Limbo (Xbox 360)

Viime kesän hittipeli Braidin jalanjäljissä askeltava tanskalaisen Playdead Studion taidetasohyppely Limbo on yksi vuoden kovimpia Live Arcade -julkaisuja.

Peli kertoo lyhyen mutta tunnelmallisen tarinan pojasta, joka etsii kadonnutta siskoaan Limbosta eli tuonpuoleisen rajamailta. Juonta ja pelitapahtumia ei sen ihmeemmin selitellä, joten paljon jää myös pelaajan itsensä mietittäväksi ja tulkittavaksi, kuten kunnon taidepaukussa kuuluukin.

Kiiluvasilmäisen siluettipojan matka etenee läpi ahdistavan, tappavien ansojen täyttämän ja läpeensä vihamielisen pelimaailman lyhyinä hyppely- tai pulmapätkinä. Limbo käyttää runsaasti eri keinoja haasteiden luomiseen, sillä mukana on suoraviivaisten tarkkuushyppelyiden lisäksi nopeuskoettelemuksia ja painovoimalla kikkailevia fysiikkapähkinöitä. Suurin osa ratkaisuista perustuu puhtaaseen ulkoaopetteluun ja yritys–erehdys-metodologiaan.

Limbo muistuttaa rakenteeltaan klassisia 80-luvun tasohyppelyitä. Onneksi pølsemiehet ovat vanhan liiton pelisuunnittelijoita armeliaampia, sillä automaattitallennuksia on viljelty tiheästi eikä kalmankourien kopatessa tarvitse palata taaksepäin kuin pahimmillaan pari minuuttia. Peli on haastava, mutta mitkään kohdat eivät ole yltiömäisen vaikeita eikä niitä joudu sahaamaan satoja kertoja. Ratkaisut ovat yleensä mukavan tasapainoinen sekoitus oikean etenemiskeinon keksimistä ja suunnitelman toteuttamista näppärin sormin.

Ulkoasultaan Limbo on synkkä kuin teinigootti rippikoulussa. Väripaletti koostuu pelkästään mustasta, valkoisesta ja harmaan sävyistä, eivätkä maailman varjomaisemat synkästä metsästä ränsistyneisiin urbaaniseutuihin ole varsinaisesti piristäviä. Minimalistinen grafiikka palvelee intensiivistä ja unenomaista tunnelmaa täydellisesti. Myös äänipuoli on toteutettu esimerkillisesti: musiikkia ja tehosteita käytetään säästellen, mutta silloin kun niitä kuulee, ne nostavat kokonaisahdistusta. Muutamassa kohdassa äänillä on jopa etenemisen kannalta tärkeä rooli.

Oikeastaan ainoa Limbon varjopuoli on sen lyhyt kesto, sillä koko seikkailu on läpi muutamassa hassussa tunnissa. Toisaalta peli ei missään vaiheessa toista itseään tai ärsytä turhalla pitkittämisellä, joten meno pysyy viihdyttävänä koko pituutensa ajan. Tyylinsä puolesta Limbo sopii erinomaisimmin pimeisiin syysiltoihin, joten omaperäinen Tanskanmaan fiilispala on pakko-ostos.

91