Lost Vikings, The – Näät vinkeät sarvipäät

Eräänä harmittomana päivänä intergalaktinen eläintarhuri päätti kerätä kokoelmiinsa muutaman Maan asukkaan. Kolmen viikingin kopla tuli valituksi ja Interplay sai aiheen uuteen toimintapuzzlepeliin.

Nämä kolme sarvipäistä karjua tunnetaan nimillä Olaf the Stout, Baleog the Fierce ja Erik the Swift. He ovat heimonsa parhaita metsästäjiä, varsinkin yhdessä liikkuessaan, sillä jokaisella on omat erikoiskykynsä. Olaf kantaa kilpeä, jolla hän suojaa itseään ja muita ja jota hän voi käyttää myös jonkin sortin laskuvarjona. Baleogilla on mukanaan niin miekka kuin jousipyssykin ja Erik taas on loistava tasohyppelyn taitaja, joka nopean vauhtinsa ja kovapäisyytensä ansiosta voi puksauttaa paksunkin seinän säpäleiksi.

Aluksi sankarit tömähtävät Tomaattorin avaruusaluksen käytäville ja päämäärä on tietysti löytää kotikylä. Jostain hivenen epäselväksi jääneestä syystä viikingit kuitenkin joutuvat aina muutaman kentän selvitettyään uudelle aikavyöhykkeelle. Niinpä vastaan tulee esihistorian ihmeitä, egyptologiaa, kummallinen tehdas ja sekoseko-maa (Wacky World siis). Maailmankaikkeus aikavyöhykkeineen on somasti jaettu 37 mukavankokoiseen kenttään.

Kentät ovat tasohyppelymäisiä, mutta tasohyppely Lost Vikings ei kuitenkaan varsinaisesti ole. Näin jo senkin takia, että ainoastaan yksi hahmoista hallitsee tasohyppelyn jalon taidon. Osa kentistä vaatii sitä tuttua ja turvallista kytkinten napsuttelua, osassa taas joko sieltä täältä löytyvät esineet tai jopa maan pinnan muodostumat vievät kohti ratkaisua. EXIT-merkin kohdalle täytyy kaikkien viikinkien lopulta päästä. Palkinnoksi hemmot kertovat huonon vitsin ja salasanan.

Nerokkaimmillaan peli on silloin kun tietyn kohdan selvittämiseksi tarvitaan kaikkien kolmen viikingin yhteistoimintaa. Yksi suojaa kilvellä, toinen mätkii vihulaista miekalla ja... kolmas vaikkapa hyppii innokkaana paikallaan ja lopulta ryväyttää edessä olevan kuilun toisella puolella olevat oven auki. Joissakin kentissä taas on selvästi tarjolla kolme eri reittiä, joihin sitten kukin viikinki hortoilee.

Pelaaja ohjaa kaikkia kolmea viikinkiä vuoronperään. Yhdellä nappulalla aktivoituu peruskyky, toisella tietysti toinen kyky: Baleog esimerkiksi heilauttaa miekkaa ja ampuu nuolia. Parilla näppäimellä vaihdetaan kontrolloitavaa hahmoa. Esineet kerätään automaattisesti niiden päältä kävelemällä, neljän esineen inventaarioon pääsee taas tietyllä näppäimellä ja esine aktivoidaan toisella näppäimellä jne. Ilotikkuintoilija tarvitsee pelistä nauttiakseen kahden näppäimen ohjaimen, näppäimistönarkomaani lauennee onnesta.

Viikingit ovat hyvin animoituja ja kentät värikkäitä. PC- ja SNES-versioiden taustagrafiikka on kuitenkin jonnekin kadonnut: pelin taustat ovat yksinkertaisesti mustat. Laiskuuttako? Vieritys on silmäystävällistä ja itse pelattavuus tarkasti testattua ja sujuvaa. Kontrollit vaativat sujuakseen hetken opettelun ja voisivat olla paremmin mietityt, esimerkiksi ilotikun ylös-alassuunnat ovat käyttämättä. SNES-ohjaimen vaikutus näkyy turhan selvästi läpi. (Miksei Amigalle saa Gravis Padia?)

Hitaat levykerutiinit ovat pelin ainoa todella raivostuttava piirre: mönkään menneen ratkaisuyrityksen jälkeen peli lataa joka kerta välikuvan ennen kuin kenttää pääsee uudestaan yrittämään. Seitsemänkymmentä sekuntia ei ole pitkä aika ihmiskunnalle, mutta jumalaton odotus pelihimon kourissa kiemurtelevalle pelaajaparalle. Peli on installoitavissa kovalevylle, mikä luultavasti ratkaissee kyseisen ongelman.

Lost Vikings alkaa äärimmäisen helpoilla kentillä, joissa pelin perusidea tulee hyvin tutuksi. Missään vaiheessa peli ei vaikeudu liikaa, mikä on yleensä puzzlepelien pahin vika. Uusia pieniä piristäviä lisukkeita tulee esiin pelin edetessä, mikä ehkäisee kyllästymistä. Kiitos salasanojen peli pitää nasevasti otteessa aina siihen saakka kun viimeinen kenttä on ratkaistu. Toimintapelaajan taidotkin pannaan sopivasti koetukselle, mikä voi aiheuttaa puhtaalle ongelmanratkojalle hermoratakatoa.

Tämä peli on saanut tunnustusta omintakeisesta ideastaan, vaikka se kummasti muistuttaakin etäisesti surullisenkuuluisaa The Humansia. Peli-idealtaan Lost Vikings on simppelimpi, mutta hurjasti hauskempi ja ennen kaikkea sujuvampi. Kerrankin toiminta ja ongelmanratkonta sopivat upeasti yhteen.

90