Litil Divil – Pikkupirun pizzanhakumatka

Suurin piirtein ikiunessa elelevä pikkupiru Mutt saa muiden alakertalaisten kanssa kutsun Suureen Muinaiseen Saliin, jossa kerran vuodessa kokoontuu Vielä Suurempi Neuvosto. Yksi onnellinen valitaan pitkätikku-periaatteella pizzanhakumatkalle Ylämaailmaan ja pienistä pienimmän tikunnöpön saa tietysti sankarimme Mutt. Matka läpi Kaaoksen Labyrintin voi alkaa.

Gremlinin tarinankeksimistaitoa ei voi kuin ihailla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallinen pikapizza vaan Mystinen Runsauden Pizza. Kukaan ei ole koskaan palannut lätynhakumatkalta, joten Muttinkin kohtalo vaikuttaa sinetöidyltä. Mutta niin kauan on toivoa kun joku jaksaa nitkutella ilotikkua ja ohjata pikkupirun toimia.

Litil Divil on toimintaseikkailu, joka painottuu ongelmanratkaisuun. Kaaoksen Labyrintti on viisikerroksinen käytäväsokkelo, jonka varrella on kaiken kaikkiaan noin 50 puzzlehuonetta. Jokaisen ongelman ratkominen vaatii oman ilotikkustrategiansa ja kontrollien keksiminen onkin oleellinen osa etenemistä.

Useimpien tehtävien ratkaisemiseksi tarvitaan lisäksi jokin esine. Mutt ottaa automaatisesti oikean apuvälineen käyttöön, joten "kokeile jokaista esinettä joka paikassa kaikkeen mahdolliseen" -hysterialta vältytään. Esineitä puolestaan voi ostaa kerroksen alusta löytyvästä kaupasta tai niitä voi etsiskellä käytäviltä. Siellä täällä lojuvat jalokivinyssäkät käyvät maksuvälineestä.

Ongelmahuoneet ovat Litil Divilin keskeisin anti ja ne ovat myös pelin näyttävimmät ja hauskimmat osuudet. Puzzlet vaihtelevat aina Streetfighter-parodiasta slapstick-huumorin kautta todellisiin aivosolun kypsyttäjiin. Samanaikaisesti voi selvittää useammankin huoneen aivoituksia, kunhan jaksaa köpötellä eri kohteeseen.

Huoneet yhdistyvät toisiinsa käytävillä, mutta käytäväosuudet ovat pääosin tasapaksua taapertamista. Niitä on yritetty piristää ansoilla, jotka hetken huvittavat. Maasta pongahtaa piikkejä, kalteri-ikkunoista nyrkkejä ja pääornamenteista vesi- ja tulisuihkuja. Eteneminen kartoittuu automaattisesti, joten orientaatio sentään säilyy. Muttia ei saa käännettyä ympäri muutoin kuin peruuttamalla käytävän mutkaan, mikä on outoa. Tämän takia joidenkin ansojen ohi joutuu pomppimaan sokkona selkäedellä.

Pelin voi tallentaa ainoastaan tallennushuoneissa, joita on kussakin kerroksessa vain yksi. Onnistuneen ongelmanratkonnan jälkeen joutuu siis talsimaan parhaimmillaan uuvuttavan pitkän käytävänpätkän, jottei samaa puzzlea tarvitsisi ratkaista monta kertaa peräkkäin. Henkiparan loputtua peliä voi jatkaa joko kerroksen alusta tai tallennushuoneen ovelta.

Litil Diviliin on vaikea suhtautua. Ongelmien ratkonta on hauskaa ja huoneiden selvittäminen tyydyttää. Kontrollit ovat riittävän sujuvat vaikkakin analogisella tikulla höseltäminen paikoin hermostuttaa; jotkin tehtävät vaativat legendaarista brittiläistä pikkutarkkaa näpertämistä.

Saman käytävänpätkän käveleminen n:nnettä kertaa läpi kuitenkin erinomaisesti hyydyttää pelin tunnelmaa. Käytävät eivät ole kovin näyttäviä ja pelillisesti ne toistavat tanakasti itseään (sama ansa joka kymmenes askel) ja pelattavuuskin tahmailee niissä paikoitellen. Huolellisesti mietitty teleporttisysteemi tai sujuvampi pelin tallennus olisivat ratkaisseet ongelman.

Litil Divil on ilman muuta hauska, näyttävä, addiktiivinen ja persoonallinen toimintapuzzle, mutta valitettavasti myös tylsä, monotoninen ja rasittava käytäväpeli.

80