Let's Make a Soccer Team (PS2) – Nimi on enne

“Tehdään futismanageripeli!”, hoksasi segalainen pelisuunnittelija pitkällisen aivomyrskyn päätteeksi. ”Annetaan sille nimeksi Let´s Make a Soccer Team!” Syntyi peli, joka on huonompi kuin nimensä.

Let´s Make a Soccer Teamissa pääsee kokeilemaan venäläisten ökyrikkaiden muotivillitystä rahanpesussa eli jalkapalloseuran omistajana häärimistä. Pelaajalla on vastuullaan sekä seuran urheilullinen että taloudellinen menestys, mutta omaisuutta on kertynyt kassaan huomattavasti vähemmän kuin tosielämän abramovitseilla.

Perinteisistä manageroinneista poiketen pelissä on juoni, joka heittää pelaajan heti alussa tiukkaan tilanteeseen. Paikallinen pohatta aikoo ostaa talousvaikeuksissa kituvan seuran, mikäli joukkue ei selvitä edessä olevia karsintoja ja raivaa tietään ylemmälle sarjaportaalle. Seuraansa voi luotsata kuuden Euroopan huippumaan sarjoissa, joiden pelaaja- ja joukkuelistat ovat ärsyttävästi viime kaudelta.

Talouspuolella riittää periaatteessa erinäköistä näperreltävää keskivertoa konsolimanagerointia enemmän. Oheistavarakauppa, fanitilaisuudet, seuran imagon rakentaminen ja stadionin sekä harjoituskenttien kunnostaminen ovat kaikki omistajan vastuulla. Lisäksi seurapomon täytyy vielä palkata pelaajat ja henkilökunta, miettiä lippujen hinnat ja arvioida kausikorttilaisten määrä.

Talouden pyörittäminen ei edellytä pelisilmää, harkintaa saati neuvottelutaitoja. Kuluja voi paikata menestymällä viheriöllä, sillä yksittäisten otteluiden voitoista napsahtelee pankkitilille epärealistisen suuria summia. Taloudenhoitaminen kiinnostaa tasan niin kauan, kunnes kaikki toiminnot on nähty. Pitemmän päälle touhu on samaa puuduttavaa rutiinia alusta loppuun. Tuskaa lisäävät onneton käyttöliittymä ja jatkuvat lataustauot.

Omistaja voi osallistua joukkueen peluutukseen tai jättää valmentamisen ammattilaisille, mutta lopputulos on kummassakin tapauksessa sama. Palkkaamani piiskuri sai kymmenessä pelissä saldoksi täsmälleen saman määrän voittoja, tasapelejä ja tappioita kuin minä otettuani ohjat seuraavissa kymmenessä ottelussa. Tulokset eivät juuri muutu, vaikka naurettavan suppeista taktiikkavaihtoehdoista kokeilisi kaikkia ääripäitä. Fläppitaululle saa käytännössä sorvata vain kaksi eri pelityyliä: kärsivällinen lyhytsyöttöpeli ja silmitön roiskinta. Lopputulokset haiskahtavat ennakkoon sovituilta riippumatta siitä, kummalla taktiikalla pelaa.

3D-ottelutoteutus näyttää rumalta ja kuulostaa tylsältä. Kehnosti animoidut pelaajat koikkelehtivat sinne tänne huolimattomasti hoidetulla nurmella, tilanteet kehittyvät kummallisesti ja maalivahdit ovat viranomaisetkin herättäviä mishtshukkeja imuroiden helpotkin pallot selustaansa. Selostuskopin kahvimukeihin voisi lorauttaa siivun jos toisenkin miestä väkevämpää, selostus kaipaisi lisäväriä ja fraasivarasto vaihtoehtoja.

Let´s Make a Soccer Team on väsähtänyt yritys tehdä futismanagerointi, joka olisi yhtä aikaa sekä monipuolinen että kevyt. Peli ei ole kumpaakaan, ainoastaan kuolettavan tylsä.

58