Länsimainen taistelusimulaattorituotanto sortui kapitalistin kaivatessa mustaa viivan alle. Onneksi aurinko nousee idästä.
2000-luvun vaihde olisi ollut täydellinen katastrofi lentosimulaattoribisnekselle, jos venäläiset eivät olisi ottaneet koppia syöksykierteessä olevasta alasta. Sittemmin toimintamalliksi on muodostunut venäläisen teknologiaosaamisen yhdistäminen länsimaiseen projektinhallintaan sekä julkaisijoiden yhteistyöhön. Parhaat päivänsä ohittanut Maddox Games ja sen Il-2-sarja oli vielä melko puhtaasti venäläinen projekti. Tämän hetken jättiläiset Eagle Dynamics ja 777 Studios nojaavat vahvasti ilmansuuntien yhteistyöhön.
Reaganin ja Obaman aikakaudet ovat toki hieman erilaisia maailmanpoliittisesti tarkasteltuna, mutta Eagle Dynamicsin Yhdysvaltojen kansalliskaartille toteuttama A-10C-koulutussimulaattoriprojekti on silti saavutus, jota 70-luvun lapsen on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Moderniin kalustoon keskittyneelle Eaglelle eri maiden ilmavoimien ja muiden vastaavien tahojen kanssa tehdyt sopimukset ovat tietenkin liiketoiminnan kannalta hieno mahdollisuus.
Useiden loppukäyttäjä- ja armeijaprojektien yhteensovittaminen on sen sijaan selvästi ollut täyttä tuskaa, jota helpottamaan luotiin lopulta modulaarinen lentosimulaattorialusta DCS World. Siinä ohessa DCS World saattaa ratkaista myös ison nipun koko lentosimulaattoriteollisuutta riivaavista ongelmista. Kaiken tekeminen itse alusta alkaen kaataa projekteja oikealta ja vasemmalta, mutta enää niin ei tarvitse tehdä.
Siivekkäitä Kotkan poikia
Flanker-, Lock on- ja Digital Combat Simulator -peleistä tuttu venäläinen Eagle Dynamics iski potentiaaliseen kultasuoneen luodessaan DCS Worldin, joka paitsi viimein yhdistää kaikki Eagle Dynamicsin omat pelit samaan pakettiin myös avaa alustan kolmansille osapuolille. Microsoftin tempaus Flight Simulatorin kanssa jätti valtavan sisältöteollisuuden oman onnensa nojaan ja seuraukset näkyvät heti DCS Worldissa. Toinen toistaan mielenkiintoisempia projekteja on aloitettu, ja kaksi niistä on jo erinomaisen lennettävässä beta-vaiheessa. Kuinka usein herkullisia Flight Simulator -sotakoneita kuolatessa harmittelitkaan sitä, että niillä ei oikeasti päässyt sotimaan? Nyt pääsee, sillä DCS World tarjoaa parhaan mahdollisen lento-, järjestelmä- ja asemallinnusalustan kaikille halukkaille.
Ainakin teoriassa. Eagle Dynamicsin toilailuja seuratessani on käynyt harvinaisen selväksi, että keittiömestarin erikoinen on uraauurtava lento- ja järjestelmämallinnus purkka- ja jeesusteippipediltä tarjoiltuna. Nyt tämän alustan pitäisi toimia pohjana paitsi Eaglen omille, myös kolmansien osapuolten projekteille maalla, merellä ja ilmassa. DCS Worldin myötä alustateknologiaan on panostettu rajusti ja ainakin BelSimTekin kopteriprojektit osoittavat, että yhteistyö Eaglen ulkopuolisten kehittäjien kanssa toimii ja tuottaa lupaavia tuloksia. Pilvissä leijumiseen ei silti vielä ole syytä.
Toistaiseksi kyse on prosessin opettelusta. Toimiakseen kunnolla DCS Worldin on oltava paitsi teknisesti vakaa, helppo ja muokattava kehitysalusta yhteistyökumppaneille myös hyvää liiketoimintaa Eagle Dynamicsille itselleen. Se edellyttää järkevien lisensointiehtojen ja toimivan tekniikan lisäksi kokonaisuuden järkevää hallintaa, mutta se ei ole toistaiseksi sujunut ihan saumattomasti.
