Team Pelit otti mittaa Euroopan parhaista Battlefield 2 -klaaneista, mutta miten sivalsi Suomen leijonan kämmen? Kun olet lukenut Team Pelitin sankaruuden rajat ylittävästä urheudesta ja taidosta, voit jännittää ottelut omin silmin, sekunti sekunnilta. Lue. Ja katso.
Palatkaamme viime syksyyn ja Team Warfare Leaguen turnaukseen. Meitä houkuttivat voittajalle luvatut viisisataa dollaria ja muut kivat palkinnot. Tie voittoon olisi mutkainen, sillä siinä pitää ohittaa lähes jokainen Euroopan huippuklaaneista.
Matkalla huipulle
TWL:n cup jakaantui neljään eri lohkoon, joiden voittajat kohtasivat toisensa viimeisessä koitoksessa. Virheisiin ei ollut varaa, sillä matsin hävinnyt joukkue eliminoitui välittömästi. Ottelut pelattiin pienimmillä 16 pelaajan kartoilla. Koska karttoja oli vain yksi per matsi, niitä joutui treenaamaan ankarasti.
Meillä kävi alussa tuuri lohkoarvonnoissa. Pääsimme varsin helppoon lohkoon, johon ei tullut ainuttakaan vahvaa ennakkosuosikkia. Läpi ei kuitenkaan menty huutamalla, sillä vastassa olivat Basserne ja Eleventh Rule. Molempia vastaan pelasimme Battlefield 1942 -aikoina tiukkia otteluita.
MESED, maista tappion turskaa!
Ensimmäinen vastustajamme oli suht' tuntematon norjalaisklaani MESED. Emme tehneet sitä virhettä, että olisimme lähteneet "ei me noille nössöille hävitä!" -asenteella liikkeelle, sellaisesta kun usein tulee oikea emätappio.
Kartta oli Sharqi Peninsula, ei kauhean tuttu ennestään. Vaan äkkiäkös me taktiikat varast...keksimme. Aloitimme jenkkeinä, tarkoitus oli torjua arabien invaasiota parinkymmenen minuutin ajan. Vasemmalla olevaan työmaalipun puolustukseen täytyi panostaa eniten, koska se oli aivan vihollisten synnyinsijojen vieressä.
MESED huomasi vahvasti puolustetun työmaan ja kiersi molemmilla jeepeillä suoraan melko tyhjälle ylälipulle. Onneksi siellä oli NormaJean ja tankki, joka pysäytti jeeppien etenemisen siihen paikkaan. Vihollisen ensihyökkäys saatiin lopullisesti torjuttua, kun Laten ohjaama räjähdejeeppi teki onnistuneen kamikaze-iskun suoraan vastustajien tankkiin. MESED ei enää saanut aikaiseksi suurempia hyökkäyksiä ja erä oli selvästi meidän.
Toisessa erässä olimme hyökkääjiä. Kiersimme jeepillä kunnolla rannikon kautta, jotta meitä ei varmana huomattaisi. Kohteena oli sama ylälippu, jota MESED tuloksetta havitteli. Iskumme meni vähän mönkään, mutta sekamelskan keskellä valtasimme vaivihkaa työmaan ja saimme mukavan sillanpääaseman hyökkäyksille. Lisäjoukkojen turvin ylälipun valtaus ei tuottanut ongelmia, mutta ylivoimamme ei kestänyt kauan.
MESED sai vastahyökkäyksillään ylälipun takaisin muutamaankin otteeseen, mutta lopulta he murtuivat ankaran painostuksemme alla ja Norjan poikien viimeinen tukikohta kääntyi haltuumme. Sen myötä voitto oli selvä ja matsi päättyi komeasti 143-0. Norjalaiset joutuivat takaisin turskanpyynnin arkeen.
Mailta Puolan MON.BF2
Voitonjuhlat saivat riittää. Vastaamme asettui klaani Puolasta. Itä-Euroopan serverit eivät ole parhaita suomalaisille, mutta onneksi saimme sovittua, että toinen erä pelataan omalla serverillämme. Kenttä oli Dalian Plant ja me pahasti alikynnessä aloittavia amerikkalaisia.
