Legend of Grimrock II

Almost Human

 

Salaisuuksien saari

Synkkä kivi vierähti sydämeltäni suoraan tietokoneeseeni, jossa se alkoi tappaa sankareitani ja kiusata aivojani. Legend of Grimrock II on tullut!

Aina joskus kattavan arvostelun saa mahtumaan Twitteriin: “Ensin luulin että Grimrock II on Dungeon Master II, mutta se onkin Eye of Beholder II. “ Jokainen ruuturoolipelien ystävä ymmärtää heti mitä tarkoitan.

Scroll of b00N

Ruuturoolipeligenren loi käytännössä Dungeon Master (1987), sellaisella voimalla että sitä pelataan vieläkin.

Ruuturoolipeleissä maailma oli kolmiulotteinen, mutta ruutupaperille piirretty. Sankarit liikkuivat ruudun kerrallaan ja kääntyivät 90 asteen kulmissa. Uutta oli vapaus vaikuttaa suoraan hiirellä ruutuun, kliksutella vipuja, kerätä ja heittää tavaraa, sijoittaa avaimia lukkoon ja tavaroita alkoveihin, painolaatoille ja vastaaville.

Vuonna 2012 suomalainen Legend of Grimrock kaivoi auki antiikkisen genren haudan, ravisteli  raadosta pölyt ja sai aikaiseksi jotain, jota itse pidän parhaana Suomessa koskaan tehtynä pelinä. Koska Dungeon Master oli minulle uskonnollinen kokemus, Grimrockin onnistuminen vastasi sitä että joku tekee onnistuneen jatko-osan elokuvalle Blade Runner. En ollut yksin: Grimrockista tuli yllättäen myös myyntimenestys.

Hienoa, mutta nyt Almost Humanin pitäisi onnistua tekemään jatko-osa Grimrockille.

Raikasta ulkoilmaa

Suomen valtion purjealus kuljettaa neljää vankia, mutta alus houkutellaan haaksirikkoon. Nelihenkinen tiimi rikkoo vankihäkkinsä oven ja astuu Nexin saaren kauniille hiekkarannalle.

Epäilyksen demonit alkoivat kuiskia päässäni. Dungeon Master sekä ensimmäinen Grimrock olivat vertikaalisia luolastoja. Selkeä päämäärä oli päästä syvemmälle, ja jokainen alasjohtava portaikko oli merkki edistymisestä. Pelottavasti Dungeon Master II vaihtoi ulkotiloihin, joissa oli muutama pienempi ja yksi iso luolasto, sekä huono lopputaistelu. Ihan OK peli ei pärjännyt edeltäjälleen.

Grimrock II:ssa seikkaillaan ulkona isolla saarella, jossa on pienempiä ja useampi isompi luolasto. Ja räpeltämässäni kehitysversiossa oli Almost Humanin Petri Häkkisen sanoin "vielä paska lopputaistelu".

Keximisen iloa

Ensimmäisenä silmäni häikäistyivät Nexin trooppisesta kauneudesta. Myöhemmin ne sokaistuivat muun muassa myrkyllistä suokaasuista että kuusenneulasista, sillä Nexissä on melkoinen biodiversiteetti.  Nex onkin tuntemattoman pahiksen suunnittelema testikenttä, täynnä pirullisia hirviöitä ja vielä pirullisempia puzzleja, tarkoitettu testaamaan uhrien henkiinjäämiskyvyt.

Taistelu taistelulta, puzzle puzzlelta kuva Nexistä ja pelin tavoitteista alkoi selvitä. Kun näin edessäni ilmiselvän Darkmoonin temppelin, olin jo korvannut Dungeon Master II -tuomioni Eye of Beholder kakkoseksi. Myös siinä oli ulkotiloja ja erillisiä luolastoja, mutta se oli todella hyvä peli. Ja todella nätti.

Muistinko jo kehua, kuinka nätti Grimrock II on? Laineet liplattavat, puut huojuvat, tuli loimuaa, vuorokaudet vaihtuvat saumattomasti.  Teknisestä toteutuksesta ei löydy mitään valittamista: jos peli on kaunis katsella on se myös komeaa kuunnella.

Neljä miestä (tai naista) arkulla vainaan

Legend of Grimrock II:ssa Almost Human ottaa ruuturoolipelit omakseen. Laivoista ja varusteista päätellen (piilukkoiset tuliaseet) ollaan jossain 1500-1600 -luvun piraattitunnelmissa.