Toisin kuin Flight Simulatorissa, jossa Bleriot ja kolmitaso-Fokker lensivät iloisesti näytöslentoja modernissa maailmassa, täytyy DCS Worldissa jokaiselle koneelle tehdä oma ajankohtaan sopiva ympäristönsä kaikkine sinne kuuluvine yksikköineen. Indokiina 40-luvulla on jokseenkin eri asia kuin sama ympäristö Vietnamin sodan tai kolmannen maailmansodan aikaan. Tässä vaiheessa DCS:n aneemiseen, ankeaan ja toistaiseksi ainoaan maastoon, 90-luvun Georgiaan, kyllästyneillä menee mieli mustaksi. Tulossa olevalta EDGE-pelimoottorilta odotetaan paljon. Vaakalaudalla on vaatimattomasti koko alustan uskottavuus. Olisi hienoa, jos maisemat olisivat hienompia ja toimivampia, mutta ennen kaikkea karttojen tekemisen täytyy olla tarpeeksi yksinkertaista.
Teknologian lisäksi on ratkaistava sisällönjakeluun ja eri yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Jos Ilja Sevtsenkon RRG Studios tekee hienon kartan toisen maailmansodan loppuvaiheiden Berliinin ympäristöstä, saako siellä lentää Eagle Dynamicsin Mussella tai hypoteettisen Team Finlandin Pylly-Valtterilla? Miten mahdolliset riippuvuudet eri yritysten tekemien, erikseen ostettavien moduulien välillä hoidetaan? Viimeistään nyt jonkun on käytännön pakko tehdä DCS Worldiin peli kunnon kampanjan muodossa, ja siinäpä ristiriippuvaisuuksia vasta syntyykin. Jospa joku vielä jossain vaiheessa yhdistäisi yksinpelin tällä hetkellä täysin erillisenä saarekkeena murjottavaan moninpeliin. Mielellään mahdollisimman pian, sillä kyseessä on paitsi välttämätön, myös haastava ja syvälle koodiin sukeltava operaatio.
Haaste on heitetty
Viimeistään Ilja Sevtsenkon syyskuun alussa yhdessä Eagle Dynamicsin ja Oleg Maddoxin kanssa julkistama Kickstarter-projekti DCS WWII: Europe 1944 näyttää, mihin DCS World venyy. Eagle Dynamicsin perustaja Igor Tishinin ja Maddox Gamesin Oleg Maddoxin herrasmiessopimus piti modernien koneiden ja herkullisten koulutussimulaattorisopimusten maailmassa mellastaneen Eaglen poissa pelaajien keskuudessa suositulta toisen maailmansodan areenalta. Nyt kaverukset ovat solmineet YYA-sopimuksen ja kohta rytisee, tavalla tai toisella. Siviiliin siirtynyt Maddox on ilmeisesti mukana vain taustahahmona, eikä Sevtsenkolla ja Eaglella ole näyttöjä onnistuneesta projektinhallinnasta. Varmaa on vain se, että DCS World on alustana vielä monella kriittisellä tavalla raakile. Sen Sevtsenko onneksi itsekin tiedostaa.
Kunnianhimoinen suunnitelma on sodanjulistus 1C Gamesille ja sen omistamalle legendaarista Il-2 -brändiä nykyään kehittävälle 777 Studiosille. Megalomaaninen DCS World -ideologia ohjaimissaan 2000-luvun taistelusimuloinnin all stars vastaan nopea, ketterä, taiteilijasieluinen ja pelillisesti innovatiivinen tiimi. Luvassa on raaka taistelu virtuaali-ilmailijoiden sieluista, eikä sitä taistelua voiteta sieluttomalla pelillä. Sevtsenko tajuaa sen varmasti, ja juuri sen vuoksi 1944-projekti on täsmälleen sitä, mitä DCS World tällä hetkellä kipeimmin tarvitsee.
RRG:n ja Eaglen Kickstarter-projekti meni läpi käytännössä minimirahoituksella, eikä sen perustajien pettymystä tarvitse lukea rivien välistä. Star Citizen -tyylistä rahavyöryä ei tullut, vaan rahoitus jäi noin 150 tuhanteen taalaan. Tukijoita saatiin noin kolme ja puoli tuhatta. Lieneekö syy surkean vähäisessä asiakaspotentiaalissa vai 2000-luvun kovimman lentosimulaattoribrändin mahalaskussa, joka tapahtui ainakin osittain Sevtsenkon vahtivuorolla? Murheellinen, mutta toivontäyteinen legenda lentosimulaattorimaailman pelastaneesta maatalouskoneesta onkin melkoinen tarina.