Dalian Plantissa aloitus ratkaisee paljon ja kiidimme ensimmäisenä itäiselle helikopterilipulle. Heti perässä tuli MONin jeeppi täynnä miehiä, mutta kun saimme kopterin ilmaan, rei'itimme sen vaivatta vispilän konetykeillä. MON pani kaiken tämän yhden hyökkäyksen varaan ja suorastaan lahjoitti toisen harmaan lipun eteneville joukoillemme. Koska kolmen lipun hallinta riitti hyvin voittoon, olisi ollut tyhmää riskeerata kaikki hyökkäämällä vihujen viimeiselle lipulle.
Vastustajat olivat aivan liian vaisuja, eivätkä saaneet aikaiseksi muuta kuin pari onnetonta lipunvaltausyritystä. Toisaalta jenkkien puoli on Dalianissa paljon helpompi.
Koimme totuuden hetket pelatessamme kiinalaisilla, joille kartta ei ole kovin helppo. Jätimme helikopterilipun valtauksen kokonaan pois suunnitelmista: amerikkalaiset ehtisivät sinne kuitenkin ensimmäisenä, joten se olisi vain ukkojen tuhlausta. Vasurilipulta sitä paitsi saa kelpo IT-auton, jolla kopteri tippuu sukkelaan.
Alku meni täysin odotusten mukaan: MON kaappasi lipun oikealta, me vasemmalta. Kumpikaan ei vielä ollut niskan päällä, mutta meille tällainen mottitilanne riittäisi, sillä pistejohtomme oli vakuuttava ensimmäisen erän ansiosta. Mutta emme olleet tulleet turnaukseen pelaamaan kuin pelkurit ja nämä alkupään aloittelijat oli ihan pakko nollata tai muuten menisi maine.
Vihollisten päätukikohta näytti herkulliselta kohteelta ja siitä olisi meille eniten apua. Muutaman tunnusteluhyökkäyksen jälkeen lippu saatiin laskettua jo valtauksen huulille, mutta kopterin ohjukset tuottivat harmia. Tukikohta saatiin lopullisesti vasta hekon tiputtua. MON eristettiin yhdelle ainoalle lipulle, josta he eivät enää muualle päässeet. Voitto oli meidän pistein 140-0.
Oh dear, UKF!
Kaksi voittoa oli takana, tämän ottelun jälkeen taisteltaisiin oman lohkon voitosta. Miehistön riveissä oli hermostuneisuutta kuin suuren kahvipulan aikoihin. Oloa ei helpottanut se, että tämän viikon vastustaja oli iso multiklaani Unknown Fighters. UKF:n tukijoiden joukossa oli monta nimekästä sponsoria, ehkä tarpeeksi nöyryyttävällä voitolla osa heistä loikkaisi meille. Kukaan ei pidä häviäjistä ja Team Pelit ei häviä koskaan.
16 pelaajan Mashtuur City eroaa paljonkin isommista 32 ja 64 pelaajan versioista. Koska kopteria ei ole käytössä, ratkaistaan sota kokonaan maassa. Mashtuurissa voittaminen ei ole helppoa, sillä kartta on kuin tehty hitaaseen puolustussotaan. Vihollisten kotilipusta on turha edes haaveilla, joten keskityimme kahden harmaan lipun pitämiseen.
Jälleen kerran olimme ensiksi amerikkalaisten nahoissa. Saadaksemme selvän voiton oli meidän saatava vähintään kolme lippua, siispä jaoimme joukkomme tasapuolisesti kummallekin rintamalle. Se kostautui heti. Yhden miehistönkuljetusvaunun johtama hyökkäyspartio sai kuin saikin ylemmän neutraalin lipun, mutta etelässä tankkimme jäi UKF:n suurhyökkäyksen jalkoihin.
UKF näytti keskittyvän pelkästään etelään, mitä käytimme heti hyväksi. Saarroimme heidät parin minuutin ammuskelun jälkeen ja valtasimme etelälipun, jolloin heille jäi enää kotilippu. Tiukka voitto irtosi, mutta toisessa erässä tilanne saattaisi muuttua täysin.
