Armored Core -mecharäiskintäsarjasta tunnetun japanilaisen From Softwaren Lost Kingdoms on mielenkiintoinen sekoitus toimintaseikkailua, rooli- ja keräilykorttipeliä.

Muinaisen liiton viisi kuningaskuntaa ovat pulassa. Kaukana maaseudulla sysimusta sumu nielaisi kokonaisia maakuntia. Alanjehin kuningas Feobane ja hänen uskollisimmat ritarinsa sukelsivat pimeyteen, ja urhoollinen joukko katosi jälkiä jättämättä.

Pian kaamea sumu velloi Feobanen linnassa, ja kadonneiden miesten kohtalo selvisi. Maagisen pilven suojissa vaelsi kuvottavia hirviöitä ja tarujen petoja. Hauraan kaunis prinsessa Katia syöksyi aarrekammioon, nappasi siroihin kätösiinsä voimakkaan riimukiven ja muutaman taikakortin. Mahtava magia toimii vain kuningasperheen jäsenen hallussa, joten hyökkääjien torjuminen ja mysteerin ratkaisu jää tomeran Katian harteille.

Tarina etenee kompaktien toimintatehtävien muodossa ja kohkaamisen pääpaino on reaaliaikaisessa taistelussa. Maailma kuvataan piirrettynä karttana, johon aukeaa juonen sanelemia vierailukohteita. Maastokeikalla ei tarvitse liiemmin pähkäillä, sillä tärkeät esineet ja lähes kaikki taikakortit ovat räikeän punaisissa arkuissa.

Nokita demoniparilla

Taistelulla on yhtä tärkeä ja iso rooli kuin Tanskan prinssillä Hamletissa, joten sitä on parempi rakastaa.

Osa taisteluista liittyy juoneen, niin kuin pakolliset pomotaistelut. Suurin osa taisteluista on satunnaisia, ja ne eivät todellakaan ole kortilla. Vihamieliset mönkiäiset putkahtavat kuluneeseen konsoliroolipelityyliin tyhjästä esiin. Mitä pidempään paikalla tupeksii, sitä useammin joutuu matsaamaan. Taistelualue eristetään suoraan kentän maastosta, joten areenat ovat miellyttävän vaihtelevia. Paikoitellen kärhämät käydään ahdistavan ahtaissa loukoissa, mutta useimmiten liikkumistilaa piisaa riittävästi.

Katia puolustautuu enintään kolmenkymmenen taikakortin pakalla. Aktiivisia kortteja on neljä, ja käytetyn läpyskän tilalle arvotaan pakasta satunnaisesti uusi loitsu. Kortit jakautuvat maa-, vesi-, puu- ja tuliluokkiin. Logiikka on selkeä: vesi voittaa tulen ja sitä rataa. Tosin voimakas tuliloitsu kaataa nyhverön vesiötiäisen, joten korttiluokka ei ratkaise ihan kaikkea.

Magiakortin tyyppi on perusluokkaa tärkeämpi tieto nopeissa ja kaoottisissa taistelutilanteissa. Asekortit toimivat käden jatkeena, summon-kortit muuttavat Katian hirviöksi ja itsenäiset kortit luovat taistelutantereelle sankarittaren rinnalla kamppailevan olennon. Erikoiskortit eivät kuuluu suoraan mihinkään kategoriaan.

Asekorttia voi käyttää vähintään kahden huitaisun verran. Iskun nopeus, voima ja kantomatka riippuvat kortista. Summonit ovat käytännössä tehokkaita ja usein erilaisilla sivuvaikutuksilla ryyditettyjä yksittäisiskuja. Näitä sivuvaikutuksia ovat myrkytys, halvaus, kirous, lumous ja kivettyminen. Monipuoliset apulaiset viihtyvät areenalla, kunnes ne tapetaan tai kortin vaikutusaika loppuu. Erikoisena piirteenä tapponiitin tarjoillut kortti saa matsin jälkeen pinkan kokemuspisteitä. Kuolemankielissä olevan vastustajan voi muuttaa kortiksi vangitsemisheitolla.