Sitten myöhemmin kerrottavaksi.
Kopterikaksikko Georgiassa – Belsimtek UH-1H Huey ja Mi-8MTV2 (DCS)
Maailmassa, jossa vihollinen näkee puiden läpi, asuu kopteripariskunta, jonka lapoja ei lehvästö ahdista.
Belsimtekin UH-1H Huey -moduulin betan julkaisu oli tärkeä hetki DCS World -konseptille, vaikka molemmat moduulit ovat tukevasti beta-vaiheessa. Lentomalleja viritellään jatkuvasti ja kampanjat ovat työn alla, mutta myös DCS polkee kapuloita roottoreihin.
Perinteiset DCS-ongelmat, kuten haamupuut ja ankea maasto, kampittavat kopterikaksikkoa. Varsinkin Mi-8 sopii itse asiassa ihan mukavasti moderniin Georgiaan eikä Hueyn YK-kampanjakaan uskottavuutta venytä, mutta oikeasti Mi-8 kaipaisi Afganistaniin ja Huey tietenkin (40 vuoden takaiseen) Kaakkois-Aasiaan.
Vanhahtavien kopterien sovittaminen mielekkäästi modernille taistelukentälle on melkoinen haaste pelisuunnittelulle. Huey pääsee ovelasti rauhanturvaustehtäviin roudaamaan tavaraa ja heppuja ympäri Georgiaa hieman Vietnam MedEvac -hengessä, mikä on sinänsä loistava idea. Hueyn Beta-kampanjassa mielenkiintoista tekemistä on (realistisen) nihkeästi suhteutettuna matkalennon määrään. Mi-8:n pelillisestä sisällöstä ei ole tässä vaiheessa vielä juurikaan tietoa.Belsimtekin betat ovat DCS-moduuleja hyvässä ja pahassa, sillä jo nyt näyttää siltä, että simulaatio-osuus on molemmissa huippulaatua. Keskeneräisyydestä huolimatta lentotuntuma on niin hyvä, että Take on Helicopters olisi näillä eväillä klassikko.
DCS-maailman kansoittaminen ulkopuolisten tekemillä moduuleilla on siis mahdollista, Belsimtek on vieläpä onnistunut siinä nopeasti. No nyt yhteistyön helppo osuus on paketissa, ja DCS Worldin todellinen testi alkaa. Sen täytyy venyä moduulintekijöiden vaatimuksiin, kuten vaikka monipaikkaiseen kopteriin. Ja ne helvetin puut, tehkää jo jotain niille. Huey ja Mi-8 ovat vielä melko mieto haaste nykymuotoiselle DCS Worldille, mutta viimeistään Europe 1944 tulee lyömään pöytään todella kovia vaatimuksia.
Kunnianhimoinen DCS World -ideologia on ED:ltä loistava strateginen veto ja luultavasti jopa välttämätön koko genren kehityksen kannalta. Onnistuminen edellyttää kuitenkin koko teknologia-alustan nostamista ihan uudelle tasolle. Belsimtekin kopterimoduulien jatkuvaa kehitystä seuraamalla voi jo päätellä jotain siitä, mitä tuleman pitää.
Kuvia: Lentskarit2_1-12
Tulevaisuuden DCS-moduuleja
F/A 18 Hornet (Eagle Dynamics) (suomilippu sopisi tähän)
FW 190D-9 (Eagle Dynamics)
MiG 21Bis (studioBECZL) (suomilippu sopisi tähän)
BAE Hawk (VEAO) (suomilippu sopisi tähän)
Eurofighter Typhoon (VEAO)
T-2 Buckeye (RAZBAM)
F-15E (RAZBAM)
Av-8B Harrier (RAZBAM)
A-7 Corsair II (RAZBAM)
UH-1H Huey (Belsimtek)
Mi-8MTV2 (Belsimtek) (suomilippu suluissa sopisi tähän)
P-47D-28 Thunderbolt (RRG)
Spitfire Mk IX (RRG)
Bf-109K-4 (RRG)
FW 190A-5* (RRG)
A-26B-15 Invader* (RRG)
Me 262A-1* (RRG)
P-38J-15* (RRG)
B-17* (RRG)
F/A 18E Super Hornet (Coretex Designs)
* Riippuu RRG-Eaglen Kickstarter-projektin etenemisestä.
