Aina silloin tällöin joku peli tuulettaa lajityyppinsä tunkkaiset rakenteet. Legendaarisen David ”Elite” Brabenin johtama Frontier näyttää, että kaksiulotteisiin tasoloikkiin mahtuu vielä innovaatioita. Osa kunniasta menee tosin Wiin suunnittelijoille, sillä LostWinds ei olisi enää oma itsensä ilman Wiimote-ohjausta.
Toku on pieni poika, joka lähtee taltuttamaan muinaista pahuutta tuulenhenki Enrilin rinnalla. Toku kapuaa automaattisesti pienten esteiden yli, mutta siihen se jää, jos Enril (lue: Moten osoitin) ei auta poikaa mäessä. Enrilin puhurit tuovat kevyen Tokun hyppyjen alle huimasti nostetta. Tokun ohella tuima tuuli viskoo vettä, liekkejä, pikkupetoja ja irtoesineitä liikkeen osoittamaan suuntaan.
Outo parivaljakko saa ennen pitkää lisää ominaisuuksia: loikat muuttuvat purjelennoiksi ja ilmavirtaukset manipuloivat esineitä hienovaraisesti. Loogiset ja ympäristökeskeiset pulmat vaativat vinoa ajattelutapaa, sillä Toku ei ole aina homman kiintopiste. Jos oikein tarkkoja ollaan, nokkela LostWinds sopii yhtä hyvin toiminnallisen pulmapelin kuin tasoloikan genrelokeroon.
LostWindsin mukavan kompaktista maailmasta irtoaa uusilla kyvyillä jatkuvasti lisää kiinnostavia tutkimuskohteita. Brittiläisestä alkuperästä huolimatta nätit kirsikkapuiden täplittämät maisemat tuovat mieleen Japanin. Rauhallisen rento tunnelma nostaa ajatusten reunamille jotain muutakin japanilaista: Icon, ja se ei ole vähän se.
92