Tiesimme nyt, että etelään on mentävä kovaa ja heti kaikella mitä löytyy. Pohjoislipulle sai riittää yksi jeeppi ja muutama äijä. Mutta UKF oli nopeampi. Sen joukot olivat hyvissä asemissa etelälipun tuntumassa, kun meidän tankkimme vasta saapuivat sillalle. Jalkaväen singot ja tankkien uraani leikkasivat vehkeisiimme uudet tuuletusreiät, joten se hyökkäys oli sillä selvä.
Pohjoisessa meni paremmin ja yksinäinen jeeppimme valtasi lipun. Siitä ei tosin ollut paljoa iloa, sillä olimme menettäneet panssarimme. Nyt viholliset voivat jyrätä kotimme hetkessä. Niin ei onneksi käynyt: UKF tyytyi jäämään paikoilleen ja jopa räjäytti ainoan sillankin palasiksi, jotta saisivat helpommin puolustettua lippuaan. Leirielämällä ei tätä peliä voiteta, sen huomasivat myös UKF-partiolaiset. Jos he olisivat hyökänneet silloin, kun olimme heikkoja, voitto olisi ollut heidän. Nyt voitto oli jälleen meidän, pistein 99-0.
Basserne, arkkivihollisemme
Vastoin ennakko-odotuksia olimme päässeet kahdeksan parhaan joukkoon. Seuraava ottelu ratkaisisi neloslohkon voittajan, joten nyt oli pelattava tosissaan. Basserne oli vanha tuttumme BF1942-ajoilta, ja silloin he olivat meitä huomattavasti parempia. Strike At Karkand -kenttä ainakin suosi meitä, sillä se on pelkkää rehellistä kaupunkisotaa ilman ilma-asetta. Pilottimme kun ei ollut erityisen hyvä.
Karkandissa on hyökkääjinä tärkeintä saada mahdollisimman nopeasti ainakin yksi lippu haltuun tai joukkueen pisteet hupenevat hetkessä olemattomiin. Yleensä helpoiten vallattava lippu on se etummainen, mutta joskus myös takalipun valtaus ensimmäisenä kannattaa. Sieltä saa tankin, josta on suuri etu.
Valitsimme varmimman taktiikan eli etulipulle hyökkäämisen. Jos se epäonnistuisi, jeeppimiehemme kiertäisi kaukaa salareittiä pitkin suoraan vastustajan tukikohtaan, jossa hän aiheuttaisi mahdollisimman paljon hämminkiä ja ehkä saisi osan vihollisjoukoista houkuteltua peräänsä. Temppu auttoi eturintamamme sotilaita valtaamaan ensimmäisen lipun, kun viholliset eivät tienneet, missä apua eniten tarvittaisiin.
Tilanne rauhoittui, kun ei tarvinnut enää pelätä pistelaskua. Muuhun tämä ei riittänytkään, joten piti jatkaa painostusta, kunnes koko kaupunki olisi meidän. Seuraava kohde olisi selkeästi keskustan aukio, jonka avoin maasto suosisi ajoneuvojamme. Keskustan varmistaminen kesti kauemmin kuin oli suunniteltu, kunnia Bassernen ohjuspartioille, mutta viimein sekin vaihtoi omistajaa. Aikaa riitti vielä takimmaisen lipun valtaamiseen.
Viimeinen lippu on aina tuskallisen vaikea, koska sitä on aina puolustamassa koko viholliskööri, joka taistelee viimeiseen mieheen. Aika alkoi jo loppua, jo nyt hyökätään. Siitä tuli oikea taktiikan demonstraatio. Tankkimme tuli edestä, APC takaa ja jalkaväki hyppeli pitkin kattoja, katuja suoraan vihollisten niskaan. Erästä saatiin noin sadan pisteen johto, varmalla pelillä meidän olisi melkein mahdotonta hävitä seuraavaa erää niin suurin lukemin.
Toisen erän alkaessa Basserne varmasti yrittäisi tulla kaikin voimin läpi linjoistamme, sillä voittaakseen heidän pitäisi vallata kaupunki mahdollisimman nopeasti. Basserne aloitti ehkä liiankin varovaisesti, sillä tarkkana olevat miehemme torjuivat hyökkäyksen hetkessä. Basserne jatkoi yrityksiään, mutta ei edennyt senttiäkään. Vasta matsin puolivälissä he saivat etulipun, mutta Team Pelitin puolustus pysyi lujana ja etulippu jäi Basserne ainoaksi. Basserne kaatui yllättävän helposti lukemin 190-0.
