Laniopas osa 2: Pelihelvetin tulessa

Sodassa parhaatkaan suunnitelmat eivät kestä ensimmäistä taistelua pidempään. Niin kävi meillekin. Edellisessä osassa kerroimme, miten hyvät lanit suunnitellaan, mutta kuinkas sitten kävikään?

Mitä suurempi porukka, sitä tärkeämpään osaan nousevat järjestelyistä vastaavat organisaattorit. Meidän Pelihelvetissämme kaikki on kahden miehen harteilla. Toinen vastaa tekniikasta ja tiloista, toinen peleistä ja propagandasta.

Lanien ensimmäisenä päivänä, hyvissä ajoin ennen kenenkään saapumista paikalle, toinen järjestäjistä käy tilojen vuokraajan juttusilla, saa avaimet ja tarkastaa tilat.

Istumaan järjesty!

Ensimmäiset paikalle raahautuneet palkitaan nakittamalla heidät kantamaan kalusto ennalta suunnitellun istumajärjestyksen mukaisesti. Osallistujien määrästä ja persoonallisuuksista riippuen kannattaa etukäteen suunnitella, miten porukka tilan täyttää. Jaetaanko tila tiukasti kahteen leiriin, jolloin tiimijako on kaikille selvä ja pysyy samana koko lanien ajan? Vai laitetaanko kaikki tuolit ja pöydät samaan tilaan ja annetaan tiimien syntyä spontaanisti pelien mukaan?

Meillä jako riippuu osallistujien määrästä. Jos väkeä on tulossa tusinan verran tai alle, kaikki istuvat samassa huoneessa ja tiimien annetaan syntyä vapaasti. Isommalla porukalla käytämme kahta erillistä rakennusta. Se tietää hieman lisää töitä verkon rakennukseen ja pähkäilyä, miten ihmiset jaetaan kahdeksi mahdollisimman tasaväkiseksi tiimiksi, jottei viikonlopusta tule toisen tiimin teurastusta.

Tirehtööri ohjeistaa

Samaan aikaan peli- ja propagandahenkilön on puettava päälleen sirkustirehtöörin viitta. Useimmat ovat valmiita näkemään paljon vaivaa koneensa ja ahterinsa roudaamiseksi paikalle, mutta järjestäytyminen isoihin tiimipeleihin on vaikeaa. Aina kun silmä välttää, porukka istuu irkkailemassa, wowittamassa, nethäkkäämässä tai tuijottamassa hydrauliikkaa. Jonkun on potkaistava pelit käyntiin.

Ohjaamisessa voi käyttää apunaan näkyvälle paikalle asetettua ja etukäteen kaikille osallistujille lähetettyä aikataulua. Sen ei tarvitse olla minuutintarkka lukujärjestys, vaan karkea lista siitä, mitä ja milloin kunakin päivänä pelataan. Samalla tulee organisoitua heräämiset, ruokailut, saunomiset ja vastaavat.

Kaikki eivät pysty tai vaivaudu asentamaan ja kokeilemaan pelejä etukäteen. Päivitykset, apuohjelmat, eri versiot ja muut aiheuttavat sen, että yhteistä versiota haetaan pitkään. Vaikkei pelejä pystyisikään asentamaan etukäteen, ainakin kannattaa hoitaa virustorjunta ajan tasalle ja ottaa softapalomuuri pois päältä. Se säästää monelta murheelta.

Aina jonkun koneella peli ei vain toimi. Joku tekniikan ihmelapsi uhrataan aina ensimmäiseksi illaksi konffaamaan koneita. Ne, jotka eivät valittua peliä äänestäneet, vinkuvat noin viiden minuutin jälkeen, miten he tiesivät, ettei kyseinen pelin irvikuva toimi ja miten nyt olisi viimeistään korkea aika vaihtaa heidän ehdokkaaseensa, ettei koko Pelihelvetti mene reisille.

Oppiminen helpottuu huomattavasti, jos on etukäteen monistettu kaikille lyhyt, korkeintaan sivun mittainen yhteenveto pelistä ja tärkeimmistä näppäinkomennoista. Vielä parempi, jos joku hyvin pelin tunteva pitää kaikille yhteisen briiffin. Parhaiten se onnistuu, jos pelissä on spectator-moodi, jossa kaikki voivat seurata yhden pelaajan touhuja. Saimme suhteellisen hankalasti opeteltavan Tribes 2:n sisäistettyä nopeasti, kun yksi näytti eri pelimuotojen tavoitteet ja aseiden toiminnot.

Lämmittelyn kautta tositoimiin

Ensimmäisenä iltana porukkaa valuu vähitellen paikalle. Käynnissä on jatkuva liikenne ja koneiden pystytys. Ensimmäisen illan peliksi on viisasta valita yksinkertainen, helposti asennettava ja pelattava peli. Sellainen, johon pääsee mukaan kesken kaiken ja joka toimii sekä pienellä että isommalla porukalla.

Me valitsimme hyväksi havaittun SWAT 4:n. Ensimmäiset aloittivat co-op-poliisitouhuilla, siitä siirryttiin kuuden hengen voimin tiimipeliin. SWAT 4 on siitä harvinainen 3D-räiskintä, etteivät hyvät matsit vaadi enempää väkeä.