Pelinä Grimrock II tarjoaa tutun kombinaation haastavaa taistelua, kiinnostavaa tasonkehitystä ja kekseliäitä, kimurantteja puzzleja. Puzzleihin on nyt ihan uusia ainesosia, eikä niiden tasossa ole mitään valittamista.  Luonnollisesti jo koko pelin ruutuihin pohjautuva maailma tekee siitä puzzlemaisen, koska sankariryhmä ja hirviöt liikkuvat kuin pelilaudalla. Kun sankarit sumputtavat itsensä nurkkaan, siitä ei kierähtämällä enää pelastaudukaan.

Käyttöliittymä on säädetty ja rasvattu. Joka hahmolle saa kaksi settiä, eli puhtaimmillaan miekka ykköseen ja jousi kakkoseen. Tai parannusjuomaa. Tai kompassi. Kaksi eri varustesettiä on pieni keksintö, joka helpottaa elämää suhteettomasti.

Aseiden (mahdollinen) erikoishyökkäys käynnistyy pitämällä hyökkäysnappia pohjassa, taikariimut saa sutjakkasti maalattua ilman että joka riimu naksutellaan erikseen. Ykkös-Grimrockin taiat kelpaavat joko suoraan tai loogisin pikku muutoksin.

Uusi kykysysteemi antaa aika vapaat kädet hahmonrakennukseen. Joka kyvyssä on viisi slottia, joista osa aktivoi lisäkyvyn. Esimerkiksi Light Weapons taso 3 mahdollistaa aseen kumpaakin käteen, kunhan toinen on tikari tai miekka. Tasolla 5 kaikki aseet kelpaavat.

Roolit eivät ole ääritiukkoja. Vakiotiimissä oli kaksi taistelijaa, alkemisti ja maagi, mikä tuntui toimivalta. Roolit eivät oli kiveen hakattuja: maagi pystyy heiluttamaan miekkaa, mutta Conan Barbaari kiinnostuu vesimagiasta, kyvyn kasvatus ei riitä, pitää olla myös taikaesine.

Nex, better than

Ensimmäisessä Grimrockissa olin vaikuttunut siitä, kuinka nopeasti peli riisui silkkihansikkaat. Aluksi Grimrock II on edeltäjäänsä helpompi tai sitten vakiotiimi on huolella suunniteltu, sillä taistelut sujuivat pitkään aika vaivattomasti. Pomotaistelut olivat pikku poikkeus.

Ilmeisesti pelaajat kuolivat ykkösessä nälkään, koska iltapalasta ei todellakaan ole pulaa, välillä minulla oli enemmän ruokaa kuin pienessä K-kaupassa.

Henkiinjäämistä edistää sekin, ettää alkemisti osaa tiristää yhdestä yrtistä kaksi taikajuomaa. Koska uni parantaa hiparit, parannusjuomia kannattaa säästellä taisteluvaurioihin, kuten katkenneisiin raajoihin ja vastaaviin. Tosin rikki menneet raajat ja taudeista tappavimman, kuoleman, saa parannettua tutuilla sinisillä kristalleilla.

Sitten koitti hetki kun tajusin koluavani hämmästyttävän isoa luolastoa, ratkovani puzzleja jotka selvästi nostivat aivojeni lämpötilaa, ja kohtasin hirviöitä, jotka löivät minulle jäät suuhun. Huoleni Grimrockin perinnön sössimisestä haihtuivat lopullisesti kuin hirviöiden ruumiit Archiven käytäviltä.

Miss’ laaja aukee Nexinmaa

Pelaamaani Grimrockia vielä debugattiin, tasapainotetttin ja hiottin. Kakkonen on myös neljänneksen laajempi kuin ykkönen, jonka läpipelaamiseen minulla oli aikanaan enemmän aikaakin. Jouduin dumppaamaan haaveeni arvostelusta.

Ajattelin pelata uutta Grimrockia vain ennakollisen ja siksi käytin default-seikkailijoita enkä tehnyt omaa Buffy-ryhmääni. Mutta mitä pitemmälle Shadow, Mulrag, Fang ja Astaroth etenivät, sen vaikeampi minun oli lopettaa raa’asti kesken, vaikka se tarkoittaakin yhä lisääntyvää paikkojen uudelleen koluamista arvostelukierroksella.  Suonissa kiertää vuorotellen addiktio ja adrenaliini, juuri niin kuin kuuluukin.

Almost Humanin mukaan olen noin puolessa välissä peliä. Tuskin rikon kristallipalloani, jos äärimmäisen uhkarohkeasti ennustan että Legend of Grimrock II on vuoden parhaita pelejä.

Hyvä että siinä on ulkoilmaa, koska Nexin luolastoja tonkiessani ehdin unohtamaan mitä se ulkoilma oikein olikaan.

 

Nnirvi