Mutta seuraavat matsit olisivat pirullisen vaikeita, sillä nyt alkoi taistelu lopullisesta voitosta.
Saksan sotakone Utopianer
Jippii, teimme sen! Raivasimme tiemme neljän parhaan joukkoon! Tuurilla oli varmasti osuutta asiaan, mutta ei unohdeta taitoa.
Nyt petti tuuri: vastustajaksi tuli Saksan ylpeys, Utopianer. He ovat ehkä Euroopan paras tiimi, joten kukaan ei oikein uskonut voittoomme. Moraalimme latistui entisestään tutkiskeltuamme Utopianerin kotisivuja ja nähtyämme heidän ikuisuuksia pitkän voittoputkensa.
Angstaamiseen ei ollut aikaa, joten tässäkin matsissa piti vain luottaa omiin taitoihin. Arvontakoneisto oli valinnut täksi viikoksi Fushe Passin, mikä yksinkertaisuutensa takia oli ehkä paras ase tiukasti järjestäytyneitä saksalaisia vastaan. Heidän täsmälliset taktiikkansa olisivat hyödyttömiä näin rajoitetussa kartassa. Fushessa täytyisi vain päästä mahdollisimman nopeasti keskelle.
Jenkkialoituksemme meni heti piloille, kun pelaajamme syntyivät aivan liian kauas jeepeistä. Kaahasimme niin kovaa kuin kehnoista hiekkakirpuista lähti, mutta Utopianerit kaahasivat nopeammin ja valmistautuivat jo ampumaan. Ei mennyt kauan, kun meidät oli pysäytetty ja Utopit olivat onnessaan. Vaikka tilanne näytti pahalta, me emme luovuttaneet. Jollei saada keskustaa, kiertäkäämme sitten vihollisten kotibaseen.
Heikompaa klaania vastaan yllärivetomme olisi varmasti tehonnut, mutta Utopianer luki meitä kuin sarjakuvaa ja tiesi, mitä seuraavassa ruudussa tapahtuu. Tukikohta sai hetkessä lisäjoukkoja ja meidät karkotettiin ennen kuin ehdimme edes hipaista lippua. Mutta kaikessa mahtavuudessaan Utopianerit alkoivat relata liikaa. Huomaamattaan he jättivät puolustusverkkoonsa aukon, josta pääsimme lähestymään keskustaa. Lähitaistelutaitomme olivat paremmassa terässä ja saimme keskustasta yliotteen. Posautimme vielä viimeisen vihollisparin ilmaan kranaatinheittimillä ja nyt keskustan lippu oli tiukasti hallussamme.
Olisi ehkä vain pitänyt pitää asemat ja antaa kellon käydä loppuun, mutta hulluuksissamme yritimme vielä iskeä vihollisten päätukikohtaan. Utopianerit olivat vielä niin hämillään, että eivät heti saaneet miehiään kokoon ja kärsivät raskaita tappioita. Epätoivoisella ryntäyksellä kasasimme kaikki soltut lipulle, jotta se vaihtaisi väriä nopeammin. Saimme sen vasta neutraaliksi, kun kuolo meidät kohtasi. Tiesimme suunnitelman epäonnistuneen, kun näimme Utopianerin jämät kerääntymässä lipulle kuin haaskalinnut. Yllätys oli kaikille suuri, kun juuri sillä hetkellä komentajamme Phantom täräytti tykistökeskityksensä suoraan vihujen päälle. Hän nirhaisi heidät kaikki.
Aivan mielettömällä munkituksella voitimme ensimmäisen erän 142 pisteellä. Utopianerit olivat varmasti raivoissaan, koska eivät saaneet ainuttakaan pojoa tällaista "keskitason" klaania vastaan. Kakkoserässä meidän tarvitsisi ryöstää vähintään sellaiset 70 pojoa vastustajalta pois ja lopullinen voitto olisi meidän.
