Lords of the Realm – Historian siipien havinaa

Herran vuonna 1268 jKr. Englannin valtaistuin ammottaa tyhjyyttään. Jokaisen itseään kunnioittavan lääninherran mielessä on vain yksi ajatus: saarivaltakunnan seuraavan dynastian perustaminen. Mutta vahvaan vallan kahvaan päästäkseen heidän on ensin raivattava tieltään muut samoihin aatoksiin tulleet ruhtinaat.

Pelaaja aloittaa yhtenä Englannin maakuntaa hallitsevana ruhtinaana. Tehtävänä on osoittaa, että juuri hän on sopivin koko valtakunnan hallitsijaksi. Läänityksen ympäristöstä on vallattava alueita sekä luotava alamaisille edellytykset lisääntyä nopeasti ja houkuteltava siirtolaisia saarivaltakunnan muista osista. Hyvin hoidettu talous kirnuaa puolestaan veroäyrejä kassakirstuun, josta maksaa palkkasoturien palkat ja kauppiailta tehdyt aseostokset.

Mutta pian laajentumisen tiellä on toinen vähintään yhtä kunnianhimoinen ruhtinas. Eikä aikaakaan, kun armeijat marssivat rajan ylitse _ vain huomatakseen naapurin pystyttäneen rajojensa turvaksi uuden Camelot-luokan linnoituksen.

Varsinainen kanitarha

Lords of the Realm etenee vuodenaika kerrallaan. Neljä kertaa vuodessa pelaaja antaa joukoilleen liikekäskyt, asettaa veroprosentin, käy kauppaa ja komentaa rahvaan joko pelloille, paimeneen tai esimerkiksi linnoja rakentamaan.

Vuodenajan aluksi pelaaja näkee koko Englannin ja Walesin kartan. Kartan klikkaaminen tuo näkyviin lähikartan, jonka kautta itse valtakuntaa käskytetään.

Kartan alapuolella on rivi symboleja, joiden avulla pelaaja antaa koko valtakuntaasa koskevia käskyjä. Valikoimasta löytyvät esimerkiksi vankkurikaravaanien lähettäminen ruokapulan uhkaamiin maakuntiin tai alamaisten veroprosentin kiristäminen. Klikattuaan hallussaan olevan maakunnan aluetta pelaaja voi antaa myös paikallisia käskyjä. Valitettavasti kartasta näkee vain väestön ja eri tuotantoon varattujen tilusten määrän. Siitä ei esimerkiksi näe, onko jossain maakunnassa nälänhätä tai muita ongelmia. Pelaajan on siis kierrettävä jokainen syrjäkylä neljä kertaa vuodessa.

Paikallisia toimintoja ovat esimerkiksi ruoka-annosten määrääminen, mikä vaikuttaa suoraan väestön tyytyväisyyteen ja lisääntymiseen, sekä joukkojen palkkaus tai värväys. Ruoan annosteluasteikko on kuitenkin liian jyrkkä. Esimerkiksi puolikkaan ja tupla-annoksen välissä on vain normaali puurokuppi. Pelaaja huomaa kuitenkin usein kaipaavansa esimerkiksi puolitoistakertaisia annoksia.

Halutessaan saa myös tilastotietoa tuotannon kehityksestä kullakin alueella. Tärkein on ihmistuotanto, sillä ihmiset tuottavat kaikkea muuta. Ja kyllä ihmisiä sikiääkin. Lords of the Realmin lisääntymiskaava on kaikesta päätellen laadittu alunalkaen kaneille.

Milk energy

Paikallisella tasolla on tärkeintä jakaa rahvas mahdollisimman tehokkaasti eri töihin. Lehmät ja lampaat tarvitsevat paimenia tai laumat päätyvät susien suuhun. Metalleja on louhittava, jotta niistä voi takoa aseita. Tärkeintä on kuitenkin huomata, että pelloilla tarvitaan keväällä ja syksyllä paljon enemmän väkeä kuin kesällä tai talvella. Peli ei osaa hoitaa asiaa automaattisesti, vaikka ohjelma väittääkin pelaajan vallattua kolme maakuntaa, että "neuvonantajat" ottavat täst'edes hallinnon arkirutiinit hoitaakseen. Valitettavasti neuvonantajilla on tapana seisottaa kesällä ja talvella satoja ihmisiä tyhjän panttina ja syöttää rahaa kehräävät lampaat viljan loputtua rahvaalle. Syökööt leivoksia!