Katian ja muiden otusten sietokykyä mitataan kestopisteillä ja kortit aktivoidaan taikapisteillä. Jos tai kun taikapisteet loppuvat, kortti imee niiden asemasta kestopisteitä. Kun pojot loppuvat, olento kuolee. Täydennystä saa vihollisia kurmottamalla. Osumat niistävät vihollisista kiiltäviä taikatimantteja, jotka leviävät sikin sokin areenalle. Taikakivistä saa lisää magia- ja kokemuspojoja.

Loitsuja höystetään näyttävillä ja yksilöllisillä animaatioilla. Komeat summonit tympivät pidemmän päälle, sillä ne ryysivät areenalle aina samalla tavalla. Katia ja muut olennot liikkuvat muuten siististi, mutta joskus apulaiset saattavat jumittua maaston muotoihin.

Tehtävien välissä aikaa palaa korttipakan säätämisessä, sillä seikkailun edetessä kortteja on reservissä sadoittain. Korttien parissa näprääminen vie yhtä paljon aikaa kuin itse tehtävät. Korttien kerääminen ja valikoiman säätäminen on yllättävän addiktiivista puuhaa, sillä jokaista korttia kuvaa kaunis piirros ja neljä ruudullista tietoa.

Ystävällisen Gurd-noidan apteekissa kortteja voi päivittää ja monistaa, mikäli niiden kokemuspisteet riittävät. Erilaisia kortteja on noin sata. Pakkoja voi kasata ja tallentaa oman maun sekä kenttien vaatimusten mukaan useampia. Taktiikka suunnitellaan etukäteen korttipakan äärellä, taistelutantereella riittää periaatteessa asekorttien tarkka sihtaaminen ja vikkelät kintut.

Tilanteen voi tallentaa vain tehtävien välillä pääkartassa. Keikat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, joten tiheämpi tallentelu ei ole tarpeen, sillä tappion tuskaa lievitetään säilyttämällä kämmätyn tehtävän kokemuspisteet. Lisäksi tallennusten panttaaminen pakottaa miettimään korttivalikoimaa, joten kankea tallennussysteemi on kerrankin perusteltu.

Katia kanssa

Katia vaeltaa monipuolisissa ja tyylikkäissä maisemissa. Komeita matkailukohteita ovat etenkin nätti Dahl-Nok-laakson metsä, jylhä Sarvanin silta ja kuulas Bestrielin järvi. Rakennuksissa ei ole juuri pikkusälää, kuten huonekaluja, mutta yksityiskohtaiset tekstuurit paikkaavat tilannetta. Kolkot linnat ja luolat ovat autioita, mutta se palvelee sujuvia matseja. Turha roina olisi taistelun tiimellyksessä vain tiellä.

From Software tekee tapansa mukaan söpöfoobikoille sopivaa grafiikkaa. Hoikat, mutta sopusuhtaiset ihmiset ja hirviöt ovat taidon ja vilkkaan mielikuvituksen muotoilemia. Etenkin Katia, Gurd ja loppuvastuksena häärivä tuhon jumala ovat loisteliaita luomuksia. 60 hertsin näyttötilaa tukeva grafiikka pyörii nopeasti ja silkinpehmeästi, nasevat ääniefektit sekä ambient-tyyppiset rennot taustabiisit nostavat tunnelmaa mukavasti.

Hauska kaksintaistelumoodi vaatii toisen Lost Kingdoms -fanin, sillä veteraani pyyhkii aloittelijalla pöytää satanolla. Kortit on pakko tuntea läpikotaisin, mikäli mielii pärjätä. Loitsut viuhuvat puolin ja toisin, joten taistelut muistuttavat pääseikkailun pomomatseja. Ottelut ovat parhaimmillaan varsin hektisiä ja kahakat päättyvät usein jo puolen minuutin kieppeillä.

Ainoa merkittävä harmin aihe on seikkailun pituus. Asiasta innostuneet hoitavat viiden kuningaskunnan asiat kuntoon reilusti alle viikossa, vaikka Gurdin lisätehtävät, korttien keräily ja pari muuta jippoa venyttävät kestoa jonkin verran. Kokonaisuus on silti sen verran tuore ja omalaatuinen, että pituusongelmat kannattaa unohtaa.