Erä ei onnistunut mitenkään hyvin ja mokasimme enemmän kuin koskaan. Taisimme olla niin pahassa voitonhuumassa, että pelimme kärsi todella paljon.
Utopianerit olivat melkein jo kotilipullamme, kun me vasta käynnistimme moottoreita. Jouduimme kiivaaseen tulitaisteluun. Onneksi päihitimme vihulaiset alkukamppailussa ja pääsimme ulos tukikohdasta. Johtomme oli vielä suurehko, mutta täysin passiivisella pelillä häviökin olisi mahdollinen. Utopien hyökkäykset tuntuivat jatkuvan loputtomasti, väsymys alkoi painaa pelaajiamme, mutta vielä pitäisi saada parikymmentä pistettä pois Utopien kokoelmasta.
Vielä... 15... pistettä, siis 15 tappoa, voittoon. Ja silloin Utopianerit ryntäsivät tukikohtaamme ja alkoi hirveä kuolinkamppailu. Saimme viisi tappoa lisää, enää siis 10 pistettä. Mutta jos Utopit saavat tämän lipun, he voittavat. Jos me saamme 10 tappoa, me voitamme.
Lippu alkoi kääntyä, mutta nettosimme taas pari päänahkaa. Lippu oli jo puolitangossa, mutta kukaan ei luovuttanut. Seitsemän, kuusi, kohta koittaisi voitto uusi. Sitten tapahtui jotain karmivaa: viholliset kaappasivat lippumme ja ainoa syntypaikkamme meni siinä samassa. Nappasimme vielä yhden säälipisteen, mutta todella masentava viiden pisteen häviö 142-147 oli lopullinen tuomio.
Pronssinkarvas DkH
Finaalipaikka oli hävitty, mutta vielä oli mahdollisuus pronssiin. Ja taas kävimme Saksaa vastaan. Kohtasimme Deutschlands kranke Horden viimeksi PC Zonen cupissa, jossa he hävisivät meille aika reilusti. Tänään he haluavat revanssia, mutta sitä emme heille suo.
Turnauksen viimeinen kartta oli Daqing Oilfields, jota olimme jo pelanneet pari kertaa ennestään. Tässäkin kartassa on tärkeintä omistaa keskustan lippu, koska sitä on helppo käyttää turvaamaan oma kotitukikohta. Kenttä on siitä erikoinen, että molemmat joukkueet saavat heti alussa helikopterin. Ilmaherruus on puoli voittoa, sillä ilmasta on todella helppo tuhota toisen tiimin tankit ja nopeasti liikkua lipulta lipulle.
Teimme alkuvalmistelut ripeästi ja heti erän alettua juoksimme omille paikoillemme. Helikopterimme nousi ilmaan, mutta se sai melkein heti osuman viholliskopterin ohjuksesta ja tipahti alas palavana romuna. Muilla joukoilla meni paremmin, joten vielä ei häviö ilkkunut. Keskustassa pelaajamme omistivat DkH:n täysin, pian keskisalkoa koristi Yhdysvaltojen lippu. Oma kopterimme pudotti vielä viholliskopterin yhdellä ohjuksella, joten olimme herrakansaa niin maassa kuin ilmassa.
Nyt DkH oli selvästi alakynnessä ja tarvitsi kipeästi toista lippua itselleen. Heidän hyökkäyksensä satelivat sekä keskelle että kotilippumme viereen, mutta säilytimme etuasemamme. Vaikka liput vaihtoivatkin hetkeksi väriä, otimme ne melkein välittömästi takaisin. Lopussa DkH onnistui nappaamaan keskustan pysyvästi, mutta me kostimme ottamalla heidän kotilippunsa. Hyvän painostuksen ansiosta tämä erä oli meidän yli sadalla pisteellä.
Ennen ratkaisevan erän alkua solmimme epäpyhän liiton Electronic Artsin kanssa. Vastineeksi sieluistamme yhtiön pääpiru takasi meille voiton. Kiinalaisten puoli oli vaikeampi, joten tarvitsimme kaiken liikenevän avun. Matsi käynnistyi ja ensimmäisten minuuttien tapahtumat olivat kuin suoraan ekasta erästä. Suunnaton deja vu valtasi meidät, kun kopterimme tuhoutui nopeasti. Keskellä taistelu oli rankkaa ja olisimme selviytyneet voittajina, ellei DkH olisi pätkinyt solttujamme kopterilla ja tankillaan.
