On uskomatonta, että vielä nykykoneiden tehoilla grafiikat legoutuvat. Teräväpiirtotöllössäkin Lego Star Wars II näyttää palikoista tehdyltä.

Muistan joskus nostaneeni Lego Star Warsin esimerkiksi lisenssiroskasta, mutta voiman paremmalle puolelle päästyäni voin käyttää sarjaa mallina vääristä ennakkoasenteista. Elokuvien ja legoukkojen lisenssit yhdistävä Lego Star Wars on mainio kimppapeli, jonka huumori vetoaa lapsellisiin niin, että LucasArts nappasi kakkososan Ubisoftilta. Firman tarkoituksena on nostaa LucasArts 1990-luvun aikaiseen loistoonsa, ja tällaisilla peleillä se onnistuu.

Toimintaseikkailun idea on perinteinen. Kolmen alkuperäisen Star Wars -elokuvan tapahtumat käydään läpi legoukoilla. Räiskintäkohtauksissa lennetään X-Wingillä kuolontähden kuiluissa ja toimintapätkissä loikitaan, läjäytetään ja valomiekkaillaan. Kentissä kerätään legonuppeja, jolla ostetaan uusia hahmoja plus muuta bonusta ja etsitään kätkettyjä palikoita, joista rakentuu jokin ylläri. Viehätys muodostuu siitä, kuinka hyvin lisenssit hyödynnetään.

Parempi kuin digiversio

Seikkailu noudattaa esimerkillisesti niin Lego- kuin Star Wars -kaanonia. Omaa hahmoa luodessa vain yläkroppaan saa maastokuvioinnin tai muita painatuksia, ja jalat ovat oikeiden legojen tapaan yksivärisiä. Hyvännäköisille pimuille flirttaileva Solo on uskollisempi alkuperäiselle lainsuojattomalle kuin nykyaikainen vesitetty DVD-versio. Legosalakuljettaja jopa ampuu baarissa ensin.

Yli viidenkymmenen pelattavan hahmon katraassa jokaisella ukkelilla on jokin jippo animaatioissaan. Chewbacca kiskoo lähitaistelussa vastustajilta kädet irti kropasta, stormtrooperit mätkähtävät mahalleen, jos niillä yrittää tuplaloikkaa, Han Solo väistelee lasereita ja neljä palkkista putkeen ammuttuaan pudottaa viimeisen selän takaa ammutulla laukauksella. Hahmojen erikoisuuksien bongaaminen käy viihteestä.

Seikkailussa on koko ajan hyvä eteenpäin vievä meininki. Vaikka johonkin jäisikin hetkeksi jumiin, ongelma ei ole iso, sillä pelattavana on aina kahden muun elokuvan kentistä vähintään pari. Stoppeja tulee, sillä osa puzzleista on aivan älyttömiä. Onnistuin jäämään jumiin siksi, että en tajunnut jawojen aluksen seinien hajoavan vain lasermiekalla eikä pistoolilla. Liian usein virheenä oli, että puoliautomaattisesti tähtäävä pyssy ei sattunut osumaan katonrajassa olevaa paneeliin, jonka takaa voimakentän sammuttavan vivun viimeiset osat putoavat.

Lento-osuudet rytmittävät hyvin loikkimista. Jääplaneetta Hothin kävelijöiden kamppaaminen harppuunaköydellä on tehty jopa erinomaisesti, sillä kiiturilla saa kieputtaa tosissaan ennen kuin jättiläinen lyyhistyy. Kaatunut sotakone pitää tuhota oikeaoppisesti takapanssariin ampumalla. Lentokohtausten ainoa heikkous on tiukka kuvakulma, sillä kiito pysähtyy liian usein kuvaruudun laitaan. Ongelma onneksi vaivaa vain kimppapeliä, jossa voi(si Tapio) sopia yhteisen kohteen eikä tötöillä päättömästi.

Seikkailun selkein ongelma on kaksinpelin kiinteä kamera, jota ei voi itse kääntää. Tahattomia kuiluun putoamisia ei voi välttää, ja pahimmillaan kuvakulman ulkopuolelle jäävä kaveri saattaa teleporttautua jättiläispuun väärälle puolelle, jolloin kumpikaan ei pääse liikkumaan mihinkään. Ongelmasta selviää yleensä siirtymällä hetkeksi yksinpeliin tai vähintään aloittamalla tason alusta. Kaksinpelin ja yksinpelin välillä voi vaihdella lennosta kesken tehtävän, mikä tekee kimppapelistä sujuvaa.

Lego Star Wars on kimppapelinä mainiota viihdettä varsinkin, jos pelikaverina on joku kouluikäinen legofani. R2-D2:n ansiosta meno sopii myös äideille. Keisarilliset joukot eivät ammu huoltorobottia eikä sillä tarvitse osata tasoloikkia, sillä suihkumoottoreiden kannattelema R2-D2 leijuu pitkienkin kuilujen yli. Valtaosa puzzleista perustuu hahmojen vaihteluun ja niiden erikoisominaisuuksien hyödyntämiseen, joten kahden ohjattavan hahmon seurana on vähintään robottiparivaljakko.

Peli myös mallintaa erinomaisesti voiman pimeän puolen. Pelikaverinsa voi tuupata kuiluun, ampua hengiltä tai C-3PO:n tapauksessa potkia raaja kerrallaan hajalle eikä peli rankaise touhusta muuten kuin vähentämällä kuolleelta pelikaverilta krediittejä. Nekin voi kerätä itselleen talteen sillä välin kun toinen syntyy uudelleen kentälle. Moinen on toki ilkeää ja väärin, mutta se pitää itse oivaltaa.

Välivideot ovat kuin paremmastakin legoukoilla tehdystä Star Wars -parodiasta. Jotain magiaa pätkissä oli, sillä toimituksen jäärä tuli kurkkimaan huippukohtia kakkulapio kourassa.