Lode Runner on piristävä poikkeus Sierran pelitarjonnassa. Kyseessä ei tällä kertaa ole messevägrafiikkaista seikkailua, vaan puzzlen aineksilla höystettyä täysipainoista toimintaa. Vanhemmat pelimiehet muistavat Lode Runnerin jo kuusnelosesta.
Pahat munkit ovat varastaneet kaiken kullan Lode Runnerin kotimaasta ja koska vedessä kylpeminen sopii vain köyhille, lähtee herra Runner keräämään aarteita takaisin. Sankari kun on, hän tietysti jakaa kaikki löytämänsä rikkaudet takaisin kansalleen (jo vain).
Kaksiulotteinen malmijahti
Lode Runner on puzzlepelin ja tasohyppelyn sekoitus. Herra Runner juoksee ympäri kaksiulotteisia tasoja ja keräilee sinne tänne ripoteltuja kultapaloja. Kun kaikki palat on kerätty, aukeaa portti seuraavaan maailmaan.
Loden tehtävää vaikeuttavat arvoesineet alunperin kähmineet hullut munkit. Lähes kaikissa ruuduissa Lodea jahtaa kolme Punakaapujen veljeskunnan pimeää seuraajaa, jotka palavat halusta päästä laulamaan kiitäjämme muistovirttä.
Munkeista ei pääse eroon ampumalla, vaan heitä kuopataan. Lode voi nimittäin kaivaa maaperään reikiä sädeaseellaan. Kun maa kasvaa hetken kuluttua takaisin, se ken silloin seisoo kuopassa puree kirjaimellisesti multaa. Ikävä kyllä hirviöt jälleensyntyvät hetken kuluttua.
Normaalin takaisinkasvavan maaperän lisäksi tasoilla on myös kivenkovaa graniittia, jota ei voi kaivaa tai räjäyttää. Hyvin ilkeä maatyyppi on suo, joka hidastaa merkittävästi siinä kävelevän liikkeitä.
Kuoppien kaivamisen lisäksi Lode voi tuhota munkkeja kentistä löytyvillä apuvälineillä. Työkaluarsenaaliin kuuluvat pommien lisäksi kaivostyöläisen perustyövälineet, niin hakut kuin piikkauskoneetkin. Tavaravalikoima on riittävän suuri pitääkseen mielenkiintoa yllä, vaikka voisi niitä kamoja vähän anteliaamminkin jaella.
Munkkien ikäviin taipumuksiin kuuluu myös kleptomania. Mokomat ottavat aina silloin tällöin mukaansa ruudulla majailevaa kultaa ja kuljettavat lohkareita ties minne. Joskus on pakko käyttää munkkeja hyväkseen antamalla niiden kuljettaa muuten luoksepääsemättömistä paikoista kultaa Lodelle. Sääli, että hirviövalikoima rajoittuu vain munkkeihin, sillä erilaiset hirviöt olisivat tuoneet enemmän syvyyttä.
Loden matkaa helpottavat maastosta löytyvät kamat. Köysien varassa pääsee matkaamaan halki ilman ja tikkaita pitkin taival taittuu myös vertikaalisesti. Maan sisällä voi olla kätkettyjä esineitä ja varsin ikävä yllätys onkin pommivaraston löytyminen juuri sen pienen kukkulannypyn alta, jota "halusi vain hieman madaltaa..."
Syksyn ilopilleri
Lode Runner on kivaa pelattavaa. Pikku-ukon ohjaaminen maanalaisessa labyrintissä on jotenkin onnistuttu tekemään niin lumoavaksi toiminnaksi, että kultaa tulee helposti kerättyä tuntikaupalla.
Pelityyppi, toimintapainotteinen puzzle-tasohyppely, antaa töitä niin aivojen tuumivalle osalle kuin reflekseillekin. Tosin joittenkin kenttien kanssa painiessa turhautuu, kun ei keksi miten päästä ongelmasta eteenpäin. Pelissä on onneksi sisäänrakennettu huijaustoiminto, jolle on pyhitetty jopa oma valikkonsa.
Pelin tekninen toteutus on kunnossa. Harvinaista kyllä, ohjelmasta on ensin väännetty Windows-sovellus ja DOSille sopiva versio on vasta tulossa. Lode Runner on jopa hyvin Windows-ystävällinen peli: ikkunat eivät helisseet kertaakaan testiaikana.
Ainoa mikä hieman ärsyttää on pelin pieni grafiikka. Itse pelialue on 640x480-tarkkuudella riippumatta Windowsin tarkkuudesta. 800x600-ruudulla grafiikka on vielä tarpeeksi selvää, mutta suuremmilla tarkkuuksilla joutuu jo tihrustelemaan.
Animaatio pyörii todella pehmeästi ainakin kiihdytetyllä näytönohjaimella ja Microsoftin tuleva WinG-kirjasto auttaa asiaa perusnäyttökorteilla pelaavilla. Lode Runner on ensimmäinen WinG:tä tukeva peli, joka minulle on tullut vastaan.
Lode Runnerin kanssa viihtyy pitkään. Toivottavasti tulevat lisätasolevykkeet tuovat mukaan uusia hirviöitä pelkkien munkkien lisäksi.
86
