Pimeän pelko on universaalia. Pimeässä voi väijyä vaikka mitä kaameaa. Lukioon sijoittuvan Lit-pulmaseikkailun tapauksessa pelkkä pimeys on uhka. Pimeys on savun tapaan vellovaa ainetta, jossa vaeltavat pedot vetävät kaiken elävän jonnekin muualle. Helvettiin, limboon, toiseen ulottuvuuteen, kuka tietää?
Pääosin yläviistosta kuvattu toiminta alkaa ilman selityksiä pimeän luokkahuoneen pieneltä valoisalta alueelta, josta Jaken pitäisi päästä hengissä ovelle. Onneksi taskussa on ravistamalla latautuva fikkari, jolla ympäristöä skannataan ennen toimintaa. Valokiilojen reunat eivät ole realistisen pehmeitä, vaan partaveitsellä leikatun teräviä viiltoja pimeyteen. Jokaisen valaistun alueen reunalla on joko toinen lamppu tai jokin etenemistä siivittävä tarvike.
Fikkarin ohella Jake käyttää ritsaa, kirsikkapommeja, kaukosäätimiä ja hätäraketteja. Ritsalla ja pommeilla rikotaan ikkunoita, jotka heittävät huoneeseen valokäytäviä. Sähkövaloa käyttävät pöytälamput, valonheitin, telkkari ja kertakönttänä käynnistyvät tietokonemonitorit. Sähkövaloissa on yksi matkaa melkoisesti mutkistava ongelma. Jos valoja on päällä liikaa, sulakkeet pettävät tuhoisin seurauksin.
Kaikki tarvittava on aina luokassa ja edellinen luokka ei vaikuta seuraavaan. Loogiset pakotehtävät kiteytyvät pääasiassa mukavan rauhalliseen oikean toimintajärjestyksen hahmottamiseen, sillä kiirettä ja ajoituspulmia kohdataan harvoin. Tarinan seuraamisessa täytyy tosin pitää vauhtia, sillä taustoja hahmotetaan sisäpuhelimilla, jotka pärisevät vain lyhyen hetken. Suoraviivaisuus ja itsensä toisto ovat Litin ainoat enemmän tai vähemmän merkittävät puutteet.
83
