Palloa nyt potkii kuka tahansa, mutta pallonpotkijoiden kurittaminen vaatii enemmän. Onko sinussa miestä istuttamaan ailahtelevaa Sukeria penkin päässä?
LMA Manager sisältää satoja joukkueita Euroopan eri kolkista ("yllättäen" ei kuitenkaan Suomesta), mutta manageroimaan pääsee vain englantilaisia. Kaikki neljä divisioonaa ovat mukana, ja aloittaa saa missä haluaa. Manageria ei ole sidottu yhteen joukkueeseen, vaan hän voi enintään 50-vuotisella urallaan edustaa 50:ttä joukkuetta. Liigan lisäksi tahkottavina ovat luonnollisesti sekä molemmat kansalliset että kansainväliset cupit.
Tavallisen, päämäärättömän manageroinnin lisäksi valita voi myös tehtäviä tyyliin "neljässä vuodessa kolmosdivarista mestariksi" tai "tuhlaa, tuhlaa, tuhlaa". Päätyykin sitten päämäärättömään tai -määrälliseen pelimuotoon, yksin ei tarvitse leikkiin ryhtyä: mukana on myös kaksinpeli.
Pelin käyttöliittymä on, jos ei suorastaan nerokas, niin toimiva: alkuhässäkän jälkeen navigointi onnistuu mainiosti. Kaikki perustuu valikkoihin: ylemmillä olkapäänapeilla liikutaan päävalikoiden välillä, ja alemmilla olkapäänapeilla valitaan haluttu alavalikko. Ergonomian suunnitteluun on ilmiselvästi käytetty aikaa, eikä valikkoja selatessa esiinny turhaa viivettä tai häivytyksiä. Kerrassaan fantastista.
Valikot ovat selkeitä ja loogisesti jaoteltuja. Kaikki managerille tarpeelliset faktat löytyvät nopeasti. Vaikka valikoita on kohtuullisen paljon, täysin turhaa tilpehööriä ei ole mukaan eksynyt.
Pomo puhuu, muut nyökyttelevät
Manageri vastaa tällä kertaa kaikesta joukkueeseen liittyvästä: yhtä lailla pelaajapolitiikka kuin talousasiatkin kuuluvat kaikkine vivahteineen hänen vastuualueeseensa. Vaikka Sir Alex tuskin päättääkään todellisuudessa ManU:n sponsorisopimuksista tai lippujen hinnoista, on tilanteen herrana huomattavasti helpompi pysyä kun yläpuolelta ei jatkuvasti sanella, missä mennään.
Pikkuasioihin ei kuitenkaan ole pakko perehtyä, manageri voi palkata avukseen kosolti pikkuväkeä apulaismanagerista fysioterapeuttiin. Jokaisen palkollisen suorittamat tehtävät saa määritellä tarkasti, ja varsinkin päävalmentaja osoittautuu hyödylliseksi. Hän rustaa harjoitteluohjelman jonka jatkuva muutteleminen manuaalisesti syö miestä rotan lailla. Kummallista kyllä, apulaisten palkat ovat suorastaan naurettavia, joten vain psykoottinen manageri palkkaa avukseen alle viiden tähden apulaisia.
Pelaajapuolen toteutus ansaitsee diplomin. Miesten hallinta on riittävän monipuolinen ollakseen merkityksellinen ja riittävän yksinkertainen välttääkseen uppoamisen pikkutarkan piiperryksen suohon. Pelaajilla ei ole kuin kymmenisen arvoa, mutta tarpeelliset erot näkyvät mainiosti. Osalla pelaajista on myös erikoisominaisuus kuten kapteeni (Roy Keane), vapaapotkuspesialisti (David Beckham) tai filmaaja (italialaiset).
Ottelutaktiikka täytyy luonnollisesti muodostaa materiaalinsa ehdoilla. Jos lähes kaikilla pelaajilla on kaksi vasenta jalkaa, ei kannattane yrittää menestyä brassityylisellä, hyökkäävällä syöttöpelillä. Erikoistilanteiden ampujat ja kapteenikin täytyy nimittää, joten kaikkien osa-alueiden taitajia tarvitaan. Joukkueen kokoaminen on haasteellista ja siinä onnistuminen hyvin palkitsevaa.
Voi Bosman, minkä teit!
Belgialaisen Bosmanin nostama kanne poisti Euroopan sisäiset siirtokorvaukset, ja teki hänestä itsestään täydellisen hylkiön. Bosmanin kätten jälki vaikuttaa vahvasti myös LMA Managerissa, sillä Bosman-sopimuksen hyväksikäyttö on menestyksekkään pelaajarekrytoinnin A ja O. Sopimuksen alaisesta Ronaldosta saa pulittaa 30 megapuntaa, mutta sopimukseton Del Piero tulee ilmaiseksi kunhan lyö tarpeeksi palkkapätäkkää pöytään ja ilmasto miellyttää.
Bosman-sopimuksen pitäisi koskea vain yli 24-vuotiaita pelaajia, mutta niinpä vain 18-vuotiaat superlupauksetkin liikkuvat korvauksetta paikasta toiseen. Bugin hyödyntämisellä pystyy nettoamaan rutkasti rahaa.
Pelaajakaupoissa kuvaan astuvat myös scoutit. Kauppatavaran tarkka taitotaso paljastuu vasta paikalle lähetetyn kykyjenetsijän faksattua managerille raporttinsa. Potentiaalisia supertähtiä tuottaa myös oma juniorimylly. Itse onnistuin jopa löytämään tätä kautta yhden täysin valioliigakelpoisen 16-kesäisen megajuniorin, jonka supertähteyteen kasvattamisen otin Pyhäksi tehtäväkseni.
Ai noinko siinä kävi?
Ottelun seuraamisessa on kaksi vaihetta. Ensin katsotaan matsi reaaliaikaisena korkealta lintuperspektiivistä, ja ottelun jälkeen pääsee kentän pinnalle uudelleenkokemaan huippuhetket. Reaaliaikainen tila on aluksi joltisenkin surrealistinen, tilanteet muodostuvat oudosti ja etäisyydet ovat vääristyneet, mutta kun siihen tottuu, pystyy tilanteen kehitystä analysoimaan ja tekemään muutoksia.
Pelaajien suoritustason voi tarkistaa myös johtopäätöksien tekoa helpottavista tilastoista. Huippukohdat ovat selostuksen kera valmiiksi purkitettuja, mutta niitä on paljon ja mikä tärkeintä, ne osuvat useimmiten yksiin reaaliaikaisen osion kanssa.
Äänet ovat kautta linjan upeat. Pienet animaatiot piristävät valikkojen yleisilmettä, ja lukuisat videopätkät on tehty laadusta tinkimättä (varsinkin niissä esiintyvä pulskahko managerihahmo on hulppea). Viimeistellystä ulkoasusta huolimatta latausajat ovat siedettäviä, ainoastaan tulosten jälkeinen valikkojen lataus syö ajoittain hermoja. Onneksi tuskaa voi vähentää asettamalla kellon pysähtymään ainoastaan omiin pelipäiviinsä.
Kokonaisuus on onnistunut, ja negatiivisia seikkoja kovin vähän. Ärsyttävintä on kuukauden/vuoden managerien nimeäjien asiantuntemattomuus. He eivät ota huomioon joukkueiden tasoeroja. Pelimaailma voisi olla myös elävämpi, tietokonepamput eivät saa kenkää vaikka mikä olisi. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna plussapuoleen, koodiherrat ovat tehneet loistavaa työtä ja saaneet aikaan manageripelin, johon muita on tulevaisuudessa hyvä verrata.
86
