Mitä yhteistä on Ridge Forresterilla ja Hulk Hoganilla? Molemmat ovat suosittuja saippuaoopperahahmoja.

Showpaini on nimensä mukaisesti suurta draamaa ja saippuaoopperaa painikehässä. Laji tai pikemminkin väkivaltainen sirkus ei ole enää vuosikausiin väittänyt olevansa oikeaa urheilua. Steroidikimput toki treenaavat tosissaan, mutta matsien koreografia sovitaan etukäteen ja karmivan näköisiä liikkeitä ei vedetä perille asti. Yuke's:n kasaama WWE SmackDown!: Shut Your Mouth välittää mahtipontisen showtunnelman onnistuneesti.

Mittava viidenkymmenen lihasvuoren painijakaarti kattaa käytännössä kaikki World Wrestling Entertainmentin tähdet. Mukana ovat Hollywood Hulk Hogan, Brock Lesnar, Undertaker ja Skorpionikuningas-leffasta tuttu The Rock. Sakkiin mahtuvat myös WWE-diivat, kuten Trish Stratus, Stacy Keibler ja Molly Holly. Johtoporrasta edustavat Vince ja Stephanie McMahon sekä Ric Flair. Kuuluisuuksien bongaamien sujuu vaivatta, sillä hahmot muistuttavat yllättävän paljon itseään.

Valtavasti vaihtoehtoja

Oman painijan väsääminen on addiktiivista puuhaa, sillä miehestä tai naisesta saa taatusti haluamansa näköisen tallaajan. Vaatteita, tatuointeja ja muita koristeita läiskitään kerroksittain tekstuureina. Esimerkiksi sukkia voi viskata vilukissan jalkaan vaikka viisi paria päällekkäin. Värejä ja useimpien rättien läpinäkyvyyttä saa viilata vapaasti. Myös painijan ruumiinrakenne, ominaisuudet ja liikevalikoimat rukataan sopiviksi, joten hahmonluontisysteemin monipuolisuus päihittää kevyesti roolipelien vastaavat viritykset.

Erilaisten ottelumuotojen alle melkein hukkuu. Tärkeimmät muuttujat koskevat kamppailijoiden määrää ja tag-tiimi-koostumuksia, mutta perusasetelmia vaihdellaan myös erilaisilla voittoehdoilla ja aseilla. Selätyksen sijaan vaikkapa ensimmäinen häkistä paennut painija voittaa. Pitkä uramoodi on kiinnostava, tapahtumarikas ja yllättäviä käänteitä sisältävä kokonaisuus.

Säännöistä riippumatta kaikki matsit noudattavat tiettyä peruskaavaa. Kellon kilahdettua ottelijat ryntäävät toistensa kimppuun, jolloin lyhyen pystypainin jälkeen vastustaja viskataan lattiaan jollain kavalalla kikalla. Lopuksi maassa röhnöttävää painijaa potkitaan, sidotaan ja muuten murjotaan tovi.

Mureutusta jatketaan kunnes vastustaja on kypsä selätystä varten. Ajoitusta vaativat vastaliikkeet, aseet, tolpilta loikkiminen ja kehän ulkopuolella könyäminen tuovat kahakkaan omat mausteensa. Koska vastustaja yrittää käyttää samoja kikkoja eikä alistu hakattavaksi, puolelta toiselle aaltoileva ottelu voi kestää yli kymmenen minuuttia.

Turruttavaa hakkaamista

WWE-painin kontrollit ovat salamannopeisiin arcade-mättöihin, kuten Virtua Fighteriin ja Dead or Aliveen verrattuna tahmaisia. Heittojen erittäin pitkät liikeanimaatiot, maassa kouristelu ja kamppailujen suhteellisen verkkainen tahti ovat suurimpia syyllisiä tunnottomuuteen. Meno tuppaa rapautumaan ikävän usein "tee nyt jotain, kele" -rämpytykseksi.

