Surullisenkuuluisa Larry sekoilee jo viidennessä pelissä, joka sekaannusten välttämiseksi on numeroitu Larry 6:ksi. Kunniakkaan ja kuuluisan sarjan uusin osa on järjestyksessä toinen hiiriajoinen liituraitaseikkailu, ja toiveet ovat luonnollisesti korkealla epäonnistuneen viitososan jälkeen.
Saagan viime osassa Larrylta oli niin pallo kuin identiteettikin hukassa. Muistinmenetyksen kärsineenä hän etsi käsiinsä elämänsä naisen, Pattin. Lopun onnen jatkumiseen ei uusi osa tuo lisävälaistusta, mutta Pattia ei onneksi pelissä näy.
Paluu juurille
Kutosen alussa Larry laahustelee paikallisella rannalla. Paikalle ilmestyy neitonen kalastelemaan osanottajaa illan Stallions-ohjelmaan, arvattavin seurauksin. Palkintona toisesta tilastaan Larry saa kahden viikon loman läheisessä rantakylpylässä, jossa tietysti liikkuu toinen toistaan parempia kinkkuja, miehekästä ilmausta käyttääkseni.
Larry-sarjaa seuranneille kuutosen juoni kuulostanee melko tutulta, sillä myös kakkosen alkupuolella Larry voittaa loman napakymppityylisessä kisassa, joten uutta juonenaloitusta ei voi haukkua erityisemmin originaaliksi ideaksi. Al kaakohan Al Lowelta ja muulta suunnittelutiimiltä pohjaideat loppua, kun turvaudutaan jo kerran keksittyyn?
Larryn missio on tuotu esille harvinaisen lyhyesti ja selkeästi ilman turhia hienosteluja. Pelin simppelinä päämääränä on yksinkertaisesti iskeä jokainen lomaparatiisista löytyvä hiemankin naapurin emakkoa paremman näköinen nainen, joita tällä kertaa on tarjolla yhdeksän kappaletta. Neitoset ovat melkoisia stereotyyppejä, eikä Larry ole turvassa hetkeäkään. Täydellisin halujen kohde, kuten jo saattaa arvata, on jälleen kerran Larrylle se Ainoa Oikea Unelmien Nainen. Pattin reaktio suosituimmuusasemansa menetykseen selviää ehkä sarjan seuraavassa osassa.
Shokkihoitoa
Kuinka ironiset ovatkaan pelimaailman liikkeet... Juuri kun LucasArts uusi systeeminsä sierrahtavaksi, uusii Sierra systeeminsä vastaavasti lähemmäs Lucasin vanhaa SCUMMia. Olin pudota tuoliltani, kun kuvaruutuun iskeytyi Larryn ensiruutu, missä kokoruutugrafiikkasta on uhrattu kolmasosa muille toiminnoille. Alaosan kuvaan on pysyvästi uudelleensijoitettu inventaario, jota saa tarpeen mukaan plarattua oikealle tai vasemmalle. Tilaa ovat viemässä myös esille tyrkytetyt ikonit, jotka ovat kuitenkin yhä valittavissa myös hiiren oikella namiskalla. Jäljelle jäänyttä koloa koristamaan on ympätty pistelaskuri, josta ei näin näyttävällä paikalla ole mitään hyötyä. Lopullinen isku vyön alle on koko ajan ruudun yläreunassa killuva nimiteksti, josta luulin jo aikoja sitten päässeeni eroon.
Uuden käyttiksen huonoin puoli on ehdottomasti sen viemä tila, ja ilmeisesti siksi pelin grafiikat ovat piirun verran huonontuneet. Tuntuu, kuin kuvat olisi ensin tehty kokoruutuesitystä ajatellen ja sitten puristettukin täyttämään nykyisen grafiikkaruudun vaatima tila.
Toinen takapakki on inventaarion käytön kankeus, varsinkin esineitä käytettäessä. Tavaroita ei voi poimia taskuistaan kuin yhdellä ikonilla ja sen etsimiseen menee aina oma aikansa. Muuten homma toimii kiitettävästi ja ikonien valinta valmiista luettelosta on jopa suhteellisen nopeaa. Totuttelua systeemi kuitenkin vaatii, etenkin jos Sierran vanha käyttis on valmiiksi selkärankaan iskostuneena.