Ottelu alkoi pahasti muistuttaa meitä Utopianereita vastaan käydystä matsista ja se ei todellakaan ollut hyvä juttu. Jatkoimme vastarintaa ja aina välillä pääsimme hetkeksi hallitsevaan asemaan, mutta riittäisikö se? Tämän uuvuttavan erän hävisimme 0-120, mutta kokonaispisteet ratkaisisivat ja eka erä oli meille vahvasti voitokas. Tiukalle tämä menisi, mutta kukaan meistä ei uskaltanut muistella tarkkaa voittolukemaa.
Ykköserän lukemiksi paljastui lopulta 113-0. Pettymyksen äänet olivat valtaisat: mikään ei ole turhauttavampaa kuin hävitä muutaman pisteen erolla. No, ei voi mitään. Silti turnaus meni paljon paremmin kuin osasimme odottaa. Neljäs sija nettosi meille lähes sata dollaria ja serverin, ja olimme myös koko turnauksen parhaiten menestynyt suomalaistiimi.
Turnauksen voittaja oli lopulta meidät juuri ja juuri voittanut Utopianer, joten mestaruus jäi tällä kertaa vain muutaman sentin päähän.
Samu Ollila
* * * * *
Team Pelit
Team Pelit sai alkunsa Pelit-lehden keskustelupalstoilla vuosia sitten. Alun perin se oli pelkkä kilta Neverwinter Nightsiin, mutta ajan kuluessa se laajeni uusille rintamille, joista Battlefield-osio on ollut aktiivisin ja tähän asti menestyksekkäin.
Viime aikoina olemme muun muassa saavuttaneet kakkossijan SM-mittelöissä, tällä hetkellä tähtäämme voittoon Clanbasen Eurocupissa sekä koko maailman kattavassa jättiturnauksessa.
Team Pelitin selkäranka on jalkaväki, jonka taistelijoista mainittakoon Halla, Officer, Zawath, 8Boltsi ja Wallberg. Hyödyllisimmät ja joustavimmat jalkaväkiluokat ovat ehdottomasti Assault ja Spec Op, jotka sopivat kaikenlaisiin tilanteisiin. Sinkoa tulee käytettyä aina silloin tällöin, mutta siitä ei kyllä ole paljoa apua jalkaväkeä vastaan.
Late ja Quakka ovat kopterikuskeja, jos sellainen kartasta löytyy. Helikopteritaidot ratkaisevat useimmat matsit, sillä taitava pilotti pystyy pitämään vastapuolen täysin motitettuna. Siksi onkin syytä pitää oma helkka aina ylhäällä eikä törmätä sillä heti talojen savupiippuihin, mistä meillä ei ole tietenkään kokemusta.
Tankkeja ja vaunuja käsittelevät Yonzzu, NormaJean ja Neosinn. Raskaimmilla ajokeilla on vähän vaikea vallata lippuja, mutta tulituen annossa ne ovat ylivertaisia. Tankit soveltuvat myös liikkuviksi syntypaikoiksi, sillä niitä ei helpolla saa hajalle. Lipun lähelle parkkeeratusta tankista on todella suuri hyöty.
Komentajamme on vaihtunut pariinkin kertaa, mutta nykyinen ylijohtajamme FreeFall hoitaa homman mallikkaasti. Klaanimatseissa komentajan rooli on äärimmäisen tärkeä. Hänen tehtävänsä on kaikkien vihollisten paikallistaminen, ja hänen on pidettävä silmät auki kiertäjien varalta.
* * * * *
Demojen katsominen
Pelit.fi:ssä on demovideot kaikista turnauksen matseista. Niiden katsomiseen tarvitsee Battlefield 2 -pelin ja urakkaa helpottamaan BattleLauncher-ohjelman. Demot kansioon Battlefield 2modsbf2demos, sitten vain BattleLauncherista valitaan haluttu demo ja resoluutio. Demot on otettu ennen kuin 1.03-päivitystä ilmestyi, joten niitä varten täytyy vielä asentaa 1.02 -päivitys.
