Final Fantasy -tekijöiden outo huumorintaju yllättää aina. Fanit valittivat, että Lightning puuttui edellisestä osasta, uutukaisessa ei muita hahmoja olekaan.
Lightning Returns on itsenäinen osa Final Fantasy XIII -jatkumoa. Toimintaroolipeli sijoittuu samaan maailmaan kuin muut osat, mutta peli ja juoni ovat itsenäisiä teoksia. Se on tavallaan trilogian päätösosa, joka punoo yhteen muissa Final Fantasy XIII -tarinoissa auki jääneet kohdat.
Tarina on jotain aivan muuta.
Ilmestyskirja nyt
Lightning Returnsin juoni on siitä piristävä, että tarinassa ei pelasteta maailmaa vaan ihmisiä. Maailmanloppuun on kaksi viikkoa, minkä jälkeen Bhunivelze-jumala nousee unestaan, tuhoaa nykyisen maailman ja luo uuden. Lightningin tehtävänä on pelastaa mahdollisimman paljon sieluja, jotka siirtyvät elämään maailmanlopun jälkeiseen uuteen uljaaseen maailmaan. Jumala pystyy loihtimaan vain maailman, ei sen asukkaita. Tarina yhdistää uskonnollista sanastoa Final Fantasy -loreen japanilaisella tyylitajulla, esimerkiksi Lightningin tukikohtana toimii Arkki, jossa aika on pysähtynyt. Bhunivelzeen viitataan Kaikkivaltias-lempinimellä, vaikka taikavoimilla on jo juonessakin rajoituksia.
Sieluista taistelee kaksi vastakkaista uskontoa. Järjestys särmää Bhunivelzen puolesta ja kaaoksen kätyreinä riehuvat Etron lapset. Uskontokunnat kamppailevat siitä, kumman osapuolen valtaan uusi maailma jää. Valtataistelu käydään kuitenkin kulisseissa. Vaikka kyse on Final Fantasy XIII -tarinan päätöksestä, juoni ei vaadi edellisten osien tuntemista. Perusasetelma kuvataan jo introssa. Lightning on viettänyt edelliset 500 vuotta horroksessa ja herää roolipeliperinteiden mukaisesti tuntemattoman maailmaan. Pelaaja oppii ympäristönsä samaan tahtiin tarinan sankarin kanssa.
Maanpinnalla ihmiset elävät omaa arkeaan. Osa tietää maailmanlopun olevan tulossa, mutta valtaosa painaa menemään kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Pelin rakenne ja maailma ovat melkein hiekkalaatikkomaisen avoimia, unohtamatta japanilaisen outoja yksityiskohtia: Lightning saattaa keskustella maailman kohtalosta tyypin kanssa, joka on pukeutunut sambakarnevaaliasuun ja pupukorviin. Lightningilla on kaksi viikkoa aikaa kerätä sieluja. Sielut pelastetaan tekemällä perinteisiä roolipelitehtäviä, joiden tavoitteet vaihtelevat murhan selvittämisestä, kukkien keräämisen kautta kadonneen rautatieläisen etsimiseen.
Kellopeliappelsiini
Synkästä taustasta huolimatta käsikirjoitus nauratti, ehkä jopa tarkoituksella. Esmes kadonneen rautatieläisen tapauksessa asemapäällikkö kertoi surullisena, että kaaoksen demoni söi edellisen vuoron duunarin työmatkalla. Seuraavaa jamppaa ei ollut näkynyt ajoissa työpisteellä, joten päällikkö oli huolissaan, josko kaverikin oli syöty. Jos työntekijöitä jahtaava demoni ei kelpaa poissaolon syyksi, en tiedä mikä kelpaisi. Etsin kuitenkin junanlähettäjän ja saatoin töihin, toivottavasti pääsi kotiinkin.
Vaikka tehtäväkirjo noudattaa perinteistä roolipelikaavaa, lyhyessä pelisessiossa ehdin nähdä yllättävän paljon vaihtelua. Saattokeikkojen lisäksi oli muun muassa varjostustehtäviä, joissa kaaoksen kätyreitä piti seurata uskonlahkon salaiseen tapaamiseen. Liian lähelle ei saanut mennä tai liian näkyvillä pyöriä, sillä seurattava pysähtyi heti.