Positiivinen asenne pelastaa paljon. Jos showpainin tempo, pelleilyt ja muut lainalaisuudet ovat mielessä, meininkiin osaa suhtautua asian vaatimalla huumorilla. Usein oma äijä vain röhnöttää maassa ketarat ojossa ja ottaa luuvitosta nassuun ilman, että asialle voi tehdä juuri mitään. Moinen on tuttua kaikille Subbarin Raw- ja SmackDown!-saippuoita seuranneille painipöhköille. Vuorotellen mättäminen kuuluu esitykseen, joten sitä ei voi suoranaisesti kritisoida.

WWE-painijoiden liikeanimaatiot ovat saumattomia, sulavia ja aidon näköisiä. Hortoilu ja tuskissaan kieriminen kuvataan sen verran hauskasti, että paikoitellen animaatiomässäilyn kontrolleja jäytävä vaikutus unohtuu hupailun alle. Iskuissa on massaa takana ja kanveesi jytisee selkäpiitä vihlovalla voimalla komeiden heittojen jälkeen. Touhu kruunataan aktiivisesti liikkuvalla ja dramaattisiin lähikuviin tunkevalla kameralla.

Jopa kuuden samaan aikaan kehässä mesoavan painijan moninpelissä tuntuman puutteet eivät liiemmin haittaa. Porukalla painipellejen edesottamuksista ja lukuisista moninpelimoodeista irtoaa hupia lähes rajattomasti. Moninpelin tiimipelaamista nakertaa tosin se, että jo alkaneita heittoja ei voi enää estää kolmannella osapuolella.

Pellepainin väsähtäneet legendat

Acclaimin Legends of Wrestling 2 ei pohjaudu mihinkään tunnettuun tuotemerkkiin tai showpainisarjaan. Nimensä mukaisesti porukka koostuu liudasta showpainin legendoja, kuten Hulk Hogan, Andre the Giant ja taannoin telkkarissa pyörineessä painidokkarissa esiintynyt Bret "Hitman" Hart. Suurin osa 65 hengen painijakatraasta on eurooppalaisille täysin tuntematonta porukkaa.

Legends of Wrestling 2 käyttää enemmän näppäimiä kuin WWE-paini, mutta liikevalikoima ei ole lyöntiäkään laajempi. Painin legendat eivät viihdy kanveesissa kovin pitkään, joten WWE-tyyppiset yksipuoliset, mutta hauskan näköiset ja lajiin kuuluvat lattiamyllytykset ovat harvinaisia. Tönkkösuolatut ja pienellä viiveellä reagoivat painijat imevät Legendsistä kaiken fiiliksen.

Animaatiot ovat kulmikkaita ja kummallisen jäykkiä. Hommaa latistaa myös kuivakkaan staattinen kameratyöskentely ja muoviset painijat. WWE-brandin energiasta ja raivosta ei ole tietoakaan, sillä Legends of Wrestling 2:n ääreen uinahtavat jo paatuneet painifanitkin. Acclaimin hengetön toilailu muistuttaa mahtailevaa showpainia vain etäisesti.

Legendat lyttyyn

SmackDown!-sarjan viimeisin inkarnaatio selättää Legends of Wrestling 2:n tyylipuhtaasti. Legendojen tuskalliset kontrollit ja aneeminen grafiikka eivät pärjää alkuunkaan WWE-kilpailijalle. Mikä tärkeintä, WWE SmackDown!: Shut Your Mouthin matsien tempo ja dramatiikka leijuvat aivan eri sfääreissä.

Legends of Wrestling 2 häviää selvästi myös pelivaihtoehtojen määrän ja mielenkiintoisten painijoiden saralla. Rumilla tekstuureilla ja vähäisillä vaihtoehdoilla pilattu hahmonluonti lässäyttää tunnelman lopullisesti.

Jos showpaini kiinnostaa, WWE SmackDown!: Shut Your Mouth on ainoa oikea valinta. Se on kilpailijoitaan selkeästi jämerämpi, hauskempi ja tyylikkäämpi kokonaisuus. Showpainifanit saavat siitä taatusti kuukausikaupalla hupia irti. Satunnaisesti mätkintäpelien parissa näpertelevien kannattaa turvautua tuttuihin tekkeneihin ja virtuaalitaistelijoihin, sillä perusmättöön verrattuna showpaini vaatii melkoisesti totuttelua ja asennemuutoksen.