Työperäinen maahanmuutto on peleissä pysynyt kurissa. Nyt ulkoplaneettalaiset ajavat putkimiehet entistä ahtaammalle. Tasoloikkien lisäksi halpatyövoima uhkaa myös kaahailupelejä.
Sonyn maskotti marssii Nintendon viitoittamalla polulla. Loikkapelien jälkeen Säkkipoika valtaa mikroautot, ja homma tuoksahtaa Mario Kartilta kilometrien päähän. Onneksi kangaspusseilla on esitellä omatkin täytteensä, sillä ilman pelisarjan tunnusmerkkiä eli kenttäeditoria, pienisuuri kanuunakuularalli olisi vain esikuvansa hiilikopio.
Tällä kertaa Säkkipojan maailmankaikkeudelle ongelmia aiheuttavat Hamstraajat, jotka varastavat kaiken irtaimiston. Rötösherroja vastaan taistellaan ratin takaa, ja torjuntavoitto saavutetaan hoitamalla paalupaikka kotiin yksi planeetta kerrallaan.
Lisää kaasua!
Mario Kartinsa pelanneet ovat välittömästi kotonaan. Rennon letkeä ohjaustuntuma on helppo sisäistää ja kaahailua piristetään erinäisillä aseilla. Käsijarru auttaa taittamaan mutkat suoriksi ja ahkera sladittelu palkitaan nitrobuustilla. Yksinkertaista, mutta kaoottista.
Tekoäly ottelee kuminauhan varassa, mutta tarjoaa sopivan kovan vastuksen. Jokaisella radalla on sijoituttava kolmen säkkiin, jos mielii siirtyä seuraavaan koitokseen. Toisinaan homma ei mene putkeen ensimmäisellä yrityksellä. Edes helpoin vaikeustaso ei ole avain onnistumiseen, sillä tekoälykuskit osaavat kaasutella siinä missä säkkipoikakin, eivätkä Hamstraajat tunne armoa.
Kaasujalan lisäksi kuskilta vaaditaan liipaisinsormea. Radalle on kylvetty pyssyköitä, joilla paalupaikalla kaasuttelevan vastarinnan voi tykittää varikolle. Mutta myös oma persaus on altis nikkelille.
Ammuskelun lisäksi aseilla voi myös suojautua vihollistulelta. Taktikointi on suotavaa, ja usein oma tontti kannattaa pitää puhtaana eikä lahdata ykkösenä pörräävää romu-Räikköstä. Kun oma matka tyssää puolustuskeinojen puutteeseen hetkeä ennen ruutulippua, se nakertaa sielua rotan lailla.
Amazing Race
Yksinpelin radat ovat mielikuvituksellisia surmanloukkuja, jotka on ahdettu täyteen oikoreittejä ja mitä eriskummallisempia nähtävyyksiä. Vauhdikkaat temppuradat toimivat mainiona taidonnäytteenä siitä, mitä kaikkea pelin kenttäeditorilla saa osaavissa käsissä aikaan.
Normaalia kisailua piristetään areenataisteluilla, jotka ovat rehtiä deathmatchia. Vastustajat teilataan aseilla telakalle ja eniten tappoja kerännyt pelaaja palkitaan. Mukana on myös hieman erikoisempia minipelejä, joissa esimerkiksi loikitaan jättimäisten leivosten ylitse ja pyritään välttämään joutumasta uuniin.
Pienet suuret loikinnat nojasivat puolirealistiseen fysiikkamallinnukseen, mutta kumitassujen varassa edetään käytännössä kokonaan ilman Newtonin teesejä. Ilmalennot ovat massiivisia ja auto kääntyy täydelläkin kaasulla vaikka kolikon päällä.
Se on vain hyvä asia, sillä kangasäijien kyllästämä, realistisella ajomallinnuksella varustettu autopeli olisi paitsi taloudellinen itsemurha myös pelattavuudeltaan karmaiseva. Nyt kaahaillessa ei tarvitse miettiä, uskallanko runtata latan tiskiin, kun päästelen shikaanin sisäkaarteesta kohti pääsuoraa.
Ratatalkoot
Mario kumppaneineen joutuu jurnuttamaan nipponilaisten rata-arkkitehtien aivoituksia, tähän kaahailuun valjastetaan yhteisön mielikuvitus. Nyt jokainen voi askarrella oman Mika Salo Circuitinsa ja kuorruttaa sen vaikkapa nonparelleilla, sillä myös pienen suuren kaahailun pihvi on kenttäeditori. Nyt puuhaillaan ensimmäistä kertaa kolmiulotteisessa tilassa. Silti editori on saatu pidettyä helppokäyttöisenä ja monipuolisena.
Rata piirretään maastoon jättimäisellä maalitelalla ja korkeuserot säädetään tökkimällä toista analogisauvaa. Erilaisia pinnanmuotoja varten on olemassa omat työkalunsa, kuten myös radan leventämiseen ja kaventamiseen. Ratojen lisäksi pelissä on mahdollista myös askarrella omia kulkupelejään. Tähän ei tosin anneta kovin vapaita käsiä, sillä pirssit on paskarreltava kasaan valmiista vaihtoehdoista.
Pelaamalla tarinapeliä editoriin karttuu lisärompetta ja radoista voi askarrella entistä monipuolisempia. Pelisarjan aikaisemmista peleistä kaahailuun voi siirtää oman tarrakokoelman. Homman jujun sisäistää muutamassa minuutissa ja erinomainen tutoriaali auttaa alkuun.
Toivottavasti pelin yhteisöpuoli ottaa juurta, sillä mainion editorin avulla saa paskarreltua vaikka minkälaisia pikataipaleita. En yllättyisi, jos julkaisun jälkeen jokainen formulasirkuksen asvalttibaana löytäisi tiensä pienelle suurelle planeetalle.
Vaikka Little Big Kartingin esikuvaa ei tarvitse etsiä sienimaailmaa kauempaa, Säkkipojan oma kilpa-autosarja ei ole halpa rahastus. Sonyn maskotin autoratadebyytti on loikkapelien tavoin kirkkaissa värisävyissä kylpevä, hyvän mielen kaahailu.
Juho Kuorikoski
KUVATEKSTIT:
LB1: Kaoottinen kaahailu muistuttaa erehdyttävästi Mario Kartia. Huomaa taustan sienet.
LB2: Sankarin lisäksi myös ajokkia voi kustomoida mieleisekseen.
LB3: Aseiden ansiosta kaahailu muuttuu omaksi pieneksi maailmansodakseen.
LB4: Melkoinen valopää
LB5: Luisussa ajaminen kerryttää nitroa tankkiin. Mitä pidempi luisu, sen jytympi buusti.
85