Helpoin ratkaisu on hankkia kaikkiin maakuntiinsa iso karjalauma ja lopettaa viljan viljely kokonaan. Maito on Lords of the Realmin maailmassa lähes yhtä ihmeellistä ainetta kuin Valion mainoksissa konsanaan: yksi lehmä ruokkii utareillaan puoli pitäjää. Sonneja ei sen sijaan synny kuin astutuksessa tarvittava määrä, sillä jokainen rahvaan syömä nauta pienentää pelaajan maitotinkiä. LotR:n lehmät myös lypsävät vuoden ympäri, eivätkä mene talvella umpeen, vaikkei AIV-rehua ollut 1200-luvulla pahemmin saatavilla.

Lehmien ohella myös lampaat ovat tärkeitä, sillä niiden villa on kullan arvoista. Ohjevihkosessa pelaajaa tosin kehotetaan pistämään haltuunsa mahdollisesti joutuvat lampaat oitis poskeensa, koska niistä ei mukamas ole mitään hyötyä.

Pelaajan on kuitenkin aivan turha yrittää saada linnoitusketjua pystyyn omien kivilouhimoiden tai mottitalkoiden turvin. Muutamalla villapaalilla Englantia kiertäviltä kauppiailta irtoaa lankkuja ja kiviä enemmän kuin riittävästi, ja rahaa jää vielä asevarusteluunkin. Itse asiassa peli on tältä osin täysin epätasapainossa. Ja millä ihmeen ilveellä nämä kauppiaat rahtaavat vankkureissaan kuutioiden kokoisia kivenjärkäleitä? Kauppiaiden varastot eivät myöskään koskaan lopu.

Kivillä, lankuilla ja aseilla on myös maaginen taipumus siirtyä itsestään paikasta toiseen. Sussexista ostettuja miekkoja voidaan käyttää välittömästi joukkojen värväämiseen Gloucestershiressä. Sen sijaan esimerkiksi lehmät eivät osaa lentää, vaan ne on kuljetettava provinssista toiseen vankkureilla.

Suosotaa

Kahden ruhtinaan joukkojen kohdatessa ne ryhmittyvät taisteluun. Pelaaja voi joko itse komentaa miehiään tai antaa ohjelman laskea taiston todennäköisen lopputuloksen. Taistelukentän kartta on hyvin karu: vain yksi suo somistaa muuten tasaista nummea. Suossa rämpiminen on hitaampaa, mutta muuten se ei tunnu häiritsevän haarniskoissaan huseeraavia urhoja. Tietääkseni Brittein saarilla oli vielä 1200-luvulla jokunen metsäkin.

Taistelut voisivat pelastaa Lords of the Realmin, mutta kun ei. Kymmentä sotilasta markkeeraavat pikku-ukot marssivat ruudulla ruodussa ja heiluttavat käsivarttaan vihollisen kohdatessaan. Pelaaja voi käskeä kunkin yksikön liikkumaan kohti jotain pistettä tai antaa jousimiehille kohteen. Sotilaat kuitenkin pysähtyvät yhteenkin viholliseen törmätessään eli kymmenen kirvesmiestä voi pysäyttää sadan ritarin rynnäkön kohti vihollisen selustasta ampuvia varsijousimiehiä. Pelaaja ei voi myöskään millään tavoin vaikuttaa miestensä alkuryhmitykseen, vaan hänen on yritettävä järjestää rivistönsä mieleisikseen ennen kuin vihulainen ehtii kimppuun.

