Silloin tietää pelaavansa hyvää peliä, kun pulssi kiihtyy ja adrenaliinia erittyy litroittain. Paitsi jos se johtuu pelkästään turhautumisesta ja silkasta kiukusta, niin kuin Little Big Adventuressa.
Pieni suuri mies Citadelista
Little Big Adventure on retki läpi surrealistisen ja vaarallisen Twinsunin planeetan. Pelin on suunnitellut ja ohjannut Frederick Raynal, Alone in the Dark ykkösen tekijä, joten meriittejä pitäisi riittää. Toisin kuin synkät ja painostavat Alone in the Darkit, LBA sijoittuu humoristiseen fantasiamaailmaan.
Twinsunia asuttaa neljä rotua: ponihäntäiset quetchit, elefanttimaiset grobot, pyöreät spherot ja luikut rabijänöt. Planeettaa hallitsee paha ja ilkeä tohtori Funfrock, joka on orjuuttanut kaikki kansat ikeensä alle. Kurjuudessa diktatuurin alla elävät kansalaiset unelmoivat Legendasta...
Pelissä ohjaillaan Twinseniä, quetchi-poikaa, jolla on pahoja aavistuksia maailman menosta. Peli alkaa sairaalavankilasta, jonne Funfrock on Twinsenin toimittanut, ja alkudemossa nähtävä Twinsenin painajainen antaa hyvän alkuvirityksen pelin tarinalle. Seikkailun edetessä Twinsen löytää erilaisia tavaroita, juttelee eri hahmojen kanssa ja painajaisten syy alkaa hahmottua. Mukavana piirteenä pelissä on vain vähän perinteisille seikkailupeleille tuttua tavaroiden hakemista ja niiden käyttämistä taas uusien tavaroiden saamiseksi, peli on enemmänkin tasohyppelyn ja seikkailupelin yhdistelmä, mukana ripaus Ultimaa.
Maailmaa katsotaan isometrisesti eli vinosti ylhäältä, ja kerralla nähdään, kiitos SVGA-grafiikan, varsin iso alue. F5-näppäimellä voidaan vielä zoomata lähemmäksi, jos tarve vaatii. Ohjaus muistuttaa Alone in the Darkin ohjausta, eli nuolinäppäimillä ohjataan ukkoa ja välilyöntiä pohjassa pitämällä aktivoidaan erikoistoiminta.
Hiipien tai harppoen
Twinsenin liikutteluun on neljä tapaa: normaali, urheilullinen, taistelu ja hiiviskely. Normaalimoodissa sankari laahustaa eteenpäin ja välilyönnin painallus saa hänet etsimään esineitä tai aloittamaan keskustelun lähellä olevan henkilön kanssa, urheilumoodin valinta saa Twinsenin harppomaan eteenpäin nopeasti ja suurin askelin.
Taistelumoodinen maailmanpelastaja kituuttaa eteenpäin humalaisesti huojuen ja oudosti äheltäen, kuitaten bonukseksi kaksi lyöntiä ja potkun. Huitoa voi välilyönnin painamisella automaattisesti, mutta tosipelaajat ottavat turpaansa itse kursorinäppäimiä hakaten. Tavasta riippumatta Twinsen todennäköisesti kuitenkin kuolee.
Pahan paikan tullen sankari voi myös siirtyä hiipimismoodiin, jolloin Twinsen hipsii varovasti päkiöillään. Toimintanäppäimen kosketus saa hiippailijan kumartumaan tai muuten piiloutumaan lähellä oleviin esineisiin tai niiden taakse. Tästä saattaa joskus olla jopa hyötyä.
Twinsenin kontrollointi on helppoa, esineitä saadaan mukaan kävelemällä niiden läheltä ja avaimia käytetään automaattisesti ovien kohdalla. Huonona piirteenä Twinsen saa vahinkoa törmätessään johonkin, esimerkiksi sohvaan. Saattaa olla realististakin mutta myös pirun raivostuttavaa.
