Miltä tuntuisi auton ajaminen vuorokauden ympäri? Jos ei halua ajaa Helsingistä Kilpisjärvelle ja takaisin, asiaa voi kokeilla Infogramesin Le Mansissa.
Ajopelit ovat suosittuja ja kilpailu saralla kovaa ja veristä. Viime vuosina pelaajia on hemmoteltu niin laadukkailla peleillä, että kilpa-ajossa pitää olla muutakin koukkua kuin läheltä puita kaahaaminen. Le Mansin jippona on kilpailun kesto. Kaksikymmentäneljä tuntia peliohjain kädessä vetää paatuneimmankin pelifriikin hiljaiseksi.
Periaatteessa Le Mansissa on kolme peliä yhdessä paketissa. Suoraviivainen arcade-tila muistuttaa lähinnä Ridge Racereita. Alussa autoja on vain kaksi eikä niitä voi säätää. Voittamalla kunkin kisan pääsee uusille radoilla ja saa pelattavakseen nopeampia autoja.
Arcadesta on vielä kaksi muuta versiota. Time Attack tuo mukaan aikarajat, joissa tarkistuspisteet pitää ajaa. Quick race on astetta suoraviivaisempi vaihtoehto. Siinä voi kisaan säätää vapaasti ajettavat kierrokset ja rataa kiertävien autojen lukumäärän.
Mestaruustaistelu tuo mieleen formulat. Kuski aloittaa jonkin ruputallin leivissä. Jos menestystä seuraa, muutkin tallit osoittavat kiinnostuksensa työsuhteeseen. Autoja pääsee säätämään, joskin vaihtoehtoja on yksinkertaistettu huomattavasti. Lähtöruudukko ratkaistaan aika-ajoissa ja itse kilpailun aikana on tärkeää seurata bensamittaria. Oikea-aikainen varikkokäynti ja polttoainetankkaus on menestymisen ehto. Pisteitä jaetaan kuudelle ensimmäiselle, joten tasainen ja varma suoritus tuo tulosta.
Sokerina pohjalla ovat Le Mansin 24 tunnin ajot. Tilanteen saa tallennettua muistikortille ja hommaa voi jatkaa sitten kun itselle sopii. Jos saman radan tahkoaminen kyllästyttää, mukana on viisi muuta nopeaa rataa. Nimet Mulsanne, Arnage, Maison Blanche, Tertre Rouge ja Bugatti eivät ole palindromeja, mutta siitä huolimatta ne voi ajaa myös takaperin.
Välttämätön selostaja?
Le Mansissa ajaa kolmenlaisia autoja. Aloittelijoille sopivat GT2:n katettuja formulaykkösiä muistuttavat prototyyppiautot kulkevat jo himpun verran kovempaa, mutta tosi ammattilainen ei tyydy vähempään kuin urheiluautojen kuninkuusluokan eli GT1-luokan menopeliin. Erilaisia ajokkeja on lähemmäs viisikymmentä, joista parhaat saa käyttöön vasta ahkeran pelaamisen jälkeen.
Nykystandardin mukaan peli selostetaan kaikilla eurooppalaisilla pääkielillä, ei kuitenkaan suomeksi. Alussa kuullaan lyhyet esittelyt kustakin radasta ja tallista. Brittiselostaja, entinen formulakuski Tiff Needell laukoo melko innottomasti yksinkertaisia huudahduksia: "Ja hän on ulkona!" ja "Oliko se todella välttämätöntä?" Varsinkin pidemmässä kilpailussa samat fraasit alkavat pänniä.
Le Mansissa on puolipakollinen kahden pelaajan jaettu ruutu. Varjopuolena on selvästi havaittava ruudunpäivityksen hidastuminen. Tahmeus vaivaa varsinkin, kun lähestyy pääsuoraa, missä yksityiskohtia on selvästi enemmän. Lisäksi kuvakulma on rajattu vain auton sisältä katsottuun näkymään. Hyvää on se, että moninpelissä rataa kiertävät myös koneen ohjaamat autot. 24 tunnin kilpailussa jaettua ruutua ei edes kaipaa, koska pelivuoron vaihto sopii tähän loistavasti.
Tallennus mättää
Tilanteen tallennus ja lataus on tehty turhan hankalaksi. Kesken mestaruuskauden pelaaja joutuu palaamaan päävalikkoon, josta pitää navigoida oikeaan paikkaan. Lisäksi peli kyselee varmennusta joka välissä. Automaattista tilanteen latausta ei myöskään oleta. Jotta systeemi olisi mahdollisimman sekava, 24 tunnin Le Mans -kisassa tallennus tehdään varikolta.
Pelattavuus on mukavasti kohdallaan. Le Mans tukee kaikkia analogisia ohjaimia. Tutisematon NeGcon sekä ratti tarjosivat tarkan ajotuntuman, mutta digitaalipadilla ajotuntuma oli äärimmäisen karu.
Helpoimmalla tasolla tietokoneautoista ei ole liiemmin vastusta, vaikka aika-ajoissa huonoimmatkin tallit sijoittuvat pääsääntöisesti paremmin kuin oma talli. Muilla autoilla on tapana tehdä myös lähes aloittelijatason virheitä. Ne puskevat päälle mutkissa tai suistuvat radalta omia aikojaan. Sitä voi tosin pitää realisimina, sillä oikeassa Le Mansissa kisailee paljon puhtaita amatöörejä.
Lyhennetty vuorokausi
Pääsääntöisesti kisat ovat pitkiä, vaikka yhden kierroksen arcade-kaahauskin onnistuu. Kiireiset voivat ajaa Le Mansin 24 tunnin kisan nopeammin, parissa tunnissa _ tai jopa 12 minuutissa. Kello tikittää tiuhasti ja hämärä laskeutuu äkkiä. Kilpailun aikana sää voi vaihdella, mutta asiasta varoitetaan yleensä säätiedotuksessa. Sen verran sateella on vaikutusta, että kostealla tietokoneen ohjaamat pilotit heittäytyvät ylivarovaisiksi.
Autot kuulostavat hyviltä ja äänet vaihtelevat sen mukaan, valitseeko pelaajaa kuvakulman auton sisältä vai ulkoa. Pakoputket paukkuvat muhevasti ja lieskat lentävät takaa kuten pitääkin.
Graafinen puoli on sekin kohtuullinen, vaikka mihinkään ylisanoihin ei olekaan aihetta. Kuvaruutu päivittyy joutuisasti, mutta pientä nykimistä on aika ajoin havaittavissa. Rataa saisi näkyä myös himpun verran pidemmälle.
Le Mans on tasapainoinen kokonaisuus, joka ei mullista autopelimaailmaa. Tärkein, eli pelattavuus on kohdallaan. Mitään erityistä ominaisuutta ei jää kaipaamaan, sillä uusinnatkin ovat mukana ja kaikille jotakin filosofia toimii hyvin. Pelattavaa riittää mukavasti, varsinkin jos asiaa mitataan yhden kilpailun kestolla.
83