Tietokoneen ohjaamia armeijoita vaivaa vakava itsetuhovietti. Esimerkiksi sata maajussia ryntää viikatteet tanassa tuhannen teroitettuihin kulmahampaisiin asti aseistetun ritarin kimppuun perääntyen vasta tietyn prosentin saatua (hyvin nopeasti) surmansa. Tolkutonta. Myös pelaajan joukkojen on pakko ainakin aloittaa taistelu, jos tietokoneen joukot tulevat samalla alueelle. Ilmeisesti strategisen vetäytymisen käsitettä ei oltu vielä 1200-luvulla keksitty.

Myös joukkojen ryhmittelyssä on omat omituisuutensa. Samaan yksikköön on esimerkiksi mahdotonta sisällyttää kahta eri palkkasotilasosastoa. Tämä täysin keinotekoinen rajoitus heikentää palkkasotilaiden käyttökelpoisuutta, sillä Lords of the Realmissa kannattaa koota yksi iso armeija usean pienen asemesta.

Linnani on kotini

Linnojen suunnittelu on Lords of the Realmin hauskinta antia. Pelin linnaeditorin avulla voi vapaasti yhdistää torneja, vallihautoja, parakkeja ja portteja ja luoda itselleen valloittamattoman linnoituksen _ kunhan hänellä on myös varaa rakentaa se. Ohjelmasta löytyy myös jokunen valmiiksi suunniteltu historiallinen linna, joista ottaa mallia tai rakentaa itselleen Camelotin kopio.

Monen pelaajan pelissä on mielenkiintoista nähdä, millaisen fästningin kaveri on rajansa turvaksi pystyttänyt _ ja paukuttaa se katapulteilla ja trebucheteilla palasiksi. Linnoitusten graafiseen toteutukseen on nimittäin pantu enemmän huomiota kuin ohjelman muuhun ulkoasuun yhteensä.

Linnoituksen valtaus ei ole yhtä yksinkertaista kuin maataistelu. Piiritys voi kestää jopa vuosia hyökkääjän rakentaessa piirityskoneita ja yrittäessä täyttää vallihautaa ja puhkoessa reikiä linnan muureihin. Puolustaja voi yrittää ulosryntäystä, joka ratkaistaan tavallisena maataisteluna. Sen sijaan esimerkiksi tunnelien kaivamista hyökkääjän katapulttipatterien alle Lords of the Realm ei tunne.

Valitettavasti piiritys etenee pelin tavoin neljännesvuosi kerrallaan eli pelaajalla on hyvin vähän mahdollisuuksia hallita tapahtumien etenemistä. Lisäksi katapulttien miehistöt sietäisivät joutua ruoskittaviksi. He vaivautuvat ampumaan vain kerran kolmessa kuukaudessa!

Reliikki

Lords of the Realmin tekninen toteutus onnahtalee, muttei kompastu. Esimerkiksi ikkunat suljetaan yleensä hiiren oikeata nappia klikkaamalla, mutta ei ihan aina. Samaten linnoituksen katseluikkunaan on unohtunut painike, jota käytetään linnoituksen varuskunnan tutkiskeluun. Painike on näkyvissä aina, vaikka linnoituksessa ei varuskuntaan olisikaan. Tällöin se ei kuitenkaan tee mitään.

Kansan käskytys eri töihin on tarpeettoman hankalaa. Ohjelmasta puuttuu toiminto, jolla esimerkiksi paimeneen saisi määrättyä oikean määrän ihmisiä. Nyt pelaajan on klikkailtava ja klikkailtava, kunnes määrä osuu lopulta kohdalleen. Ja mitä järkeä on sallia pelaajan lähettää viljapellolle tuplasti enemmän väkeä kuin on tarpeen? Ei kukaan ole niin tonttu, että tekisi moisen tempun tahallaan.

Kaiken kaikkiaan Lords of the Realm tuo mieleen vuosikymmenen vaihteen pelitarjonnan. Jopa kartan ja taistelujen kömpelö grafiikka on silkkaa 80-lukua. Tuolloin LotR olisi kuitenkin ollut historiallinen uutuus, nyt se herättää lähinnä historiallisia muistoja.

70