Olipa kerran uljas prinssi (Prince Charming), jolla oli sen pituinen se.
Grimmin veljekset Jacob ja Wilhelm kirjoittivat aikoinaan satuja aikuisille. Nämä Lumikit, Tuhkimot ja Ruususet on sittemmin siistitty ja latistettu lasten tasolle. Niissä ei enää epäonnisia kosijoita silvota palasiksi, eikä heidän vertaan valuteta verialtaisiin. Heille käy pahemmin: heidät unohdetaan.
Mutta yhdysvaltalainen kirjailija Bill Willingham (s. 1956) on tuonut tuttujen satujen unohdetut sankarit takaisin aikuisten maailmaan DC Vertigon julkaisemassa Fables-sarjakuvassa (2002–). Jutun juju perustuu paljolti samaan kuin käsikirjoittajaguru Alan Mooren Herrasmiesten Liiga. Kun Liigassa lukijan mielenkiinto vangitaan tutuilla maailmankirjallisuuden hahmoilla, Fablesista voi bongata satuja. Ja niitähän riittää.
Iso Paha iskee Lumikin
Fables-sarjan alussa satumaailmat (Homelands) on valloitettu. Ilkeä Geppetto hallitsee niitä Pinokkio-armeijansa avulla ja kaikki kynnelle kykenevät satuolennot ovat paenneet ihmisten ilmoille. Ihmisen näköiset satupakolaiset ovat asettuneet New Yorkissa sijaitsevaan Fabletowniin eläinhahmoisten asuttaessa maatilaa (Animal Farm) jossain kaupungin ulkopuolella. Suuri taikuus pitää paikat piilossa tavallisilta kadun tallaajilta (Mundy).
Lumikki häärii Fabletownin pormestarina ja armahduksen ilkiteoistaan saanut Iso Paha Susi, tuttavallisemmin Bigby, on sen ylin lainvalvoja. Pakolaisten keskuudessa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista – kuten murhia, joita susi sitten selvittelee – mutta sarjan edetessä etusijalle nousee sota kotikonnuista.
Sarjan pääpiirrosvastuu on englantilaisella Marck Buckinghamilla, mutta amerikkalaiseen tyyliin vierailevia taiteilijoitakin on sarjan edetessä ollut useita: muun muassa Bryan Talbot ja P. Graig Russell. Ja jos sarjan piirrosjälki on kauttaaltaan ollut vähintään kelvollista, on kansitaide ollut sitäkin komeampaa. James Jeanin kansikuvia katsellessa tulee etsimättä mieleen kulttisarja Sandman ja sen kansista vastannut Dave McKean. Ei siis ihme, että pelkistä kansikuvista on julkaistu oma erillinen kirjansa. Jeanin omat sivut löytyvät osoitteesta www.jjeanius.net
Jaakolla kulkee
Muiden menestyssarjojen tavoin Fableskin on poikinut rinnalleen rivin uusia sarjoja. Näistä pitkäikäisin on ollut Jack of Fables (2006–), jossa satujen Jaakko lähtee omille teilleen. Ja siinä missä emosarja Fables on ajoittain kovin totista torvensoittoa, Jaakossa vaihdetaan vapaalle. Huumoria tyyliin Duudsonit.
Myös Tuhkimo on saanut oman minisarjansa: Cinderella – From Fabletown with Love. Sarjan nimestäkin voi päätellä, että Tuhkimo on faabeleitten tiedustelupalvelun leivissä eli oikea satumaailman James Bond.
Viimeisin Fables-valloitus on Willinghamin kuvitettu saturomaani (ei siis sarjakuva) Peter & Max, joka kertoo Hamelnin pillipiipariveljeksistä. Siis niistä, jotka ensin soitollaan puhdistivat kaupungin rotista ja sitten palkatta jäätyään veivät lapsetkin. Hyvin kirjoitettu kirja, mutta vaatii kunnolla avautuakseen alkuperäisen sarjakuvan tuntemusta.
Fables-tv-sarjaa odotellessa voi ladata sarjan ensimmäisen lehden luettavakseen ilmaiseksi DC:n kotisivuilta
www.dccomics.com/sites/vertigo_num1s
Fables-kokoelmat (DC Vertigo)
-
Legends in Exile, 2003
-
Animal Farm, 2003
-
Storybook Love, 2004
-
March of the Wooden Soldiers, 2004
-
The Mean Seasons, 2005
-
Homelands, 2006
-
Arabian Nights (and Days), 2006
-
Wolves, 2006
-
Sons of Empire, 2007
-
The Good Prince, 2008
-
War and Pieces, 2008
-
The Dark Ages, 2009
-
The Great Fables Crossover, 2010
-
Fables-alppari
-
1001 Nights of Snowfall, 2006
-
Fables-romaani
-
Peter & Max, 2009
-
Jack of Fables -kokoelmat
-
The (Nearly) Great Escape, 2007
-
Jack of Hearts, 2007
-
The Bad Prince, 2008
-
Americana, 2008
-
Turning Pages, 2009
-
The Big Book of War, 2009