Äänipuolella ei tyypillisen sierramaiseen tapaan ole paljon valittamista, jotkin kappaleet voisivat tosin olla parempiakin. Sound Blasterilla kuunneltuna kitarakappaleet kärsivät ymmärrettävästi, mutta vastapainona muutamat piisit ovatkin sitten muita parempia. Rolandilla höystetyssä Larry 6:ssa Ravelin Bolero kuulostaa erityisen mahtipontiselta, mutta vanhasta teemakappaleesta on myös tehty tähän mennessä paras sovitus. Kortista riippumatta kunniamaininnan ansaitseen tunnelmarikas rakkausteema bassoäänisine neekerikuoroineen. Digitoituja ääniä on mukaan kaadettu Sierralle normaali määrä, eli melko paljon. Useimmat efektit sopivat paikoilleen paremmin kuin hyvin samalla tunnelmaa luoden. Larry 6 on myös ensimmäinen Sierra, jossa on tuki Gravis Ultrasoundille.
Vanhassa vara parempi
Larryilta on aina niiden seksiaspektista huolimatta odotettu hyvää huumoria. Kuutonen ei häviä edeltäjilleen, vaan jatkaa samaa rataa osin omilla tempuillaan. Naurunmetsästäjistä onnistuneimmat ovat kasaantuneet eri typyköiden käsityksiin hauskasta illasta, jossa Larry-parka yleensä saa kärsiä pahimmat kolhut. Jotkin kohtaukset ovat liian helposti ennalta arvattavissa ja näin menettävät osan hauskuuttaan, osa on taas vain omalla tavallaan outoja, eikä niiden kanssa tiedä, pitäisikö itkeä vain nauraa. Toki joukkoon mahtuu muutama aivan omaa luokkaansa oleva kohellus tai juonenkäännekin.
Muuten Larry 6 jää kuitenkin melko vakavanaamaiseksi rypistelyksi, jossa lähinnä lauotaan vanhoja vitsejä uusien puutteessa. Etenkin pelin alkupuoli tuntuu pelkästään vanhan kierrätykseltä, mistä hyvänä esimerkkinä toimii klassinen tuuletinfanivitsi, joka on seurannut sarjassa lähes alusta asti. Loppupuolelle kääntyessään peli sentään piristyy hieman, mutta rimanalittajina toimivat silti muutamat väkisinväännetyt kaksimielisyydet. Kertaus ei tuskin haittaa uusia sarjaan tutustujia, mutta veteraanit tuntevat olevansa liikaakin kotonaan.
Kaikesta toistostaan huolimatta on Larry 6 kohtuullisen huvittava kokemus, jonka huumori nojaa vahvasti erilaisten seksuaalisten vähemmistöjen mollaamiseen. Tällaisessa muodossa eivät vitsit välttämättä iske nuorimpiin pelaajiin, ja pelin kanteen onkin jenkeissä isketty MP-17-tarra, joka mielestäni on kuitenkin vain kaksimielinen rajoitus.
Vikoineenkin viihdyttävä
Larry kutonen sijoittuu hyvin ainakin omalla Larry-asteikollani, jonka ehdottomana ykkösenä keikkuu sarjan kakkososa seuranaan aito ja orginaali ykkösosa. Kuutonen ottaa oman paikkansa ykkösen jäljessä, missä sille tekee tilaa siirtymään joutunut kolmososa. Kutonen on ehdottomasti kaikin tavoin valovuosia viitosta parempi. Sitä ei pelaa läpi yhtenä iltana ja sen vaikeustaso on mukavaksi säädetty, sillä sopivalla aivotyöllä ja kestävyydellä peli soljuu eteenpäin ilman turhia ongelmia. Kinkkisimmiksi ongelmiksi paljastuvat Sierralta ennen poissa olleet uudelleenyrityspulmat, joissa samaa asiaa pitää tehdä monta kertaa peräkkäin.
Ehdoton parannus on kuuluisien äkkikuolemien muuttaminen pelaajaystävällisemmiksi. Jos Larry esimerkiksi hukkuu mereen, ei pelinlataus ole enää pakollista uuden "yritä uudelleen" -vaihtoehdon ansiosta, jolla pelaaja löytää itsensä jälleen hengissä ennen kuoloon johtanutta tohelointia. Todella kätevä idea, joka vähentää tuttua kuolo-manaus-lataus-ruljanssia huomattavasti.
Kokonaisuutena Larry 6 toimii yllättävän tehokkaasti uudesta käyttiksestä ja vanhoista vitseistä huolimatta. Yhtenä osatekijänä on varmasti Pattin poissaolo, mikä tavallaan palauttaa sarjaa takaisin oikeille juurilleen eli naisten iskemiseen. Toisaalta peli on hiiriajostaan huolimatta sopivan vaativa, jotta siihen jaksaa kunnolla kiinnittyä. Lopun täydellisen naisen metsästys alkaa tosin jo maistua puulle, mutta aiemmista Larryista pitäneelle on kuutososa suhteellisen turvallinen sijoitus.
87