In Memoriam: Jim MacKonochie
23.4.2013 menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen todellinen peli- ja lentosimulaattorilegenda. Brittilaivastossa upseerina toiminut Jim MacKonochie oli mukana perustamassa pelijulkaisija Mirrorsoftia (esimerkiksi Tetris, Speedball, Xenon 2), mutta veri veti sotapelien pariin. Mirrorsoftin lisäksi MacKonochie on osallistunut tavalla tai toisella alkuperäisen Falconin, Flight of the Intruderin ja monen muun simulaattorin kehitykseen, mukaan lukien yhteistyö edesmenneen Rowan Softwaren (Flying Corps, MiG Alley, Battle of Britain) kanssa. SSI:n ja Mindscapen kautta kulkenut ura johti lopulta SU-27 Flankerin (1995) julkaisupuristuksen jälkeen Fighter Collection / Eagle Dynamicsille, josta tuli brittiupseerin savotta seuraavien parin vuosikymmenen ajaksi.
Joillain meistä on loputtomasti energiaa ja valtava intohimo, jotka yhdessä johtavat huimiin tuloksiin. Purjehduksen ja Pelit-lehden hyvää/huonoa-laatikon suuren ystävän pitkän ja ansiokkaan uran varrelta riittäisi kerrottavaa kirjan verran, mutta miettikääpä tätä: 90-luvun puolivälissä länsimaisten lentosimulaattorien kultaisella kaudella hän raivasi kertomusten mukaan hurjalla väännöllä pienelle venäläiselle lentosimulaattoritiimille tien länsimarkkinoille. Viisi vuotta myöhemmin käytännössä kaikki muut paitsi venäläiset olivat hylänneet genren.
Kyseessä on monille ikuisesti tuntematon suuruus, mutta meidän maailmamme olisi luultavasti aika eri näköinen ilman Jim MacKonochieta.
DCS: P51D Mustang
http://www.digitalcombatsimulator.com/en/
Poni potkii
Koherentti sisältösuunnittelu ei ole DCS-sarjan vahvuuksia. Jo Lock on: Modern Air Combatissa oli koneita muutamalta eri vuosikymmeneltä. Osittain erikoisten aihevalintojen taustalla on projektirahoitus, joka on tullut vuoroin venäläisiltä oligarkeilta tai Yhdysvaltain kansalliskaartilta ja nyt kiertotietä puljun yhteistyökumppani Fighter Collectionin inspiroimana sisäisenä harrasteprojektina. Jos tarkoitus on näyttää, että DCS-runko taipuu myös potkurikoneen mallinnukseen, Musse onnistuu tavoitteessa mainiosti.
Musse on kohtuullinen menestys myös, jos tavoitteena on vilauttaa keskaria 1C:n ja iCoDin suuntaan. Jokainen vähänkin oleellinen nippeli ja nappeli on viimeistä piirtoa myöten kohdallaan. Tehtäväraporteista on kiva lukea, miten MG151:n kuula tuhosi kahvikupinpidikkeen vasemman kiinnityshakasen katastrofaalisin seurauksin. Myös lentomallissa on vakuuttava joukko ominaisuuksia, joista on tähän asti voinut lukea vain aitoa asiaa kokeilleiden muistelmista. Maddoxin ja Tishinin välirauhasopimuksen aikana Eaglella ei ollut asiaa toiseen maailmansotaan, mutta Mussen avulla on varmasti hauskaa piikitellä naapurin suuntaan.
Kalifornian korskea orhi on jopa yllättävän helppo käsiteltävä normaalioloissa, mutta kun normaalien lentotilojen äärirajat kutsuvat natsien kannustamana, alkaa rodeo. Esikuvansa tapaan musse nakkaa siipeä kiukkuisesti, virtuaaliversiona vieläpä pahemmin aikeistaan varoittelematta. Vaikka esikuvan ohjaimet olivatkin herkät, on DCS-Musse inhottavan helppo repiä pienilläkin ohjainliikkeillä kappaleiksi kovassa syöksyssä. Pikatappeluissa tekoäly lentää ainakin ajoittain mukavan fiksusti, mutta hyvää kuvaa sen todellisista kyvyistä on vaikea saada varsinainen pelin puuttuessa kokonaan.
