PSonelle julkaistu Legend of Legaia vaipui historiaan tylsyyteen asti tavanomaisena rooliseikkailuna. PS2:lle ilmestyvä jatko-osa pistää kaikessa paremmaksi ja säilyttää ykkösosan mielenkiintoisen taistelusysteemin.

Legaia 2: Duel Saga on itsenäinen seikkailu eikä sen juoni liity ykkösosan tapahtumiin. Tarina kertoo nuoresta orpopoika Langista, joka viettää idyllistä teinielämää kotikylässään Nohlissa. Ylimielistä laiskottelua ja leuhkaa läpänheittoa katkoo ainoastaan velvollisuus partioida kylän suojelujoukkojen jäsenenä läheisessä hirviöiden riivaamassa metsässä.

Eräänä sateisena päivänä tuntematon kultasilmäinen mies ryöstää kylän hyvinvoinnin turvaavan taikakristallin. Teinikloppi Lang lähtee roiston perään. Seikkailun aikana Langin rinnassa oleva tatuointi paljastaa yllätyksiä menneisyydestä, uusia ystäviä liittyy matkaseuraan ja kultasilmäisen miehen arvoitus paisuu globaaliksi ongelmaksi.

Seikkailukaava on Ainoa Oikea: Lang & Co. talsivat maailmankartalle ripoteltujen kaupunkien ja sokkeloiden välillä, keräävät kokemusta satunnaishirviöitä tappamalla ja näyttelevät teennäisesti juonta kuljettavissa välianimaatioissa. Jos on pelannut yhtäkään japanilaista rooliseikkailua, tietää tarkalleen Legaia 2:n etenemiskupletin juonen.

Taistelua ilmansuuntiin

Vuoropohjaisissa taisteluissa hahmoille määrätään toiminta hyökkäyksen, puolustuksen ja esineen käytön välillä, jonka jälkeen katsotaan, kun osapuolet ottavat yhteen.

Legaia 2:n valtti on taistelukaavoja tuulettava hyökkäyssysteemi, jossa ketjutetaan yhdeksi sarjaksi ylös, alas ja sivuille suunnattuja iskuja. Iskusarjan liikkeiden määrä riippuu hahmon kokemustasosta ja sarjoja tehdessä on otettava huomioon myös vihollinen, sillä maassa mönkiviin vastustajiin on turha tuhlata yläiskuja.

Systeemin suola ovat tehokkaat erikoishyökkäykset, jotka vaativat tietyn nappisarjan. Erikoishyökkäyksistä mahtavimmat syövät toimintapisteitä, joita saa lisää perusliikkeitä tekemällä. Tiukoissa pomotaistoissa on löydettävä tasapaino erityylisten liikkeiden välillä, sillä tyhjäksi huvennut toimintamittari aiheuttaa ongelmia. Seikkailun kuluessa opittavat muutamat loitsut jäävät fyysisen mättämisen rinnalla selvään sivuosaan.

Legaia 2:n taistelusysteemi toimii. Se on yksinkertainen käyttää, mutta venyy tarpeeksi monipuolisiin kuvioihin. Erilaisten hyökkäysten yhdisteleminen uusiksi, entistä tehokkaammiksi iskusarjoiksi on yllättävän hauskaa. Taistelut kärsivät ainoastaan lievästä hidastempoisuudesta, mihin ovat syynä turhan pitkät taisteluanimaatiot.

Sokkelo, rakastettuni

Duel Saga on haasteellinen peli ja vaatii roppakaupalla kärsivällistä hahmonkasvatusta, sillä vaikeustaso heittelehtii ärsyttävän epäloogisesti. Sokkelot voivat pitkään seurata toisiaan mukavan leppoisina metsäpolkuina, kunnes eteen pamahtaa odottamatta täydellisen pirullinen labyrintti, joka on pitkä kuin ruotsin kaksoistunti, täynnä hengenvaarallisia vihollisia ja jossa on tasan yksi tallennuspiste. Vaihtoehtoisesti tarinan pysäyttää pitkäksi aikaa pomovastus helvetistä. Näin käy ensimmäisen kerran jo alussa.

Helpotusta seikkailuun tuo taistelujen rauhallinen puhkeamistiheys. Sokkeloissa saa taistojen välillä juoksennella hyvän matkaa eteenpäin ja menoa piristämässä on usein yksinkertaisia puzzleja, jotka ovat aina plussaa. Itseään toistavaa taistelujatkumoa luolastot totta kai ovat, mutta sehän on osa lajityypin viehätystä.

Grafiikka Duel Sagassa on hieman väritöntä ja mielikuvituksetonta. Kelpo taustamusiikki vaihtelee kauniista pianomelodioista demonisiin kuoropaisutteluihin ja rakentaa kiitettävän varmalla otteella seikkailutunnelmaa.

Legaia 2 kärsii monesta ongelmasta, mutta huono rooliseikkailu ei ole. Tarina ja pelattavuus ovat perusvarmaa tekoa, taistelusysteemi on parempi kuin monessa kilpailijassa. Lisäksi peli on laaja ja antaa tekemistä pitkäksi aikaa.

Tekijät ovat ilmiselvästi rakentaneet seikkailun tosissaan ja genrejumalille kuuliaisina. Legaia 2: Duel Saga on kokeilemisen arvoinen, jos rakkautesi lajityyppiin on aitoa ja kliseiden sietokyky korkea.