Pelimyyjillä on ongelma: he mainostivat Oh no! More Lemmingsiä (lisälevy) Lemmings kakkosena, niin että mikähän tämä aito kakkososa sitten onkaan? Muuten myynti ei liene ongelma, Psygnosiksen mukaan jo pelin ennakkotilaukset räjähtivät katosta läpi.
Lemmings-saarella asuu kaksitoista eri heimoa, joita uhkaa katastrofi. Joka heimon täytyy päästä kymmenen kentän läpi saaren keskelle, jolloin he saavat kokoon maagisen talismaanin ja kaikki on eri hyvin. Paketissa on kirja, josta voi lukea saman tarinan huomattavasti pitempänä versiona.
Mitäpä uutta vuoden ehkä odotetuin kakkonen sisältää? Niin kuin matematiikan hallitsevat ovat jo päätelleet, kenttiä on yhteensä 120. Lemmings ykkösen kahdeksan taidon sijasta Tribes tarjoaa niitä yli viisikymmentä, mukana Teräslemming, sinkoja, urheiluvälineitä ja kaikkea semmoista. Totuus on suppeampi, koska osa taidoista on toistensa kopioita pienin eroin. Osa kyvyistä on heimosidonnaisia: avaruuslemmingeillä tuskin on käyttöä hiihtäjille ja luistelijoille.
Uusi työkalu on tuuletin. Lentävien lemmingsien ohjailun lisäksi sillä vauhditetaan ketjuja, joista roikkuvat lemmingit voivat sitten leikkiä Tarzania. Lemmingit voivat nyt myös hyödyntää kentissä olevia esineitä. Muun muassa katapultit, tykit, trampoliinit ja jopa luolaliskot lennättävät miniatyyriolioita halki ilmojen.
Kenttiin on myös kätketty ansoja. Niihin joutuvat vihertukat esimerkiksi murskataan, syödään ja posautetaan tyhjiössä. DMA Design on ilmiselvästi tajunnut, että kuolemanmarssi tyhjyyteen ja lemmingsien räjäyttäminen olivat tärkeitä osatekijöitä ykkös-Lemmingsin suosiossa.
Reitin ollessa selvä saa lemmingit pikakelausnapilla vilistämään nopsasti, mistä originaalin ystävät kiittävät koko sydämestään.
Minimalismin huiput
Alunperin L2:n lemmingien piti olla isompia, mutta DMA on hylännyt idean ja lemmingit ovat jälleen tuttuja, muutaman pikselin kokoisia prötöjä. Mitä näiden pikku sittiäisten elävöintiin tulee, ei voi kuin nostaa hattua. Jokainen lemming, mitä ikinä se tekeekään, tekee sen mitättömästä koostaan huolimatta vaikuttavasti animoituna. Sellaiset pikkutatsit kuin ruskettuneet rantapoikalemmingit ja punatukkaiset skottilemmmingit antavat ymmärtää, että toteutukseen on paneuduttu. L2 vie kolme levykkettä, ja kun numero 3 on koneessa, ei sitä tarvitse enää vaihdella.
Äärettömän sympaattiset lemmingkitinät tyyliin "au!", "iii" ja "jipii" sopivat peliin kuin Kirk kapteenintuoliin. Joka heimolla on oma, aiheeseen sopiva soundtrackinsa, jotka ennemmin tai myöhemmin väkivaltaisesti hiljennetään. Vanhalle Elite-fanille nousi tippa silmään, kun avaruuslemmingisen taustalla soi Blue Danube, lukuisien telakointien musiikillinen piristäjä.
Rentoudu pelaamalla, #*!!"%&!
Peli tarjoaa harjoittelukenttiä eri taitojen käyttöön totuttelemiseen. Niissä ei ole aikarajaa, mutta eipä ole päämäärääkään. Sitten kun tuntee, että homma on pikkuhanskassa, alkaa tosi toiminta. Mitään ykkös-Lemmingsin tapaisia läpihuutokenttiä ei kakkosessa ole.
En edes viitsi kertoa, kuinka iloiseksi, rentoutuneeksi ja stressivapaaksi vaikeat kerrasta-poikki-kentät ihmisen saavat. Tarvittavaa taitoa on yleensä täsmälleen vähimmäismäärä, ja niiden käyttö liikkuu tutulla sekunnin kymmenesosavyöhykkeellä. Eli vaikka on jo neljätoista vuotta sitten keksinyt miten kenttä ratkaistaan, joutuu taistelemaan ylikireäksi vedetyn ajoituksen kanssa. Tätä lemmingsin hallintapuolta olisi jotenkin voinut ykkösestä kehittää.
Vastapainoksi tarkoitus ei enää ole pelastaa tiettyä prosenttia pikkuolioista, vaan pelissä pääsee eteenpäin, jos saa yhdenkin lemmingin turvassa kotiin. Tämä kuuluu sarjaan "paremman puoleiset älynväläykset". Vitsi on kuitenkin siinä, että seuraavassa kentässä on käytössä vain pelastetut lemmingit, joten yhdellä lemmingillä ei enää välttämättä kenttää läpäistä. Heimosta toiseen saa vaihtaa vapaasti ja jokaiseen pelattuun kenttään voi palata myöhemminkin kokeilemaan, josko saisi useamman lemmingin elävänä läpi. Saapa pelin vielä tallennettuakin, joten kaiken kaikkiaan DMA Design ansaitsee kehuja säästämällä pelaajan samojen kenttien ikuiselta komppamiselta.
Kaiken kaikkiaan kakkonen välttää jatko-osien kirouksen ja on edeltäjäänsä parempi. Huippupeli jää kuitenkin saamatta, sillä Lemmingissä on vielä liikaa Sattuman nakkisormia ja nopeaa hiirenheilutusta, joten V-käyrä teki välillä pahoja naarmuja kattoon. Minähän en koskaan kuitenkaan ole ollut tosi Lemmings-fani, joten jos syytä on, seuraavassa numerossa karaistuneet lemmingsavustajamme vielä kertovat näkemyksiään.
88