Ssaunomisen jälkeen jätimme koneet ja siirryimme suuren pöydän ääreen pelastamaan Camelotin linnaa seitsemän pyöreän pöydän ritarin voimin upeassa Shadows over Camelot -lautapelissä. Tuttua tarua upeasti hyödyntävä Camelot on siitä erikoinen lautapeli, että se toimii pelkästään co-oppina. Ritareiden joukossa on petturi, mutta kuka?

Camelot-sessio oli yllätys kaikille, koska lautapelejä ei ollut aiemmin tuotu Pelihelvetteihin. Suosio oli sitä luokkaa, ettei perjantaina enää PC:llä pelattu.

Lauantaina aloitettiin GTR:llä, mutta vain kolme kuskia vaivautui asentamaan ratit, joten yhden tynkäkisan jälkeen siirryimme päivän päälajiin. Battlefield 2 tiedettiin etukäteen hankalaksi, sillä siinä hyvä matsi vaatii enemmän väkeä kuin paikalla oli. Parin matsin jälkeen huomattiin, etteivät pienemmätkään kartat olleet hauskoja kymmenellä pelaajalla, joten kokeilimme, mahtaisiko nettiletkumme riittää siihen, että liittyisimme porukalla julkiselle serverille. Hyvin riitti ja koko ilta sujui rattoisasti porukalla netissä. Ilta päättyi Command & Conquer: Generalsin parissa, joka toimi yllättävän hyvin, vaikka joukkomme on yleensä karsastanut naksuttelustrategiaa.

Sunnuntaina oli tarkoitus vääntää lupaavalta vaikuttavaa, mutta siinä vaiheessa vielä koeponnistamatonta T-72: Balkania. Kokeiluksi se jäikin, sillä T-72:n onneton nettikoodi aiheutti niin horkkaista nykimistä moninpelissä, että tunti turhautumista sai riittää.

Koska aikaa oli vähän, emme hukanneet sitä enempää asentelemalla uusia pelejä. Palattiin tuttuun ja turvalliseen SWAT:iin, mutta sekään ei enää innostanut. Pelastajaksi saapui jälleen Shadows over Camelot, jolla oli tyylikästä päättää tavallista pienimuotoisempi pelihelvettimme.

Luuttu heilumaan!

Lanien viimeisenä päivänä organisaattoreiden on syytä jälleen skarpata. Osalla porukasta on paha taipumus livahtaa karkuun milloin minkäkin tekosyyn varjolla, ettei tarvitsisi osallistua ikävään loppusiivoukseen.

Pelien päätyttyä ja siivouksen alkaessa on oikea aika kerätä osallistumismaksut. Koska harva on muistanut ottaa vaihtorahaa, on järjestäjien hyvä ottaa mukaansa paljon pikkurahaa tai vaihtoehtoisesti muistaa tilinumeronsa.

Olemme saaneet pysyä vuokralla hienoissa tiloissamme, koska periaatteenamme on jättää paikat parempaan kuntoon kuin missä ne olivat sinne tullessamme. Siitä ei tingitä, joten tiskattavaa, tampattavaa ja luututtavaa riittää jokaiselle.

Tällä hetkellä heinäkuun pelihelvetti on jo kaukaista historiaa ja suunnittelemme paraikaa marraskuun kähinöitä. Koska monilla edellisestä kerrasta on jo puoli vuotta, osallistujia on tulossa pitkälle kolmekymmentä. Niin lystikästä kuin lanitus onkin, ei kannata liioitella. Muutama kerta vuodessa huolella järjestettynä pitää kaikki innostuneina.

Kaj Laaksonen

Lanittajan muistilistat

Osallistujan muistilista

Konepaketti:

PC, näyttö, näppis, hiiri, hiirimatto, verkkopiuha, virtapiuhat, ylimääräinen verkkokortti.

Kuulokkeet ja mikki. Ei kaiuttimia!

Peleihin tarvittavat ohjaimet.

Riittävästi levytilaa.

Kellotukset vakaiksi.

Pelipaketti:

Kaikki etukäteen sovitut pelit ja muutama yllätys. Kaikki ajan tasalle päivitettyinä.

Unipaketti:

Makuualusta, tyyny, makuupussi, korvatulpat.

Riittävästi unta. Zombiena laneista ei saa mitään irti.

Saunapaketti:

Pyyhe, suihkusaippua, dödö, sihijuomaa.

Eväspaketti:

Pöperöä koko lanien keston ajaksi.

Pientä naposteltavaa ja riittävästi juotavaa.

Leivinpaperia.

Suolaa ja sokeria.

Särkylääkkeitä.

Rättipaketti:

Urheiluhousut, väljät pusakat, sandaalit, villasukat tai lämpimät töppöset.

Järjestäjän muistilista:

Avaimet

Yksinkertainen testeri tai yleismittari laitevälikaapeleiden tarkistukseen.

Jatkojohtoja sähköille.

Kesäisin tuulettimia.

Työkalusarja koneremppoja varten.

Tyhjiä cd-levyjä.

Tärkeimmät ajurit cd:llä.

Roudarin ja maalarin teippiä.

Nippusiteitä.

Varahiiri, hiirimatto ja kuulokkeet. Joku kuitenkin unohtaa.

Taskulamppu.

Ylimääräinen kone serveriksi.

Lisää aiheesta