Lost Vikings (GBA)

Miten suhtautua peliin, jonka olen pelannut läpi suurella mielihalulla reilut kymmenen vuotta sitten? Kokemus ei enää voi olla tuore, vaan tuleepahan testattua pelisuunnittelun ja kenttäsuunnittelun kestävyys.

The Lost Vinkingsin GBA-versiointi vie häpeilemättä alkuperäisen peli-ilon lähteille. Kyseessä on pikselintarkka kopio vuonna 1992 ilmestyneestä SNES-versiosta. Perusidea on simppeli ja selkeä: kukin kolmesta viikingistä opastetaan EXIT-pisteeseen. Mutta ei tasoloikalla vaan toimintapuzzlella.

Monimutkaiseksi hommelin tekevät kunkin viikingin erityispiirteet. Erik the Swift on nopea ja näpsä ja pystyy hyppimään ja pomppimaan tasohyppelijän tavoin. Olaf the Stout on oiva kilpiveikko, Baleog the Fierce taas on miekan ja jousipyssyttelyn mestari. Etenemisen esteenä olevien vihollisten eliminointiin ja ongelmien ratkontaan tarvitaan kolmen viikingin yhteistyötä.

Olafin kilpi estää vihollisten ammusten osumat, Eric hyppää ylös nostetun kilven päältä korkeuksiin. Baleog voi jousipyssyttää Olafin nurkkaan jumittamat viholliset ja aktivoida käden ulottumattomissa olevat kytkimet. Avaimet ovat oleellisia etenemisen kannalta, kunhan ne ensin löytyvät. Nopeajalkainen Erik voi kaiken huipuksi kolauttaa kopakalla kallollaan tarvittaessa tiiliseinätkin tomuksi.

Hahmojen perustematiikka on yksinkertainen, selkeä ja helposti omaksuttavissa. Kenttäsuunnittelu on parhaimmillaan maittavaa ja onnistunutta. Hetken aikaa tuntuu, ettei työn alla olevaa kenttää voi yksinkertaisesti läpäistä, kunnes aivosolut yhtäkkiä huutavat ratkaisun. Yhden harha-askeleen takia homma on aloitettava uudelleen (ja uudelleen) alusta, mikä käy kenttien pidentyessä turhauttavaksi. Salasanat ovat onneksi historiaa, ja pelitilanne tallentuu kunkin kentän jälkeen automaattisesti pelipalikan muistiin.

Vanhojen klassikoiden uudelleenlämmityksessä on hyvät puolensa. Vanhalle ja harmaantuvalle pelipurilaalle Lost Vikings on mukava yhden juna- tai automatkan mittainen nostalgiatrippi, mutta märkäkorvalle tuore ja hauska puzzlekoitos. Historian opiskelu ei liene koskaan ollut näin hauskaa!

Yksi asia jää Blizzardin käännöksessä mietityttämään. Mitenkähän Lost Vikings olisi toiminut kolminpelinä, jolloin kukin pelaaja olisi ohjastanut omaa viikinkiään? Linkkipeliä ei ole mukana, joten idea jää pelkän vilkkaan mielikuvituksen pohdittavaksi.

80