Pelimaailmassa aika etenee koko ajan, mikä vaikuttaa myös ympäristöön. Ihmiset hoitavat arkiaskareitaan vain päivisin, yöllä valtaosa kaupoista on kiinni ja maailmassa vaeltaa enemmän hirviöitä. Myös tehtävät ovat aikasidonnaisia. Jos jokin asia pyydetään hoitamaan heti, se kannattaa myös tehdä välittömästi. Loppuun vietynä idea voi toimia hyvin, sillä hypepuheista ymmärsin, ettei kaikki questeja edes ehdi tehdä jäljellä olevassa ajassa. Loppuratkaisu ryskää päälle, kun nollaa kohti tikittävä tuomiopäivän kello niin näyttää.
Kaaoksen voimat vahvistuvat päivä päivältä, joten hahmo on pidettävä tahdissa mukana. Aika pitää jakaa tehtävien ja hirviöfarmauksen välillä, sillä jokainen vapaana riehuva demoni vähentää pelastettavien sielujen määrää. Sielut taas pelastuvat vain sivutehtävien myötä. Asiassa on tosin toinenkin muuttuja. Tehtävien myötä maailmanloppua voi siirtää vähän kauemmas, mutta samalla osa sieluista jää hirviöiden kynsiin. Aikasidonnaisessa systeemissä turhautti vain aikarajoitus, sillä Lightningin pitää palata arkkiin joka halvatun aamu tasan kello kuusi. Poikkeuksia ei tunneta.
Yksi kaikkien puolesta
Taistelusysteemi muistuttaa edellisten Final Fantasy XIII -pelien vastaavaa, vaikka koko seikkailun ainoana pelattavaan hahmona on Lightning. Tosiaikaisen taistelun aikana ei vaihdeta hahmoa vaan vaatteita. Muut sarjan sankarit loikkivat eri rooleissa ja sivuosissa pitkin tarinaa, mutta pelaamaan niillä ei pitäisi päästä.
Tuttuun tyyliin hirviöt liikkuvat vapaana. Jos niitä ehtii lyödä ensin, Lightning aloittaa taistelun pienellä edulla. Jokainen hyökkäys syö Lightningin toimintapisteitä. Kun pisteet loppuvat iskuvoima putoaa ja kannattaa vaihtaa kuteita. Kullakin vaatekerralla on oma aseistuksensa, panssarinsa ja ominaisuutensa. Yksi Lightning-muoto voi keskittyä lähitaisteluun toisen ollessa taikaekspertti ja kolmannen siltä väliltä. Yhden vaatekerran huitoessa, kaksi muuta muotoa keräävät voimia.
Mitään taktista ilotulitusta taistelusysteemi ei edusta, vaan on puhtaan suoraviivaista mättöä. Hirviöt tuntuivat aina olevan heikkoja yhden vaatekerran iskuille, jolloin yksi Lightning-muoto rämppäsi jatkuvaa hyökkäyssarjaa. Kun vastustaja oli ottanut riittävästi osumaa, se tuupertui, jolloin kaksi muutakin vaatekertaa pystyivät iskemään kriittisiä osumia lamaantuneeseen vastustajaan. Taisteleminen myös vaatii aktiivista torjuntaa. Käytännössä torjuminen perustuu animaation opetteluun, sillä oikea ajoitus palkitaan. Nappiin osuneella vastaliikkeellä vihollinen lamaantuu heti, mikä normaalisti vaatisi pitkän hyökkäyssarjan.
Hahmonkehityksestä en saanut kunnon kuvaa, sillä Lightning tuntui saavan automaattisesti tasoja tehtävien mukaan. Onneksi edes asukokonaisuuksia sai säätää, mikä vaikutti suoraan hahmon hyökkäystyyppeihin, torjuntaan ja ominaisuuksiin. Varusteiden logiikka oli varsin villi, minihame saattoi parantaa torjuntakykyä enemmän kuin kilpi, vaikka baarissa minihame näyttää vain lisäävän torjunnan tarvetta eikä tehoa.
Lightning Returnsista julkaistiin tammikuussa demo PS3:lle ja Xbox 360:lle, joten oman käsityksensä saa helposti pelaamalla. Vaikka maailman avoin rakenne miellytti, seikkailu oli jatkuvaa mättämistä, ja taistelusysteemi tuntui suorastaan tylsältä. Täytyy toivoa, että systeemissä on joku lisäjippo, jota en yksinkertaisesti huomannut.
Maailmanlopun munakello -teema on sinänsä onnistunut, että minua alkoi kiinnostaa, mitä lopussa todella tapahtuu.
PS3, Xbox 360
Ilmestyy 14. helmikuuta