Kaikki pelin liikkuvat osat on tehty gouraud-varjostuksella ellipsoideista tai polygoneista. Polygonitekniikan ansiosta Twinsen ja muut pelihahmot on animoitu uskomattoman hyvin. Atleettimoodin juokseminen näyttää juoksemiselta ja paikallaan ollessaan Twinsen ottaa hupaisia hyppyaskelia. Hupaisaa hiiviskelyä säestää piirretyistä tuttu "hiiviskelymusiikki". Myös maisemat ovat kauniita, vaikka hieman kliinisiä renderoiduista esineistä johtuen. Renderointi tuntuu olevan päivän sana, minusta vanhat Ultima-tyyliset maisemat tuntuivat paljon hauskemmilta.
Typeryyttä yli normien
Alun sairaalavankilasta pakenemisen yhteydessä tulee pelin mekaniikka tutuksi. Tutuksi tulee myöskin idioottimainen pelin save-toiminto. Manuaalin käsitys kaikkien aikojen suurimmasta munauksesta on se, että pelaajan ei tarvitse huolehtia pelin tallentamisesta vaan ohjelma tallentaa tilanteen automaattisesti aina tietyissä kohdissa. Ihan hienoa, mutta miten päästään vanhoihin tilanteisiin käsiksi kun tilanteet tallentuvat aina toistensa päälle?
Save-toiminnon sijasta on kopiointitoiminto, jolla voi käytössä olevan save-slotin kopioida toiselle nimelle. Ruudun vaihtuessa pelitilanne tallentuu, ja yleensä kannattaakin tällöin kopioida tilanne talteen. Kaiken kaikkiaan uskomatonta sähläystä, miksi ihmeessä ei tavallinen tallennustoiminto käynyt?
Sierran pelejä aikoinaan syytettiin yllättävistä äkkikuolemista, mutta LBA on kaksin verroin pahempi. Jo väärän oven valinta aiheuttaa äkkikuoleman, joka tuntuu kaksin verroin pahemmalta, kun edellinen save-piste löytyy ehkä kymmenenkin minuutin takaa. Kun elämät ovat loppu, joutuu aloittamaan saaren alusta, mutta samalla peli säästää saaren aloituksen käytössä olevan save-slotin päälle. Ei siis riitä, ettei voi tallentaa kun haluaa, vaan pahimmassa tapauksessa peli tuhoaa tallennuksen. Kerran typerä autosave säästi pelini kahden sotilaan väliin, joten se slotti meni samalla käyttökelvottomaksi.
Peli imee mutta tunnelma ei
Vaikka pahimpana vikana on turhauttava ja typerä save- toiminto, ei pelin tunnelmaakaan pääse kehumaan. Joku toinen saattaa ehkä pitää pelin hahmoja viehättävinä, minusta ne ovat inhottavia. Tekisi mieleni talloa liiskaksi jokainen hintahtava elefantti ja kapinen rabijänö, mukaan lukien itse pelihahmo. Peli huvittaa vasta kun epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen päähahmo saa selkäänsä.
Äniefektit ovat hyviä ja CD-musiikki on komeaa, mutta puhutut tekstit kuulostavat ylinäytellyiltä ja teennäisiltä. Näyttelijät yrittävät muuntaa ääntään roolihahmon mukaisesti, mikä latistaa tunnelman pahasti. Ilmeisesti ei ole ollut varaa palkata kuin muutama paikallisen Penniteatterin hylkäämä sönköttäjä. Tai sitten kyseessä on "taiteellinen valinta". Huolimatta lupaavasta tekijäkaartista LBA muistuttaa turhauttavuudessaan lähinnä AITD kakkosta, ykkösen hyvästä pelattavuudesta ei ole jälkeäkään.
Pari pikavinkkiä, jos vaivalla säästetyt viikkorahat ovat jo Electronic Artsin holveissa: Vankilasta pääsee karkuun helposti kun vetää lättyyn vartijoita, kannattaa juosta lähelle ja antaa soida. Muuten ei kannata tapella ennen kuin taikapallo löytyy, koska aivottomia sotilaita pääsee karkuun tappelemattakin. Taistelu on pallon löytymisen jälkeenkin yhtä tuskaa, koska sotilaat ja muut örvelöt ampuvat aivan liian nopeasti, lisäksi tapetut örkit heräävät henkiin aina ruudun vaihtuessa. Toisaalta välillä taistelu on luonnottoman helppoa, jos pääsee heittämään kuulaa suojaisasta paikasta.
65