Toisen maailmansodan sotaratsu ei ole kotonaan 90-luvun Georgiassa. FW 190D-9:n ja muutaman kuorma-auton lisäksi listalta ei löydy oikeastaan yhtään laitetta, joka olisi Musselle edes suhteellisen reilu saati järkevä vastus. Flight Simulatorissa oli eri aikakausien koneille sentään koko maailma lennettävänä, toimiva lennonjohto ja muuta kivaa. DCS:n vahvuuksia ovat toimiva aseistus ja taistelukenttä, joista ei tässä tapauksessa ole paljoakaan iloa. Musse on kirjaimellisesti väärään aikaan väärässä paikassa. Mahdollisesti tulossa oleva WWII: Europe 1944 lupaa muuttaa kaiken.
Mutta yhden koneen simulointi, vaikka se olisikin tehty DCS-tasolla, on kuitenkin määrättömästi helpompaa kuin vakuuttavan toisen maailmansodan taistelukentän rakentaminen sen ympärille. Silloin joudutaan pureutumaan syvälle DCS-alustan suurimpiin heikkouksiin. Sitä odotellessa Musse-parka rypee pelien yleisimmässä kirouksessa, hukatussa potentiaalissa.
** / 75
KUVAT Lentskarit1_20 – 26: DCS: P-51D Mustang
PC
Eagle Dynamics
Versio: 1.2.6
Minimi: 64bit Windows Vista+, Core 2 Duo 2,0 GHz, 4 GB RAM, 512 MB näytönohjain, 10 GB kiintolevy
Suositus: 64bit Windows Vista+, Core i5+, 8 GB RAM, GeForce GTX560+, 10 GB kiintolevy
Testattu: i7/2600k, 16GB RAM, GeForce 690GTX, Windows 7 Ultimate 64
Moninpeli: Huonosti integroitu, mutta toimii
Ikäsuositus: ?
DCS: Combined Arms
Digitaalisen taistelukentän sankarit hieroivat käsiään yhteen, kun alun perin koulutuskäyttöön tarkoitettu DCS: Combined Arms julkaistiin yleiseen jakeluun. Jo parikymmentä vuotta sitten Falcon 3.0 esitteli ajatuksen erilaisten laitteiden yhdistämisestä samalle simuloidulle taistelukentälle. Se on syntymästään saakka ollut simulaattoriharrastajien Graalin malja, myyttinen tavoite, jonka jahtaaminen johtaa helposti lankeemukseen. DCS Worldiin ideologia sopii kuin JTAC pusikkojömikseen.
Koko projektin ytimessä on yhteistyö maassa toimivan maalinosoitushenkilöstön ja ilmasta paukuttelevan maataistelukoneen (yleensä DCS: A-10C) yhteistyö. Moduulin avulla kansalliskaartin Warthog-simulaattoriin voitiin yhdistää realismia lisäämällä aito ihminen ohjaamaan taistelutoimintaa maasta käsin. Myös muu maassa mönkivä kalusto on ohjattavissa, joskaan DCS-tason mallinnuksesta ei ole kyse. DCS:n mönkiväiset ovat maalitauluiksikin vähän vaatimattomasti mallinnettuja, eikä niihin tutustuminen kuskin penkiltä ainakaan paranna illuusiota.
Combined Arms on vielä vähemmän peli kuin muut DCS-moduulit. Se on lähinnä moninpeliin sopivasti näppärä lisäri, joka toimii asialle omistautuneiden näpeissä. Digitaalisen taistelukentän ideologiaa vaivaa epäsymmetrisyys. Kun A-10, AGM-65 ja T-72 osuvat samalle taistelukentälle, vääntyy suupieli hymyyn korkeintaan kahdella ensin mainitulla. Skenaariot, joissa eri yksiköt toimivat oikeasti hyvin yhteen, ovat harvinaisia. Itse asiassa ne on suunniteltava varta vasten tähän tarkoitukseen. Toimiessaan yhteistyö on toki huikeaa hupia, mutta käytännössä tämä edellyttää moninpeliä ja asialle omistautunutta porukkaa.
Combined Armsin ja meidän kaikkien onneksi sellaisiakin vielä on. Onnekkaat kopteristit pääsevät ”pelastamaan” toisiaan pudottavia hävittäjälentäjiä ja väistelemään ihmisten ohjaamia it-yksiköitä samalla kun panssarien telat kaivertavat uuden omistajan nimen kontrollipisteeseen. Vaativa ja harvoin toteutuva unelma, mutta kaunis sellainen. Ja Combined Armsin myötä taas hieman lähempänä.
