Legot ovat loputon luonnonvara. Nyt maailman suurimman rengasvalmistajan rattaisiin joutuu uudelleen planeetan tunnetuin arkeologi.
Lapsuusvuosien rakkaista rakennussarjoista jalostui teinivuosina ikäviä esteitä, kun pussikaljaillan päätteeksi piti navigoida huoneeseen pikkuveljen rakentaman legomiinoitteen läpi ja varoa herättämästä äitimuoria.
Legot ovat kelvanneet mitä erikoisempien rakennussarjojen lisäksi myös pelien materiaaliksi. Star Wars- ja Batman-lisenssien ohella palikat taipuvat mainiosti tutun nahkarotsiarkeologin temmellyskentäksi. Toimintaseikkailusta karsittiin hakaristit, mutta herttaisen palikkakuoren alla lymyää hauska ja hoksottimia vaativa loikintakimara, joka uppoaa myös aikuisiin.
Fröbelin palikat
Indiana Kuution seikkailun keskipisteenä on kolmeen legolukuun jaettu Kristallikallon valtakunta. Aikaisemmat elokuvat käydään läpi pikaversioina. Lyhyet pyrähdykset sopivat keskittymishäiriöisille ja alati etenevät tapahtumat pitävät kiinnostusta yllä. Väliajoilla tutkittavana on elokuvien teemojen mukaan tehtyjä avoimia kenttiä. Pelkkä juonisisältö kattaa vain noin viidenneksen pelin kestosta, joten bonusnurkkia jää nuohottavaksi vähintäänkin riittävästi.
Välillä vauhdikas toiminta katkeaa ongelmanratkaisuun. Yksinkertaiseen pähkinäpussiin on eksynyt muutama varsin nokkela yksilö, joita ratkaistaessa älynäppylää saa hinkata ihan tosissaan. Avoimen rakenteen ansiosta jumiin jää harvoin. Jos jossain episodissa seinä nousee vastaan, mikään ei estä koluamasta toista seikkailua niin kauan kunnes aivot aukeavat umpisolmusta.
Legopohjaisuuden kunniaksi mukana on myös tasoeditori. Vaikka editori ei veny aivan säkkipoikamaisiin ulottuvuuksiin, palikoiden kanssa näprääminen on varsin hauskaa. Tehokkaimmat palikkapaavot voivat tehtailla uusia seikkailukokonaisuuksia.
Tämä on Brick Brother
Vaikka legografiikka on peleissä yleensä haukkumasana, Indy näyttää hyvältä. Hidas ruudunpäivitys ja tahmaaminen ihmetyttävät, sillä grafiikka ei ole lähelläkään Gears of War -tason tykitystä. Vertical Sync kannattaa kytkeä pois päältä, sillä satunnainen vilkkuminen on pienempi paha kuin tervassa etenevä toiminta.
Muovinaamat ovat yllättävän eloisia, mistä suurin kiitos kuuluu hassulle molotusdialogille ja hymähdyttävälle slapstick-komiikalle. Tekijät ovat maustaneet elokuvien juonikuvioita absurdilla huumorilla, joka sopii hienosti pelin hellyttävään höpönassuhenkeen. Hahmot muistuttavat yllättävän paljon esikuviaan, tosin ikinuori palikka-Harrison luo valtavan kontrastin uusimman elokuvan ikäloppuun papparaiseen.
Legoukkojen käskyttäminen on helppoa, mutta vaivattomuus vaihtuu epätoivoon, kun ukkelit pääsevät ajamaan. Ajomallin on ohjelmoinut itse paholainen, sillä kaiken järjen ja logiikan hylkäävä kulkupelipelleily raastaa mieltä hakejyrsimen lailla. Ankeaa kepittämistä pitää kestää valehtelematta kokonaisen pelikolmanneksen verran. Auto-osuudet ovat omiaan perheen pienimpien ihka ensimmäisten kirosanojen opetteluun.
Kymmentuntinen palikkaretki on autoiluaan lukuun ottamatta toimiva toimintapaketti, joka sopii erinomaisen hyvin koko perheen toimintaseikkailuksi. Pelkän reaktiomuksimisen lisäksi treenaamaan pääsee myös hoksottimia ja mainion yhteistyötilan ansiosta pahoja palikkanatseja ei tarvitse kukistaa yksinään.
82
