Pieni Sofi-tyttönen on isoäitinsä luona yökylässä, kun tulikärpänen houkuttelee hänet ulos metsään. Kävelyretki saa edetessään yhä synkempiä piirteitä ja lopulta Sofi joutuu ratkaisemaan 27 kentällistä puzzleja päästäkseen takaisin mummolaan.
LucasArtsin Monkey Islandin uusversiotiimin puzzlepeli ei petä. Lucidityn toteutus on viimeisteltyä, peli näyttää söpöltä piirrosfilmiltä, johon on lisätty tujaus Tim Burtonia. Jopa valikoihin ja latausruutuihin on panostettu. Lumoava äänimaailma ei jää ulkokuoresta jälkeen, ensimmäisellä kerralla en tohtinut edetä päävalikkoa pidemmälle, ennen kuin kaunis tunnusbiisi oli soinut loppuun.
Toteutus tukee pelin minimaalista, mutta hienoa tarinaa. Tulikärpäsjahdin sijaan pääosaan nousee isoäidin hahmo ja lapsen tapa kokea maailma. Tarinankerrontaan on selvästi haettu mallia Braidin mestarillisesta kerrontatyylistä, ja vaikka Braidin tasolle ei ylletäkään, on hienovarainen tarina tunnelman ohella Lucidityn vahvin puoli.
Lucidityn kehitystiimi kertoi blogissaan karsineensa pois tarpeettomiksi näkemiään ominaisuuksia, koska ne veivät turhaan pois huomiota pelin perusideasta. Harmi vain, että tällaisenaan Lucidityn pelaaminen on todella yksinkertaista. Kyseessä on variaatio ikiklassikko Lemmingsistä. Sofi etenee vääjäämättömästi ruudun reunalta toiselle. Harhailevan tytön reittiin pääsee vaikuttamaan kuudella erilaisella palikalla, joista löytyy portaita, pommia, hyppykenkiä ja muuta peruskauraa. Palikat saa käyttöön satunnaisesti kuin Tetriksessä, joten kentät edustavat harkittujen pulmien sijasta nopeita esteratoja.
LucasArtsin uutukainen jätti jälkeensä ristiriitaisen jälkimaun. Rajoittunut pelattavuus närkästytti, eikä tulikärpästen keräily bonuskenttien toivossa jaksanut innostaa. Annan Luciditylle kuitenkin hyvät pisteet, sillä sen tarina ja satumainen tunnelma onnistuivat kiemurtelemaan tiensä sydämeeni ja pakottivat ahmimaan parituntisen seikkailun yhdeltä istumalta.
82