Flaming Cliffs 3 (DCS)
http://www.digitalcombatsimulator.com/en/
Jäähyväiset numeroille
Black Shark 2:n ilmestyessä kirosin, että Flaming Cliffs 3 on viimeinen niitti Eagle Dynamicsin arkkuun, jos ei tapahdu ihmeitä. No, DCS World tapahtui.
Eagle Dynamicsin sinänsä kunnioitettava yritys pitää Lock on-, Black Shark, A-10C ja tulevat DCS-sarjan pelit yhteensopivina johti hervottomiin kehityskustannuksiin ja järisyttävän typerään jatko-osien veivaukseen, kun kaikki vanhat pelit piti aina erikseen päivittää sarjan uusimman osan tasolle. Peli oli pakko viheltää poikki, ja Flaming Cliffs 3 on Eaglen numeropelisarjan viimeinen vinkaisu. Alkuperäisen Flaming Cliffsin vetonaula Su-25T on nykyään ilmaisjakelussa, loput FC-koneet voi pian ostaa erikseen.
Jakomielisyys säilyy. Vaikka ohjaamot ja 3D-mallit päivitettiin reilusti komeammiksi ja järjestelmiäkin on viritelty, on Flaming Cliffs -taso melkoista kevytsimuttelua verrattuna aitoihin DCS-moduuleihin. Kosmeettisia parannuksia tärkeämpää on itse DCS Worldin kehittyminen, sillä sen parannukset ja korjaukset tulevat integraation kautta Cliffs kolmoseenkin. Todellinen jymypaukku ja pätevä oikeutus uudelle rahastuskierrokselle saatiin, kun Eagle lupasi kaivatut DCS-tason edistyneet lentomallit kaikille FC3-koneille.
Su-25 ja A-10A saivatkin jo omansa (koska ne oli helppo muokata A-10C:stä ja Su-25T:stä). Jos muut koneet nostetaan samalle tasolle, on luvassa jotain todella huimaa. Helikopterit, raskaat maatalouskoneet ja potkurihävittäjät ainakin ovat elämyksiä DCS-lentomallilla, mutta miltähän mahtaa terävänokkainen ja jälkipolttava lentolaite tuntua? Vastaus saadaan mahdollisesti pian.
Flaming Cliffs -koneet ovat itse asiassa ihan toimivaa kevytsimuilua ja mainio vaihtoehto superraskaan sarjan DCS-kalustolle. Kauan odotetun edistyneen lentomallin kanssa kombinaatio on suorastaan optimaalinen, sillä sitä kautta ilmailun riemuun pääsee käsiksi suhteellisen pienellä vaivalla.
Arvosanaan voi lisätä kymmenkunta pojoa hävittäjien DCS-tason lentomallien ilmestyessä – ainakin, jos ne onnistuvat lunastamaan korkeat odotukset.
***/80
Flaming Cliffs 3 (Eagle Dynamics) is a relic from the pre- DCS World era, which is now happily behind us. Prettier cockpits and of course all the DCS World improvements are great for all Flaming Cliffs pilots, but there’s not that much actual content there besides the DCS World compatibility. However, the upcoming Advanced Flight Model for the fighter jets should be a brilliant addition.
Innostavaa knoppitietoa: Näin brändit syntyvät.
Nimi Flaming Cliffs tulee Lock on: Modern Air Combatin ensimmäisen lisäosan mukana tulleesta Su-25T-kampanjasta, jonka nimi oli komeasti Hot Rocks, ennen kuin markkinointispedet sekaantuivat asiaan. Muutaman välivaiheen kautta tällä hetkellä myynnissä on esimerkiksi A-10A: DCS Flaming Cliffs, jossa ei ole koko Flaming Cliffs -kampanjaa mukana, kuten ei missään muussakaan Flaming Cliffs -tuotteessa ykkösen jälkeen.
KUVAT: Lentskarit1_15 – 20: DCS: Flaming Cliffs 3
PC
Eagle Dynamics
Versio: 1.2.6
Minimi: 64bit Windows Vista+, Core 2 Duo 2,0 GHz, 4 GB RAM, 512 MB näytönohjain, 10 GB kiintolevy
Suositus: 64bit Windows Vista+, Core i5+, 8 GB RAM, GeForce GTX560+, 10 GB kiintolevy
Testattu: i7/2600k, 16 GB RAM, GeForce 690GTX, Windows 7 Ultimate 64
Moninpeli: Huonosti integroitu, mutta toimii
Ikäsuositus: ?
