Luigin kuuluisa veli Mario on kadonnut valtavaan kummituskartanoon. Luigi lähtee pelosta täristen etsimään veljeään apunaan taskulamppu, GameBoy Horror ja Poltergust 3000 -imuri. Marioooo, Mariooo!
Luigi's Mansion ei ole niin kekseliäs peli kuin Nintendon putkimieseeppoksilta on totuttu odottamaan. Mutta on siinä kieltämättä pari onnistunutta ideaa.
Pelin alussa ärsyttävä, siansaksaa sössöttävä professori esittelee pölynimuria, jolla imuroidaan haamut vaarattomiksi. Haamujen imurointi käy seuraavasti: Yllätetään mörkö taskulampulla, painetaan imurointinappia ja väännetään suuntaohjainta kummituksesta poispäin. Kummituksilla on osumapisteet, joita imuri verottaa, ja kun ne ovat nollassa, on henkiolento pussissa. Imurin suuaukossa vastaan tempovan haamun nappaaminen muistuttaa vähän kalastusta ja on turkasen hankalaa.
Luigi seikkailee sokkeloisessa kartanossa ja pääsee huoneesta toiseen imutettuaan huoneen tyhjäksi ötöistä. Yllättäen huomasin nauttivani puuhasta. Varsinkin kuin Poltergustilla voi imeä kaikkea muutakin: verhot ikkunoista, liinat pöydiltä ja niin edelleen. Haamujen etsimisessä auttaa GameBoy Horror, joka on yhtä aikaa skanneri, tavaraluettelo ja kartta.
Valtaosa pähkinöistä rakentuu sen ympärille, että osaa käyttää taskulamppua, imevää ja puhaltavaa imuriaan sekä ympäristöä oikein. Loimuavaa takkaa ja seinän kynttilätelinettä pitää muista peleistä opittujen rutiinien takia vain koristeina, ei ratkaisun avaimina. Mutta vain kynttilänvalossa näkyvä haamu paljastuu, jos imee takasta tulta ja puhaltaa sillä kynttilöihin liekin.
Suurin osa huoneista on lukittuja. Avaimia saa, kun keksii, miten näkymättömät pääaaveet saa houkuteltua esiin. Yleensä pitää tehdä jotakin, mikä herättää aaveen kiinnostuksen. Viluisen lakanamiehen saa ilmestymään vaikka imuroimalla ikkunaluukut auki, jolloin aave säntää sulkemaan ne. Lisänä ovat vielä pomoaaveet, joiden kanssa kamppaillaan erikseen. Niistä ensimmäinen on vauva, jonka kanssa tapellaan miniatyyrimuodosssa imuroimalla sen heittämä pallo ja läjäyttämällä sillä lapsivainajaa.
Myöhemmin imuria voi päivittää tuli-, vesi- tai jää-elementeillä. Liekinheittimellä on kätevä sytytellä kynttilöitä ja vedellä sammuttaa tulta. Vastaantulevat ongelmat eivät ole ylettömän hankalia. Tosin kerran jouduin turvautumaan netin apuun.
Luigi's Mansion näyttää hyvältä. Taskulamppu halkoo pimeyttä ja kummitukset hohtavat aavemaista kajoa. Äänimaailma on hillitty ja täydentää hyvin jännittävää tunnelma. Ei möröistä kukaan yöuniaan menetä, mutta yksin en alle kouluikäistä pilttiä pelin pariin jättäisi. (Hälytys! Termi "piltti" havaittu! Laukaiskaa vastatoimet!) Toki Luigin parissa viihtyy vähän vanhempikin.
Mansionin suurin vika on, että innokas seikkailija koluaa kartanon katosta lattiaan parissa kolmessa illassa, jopa nopeammin. Euroversioon onkin lisätty bonustasoja, joihin pääsee käsiksi kun peli läpäisty.
Luigi's Mansion on hyvä osoitus niistä kekseliäistä peleistä, joita ei muilla koneilla nähdä. Mukava pikkuseikkailu, jonka ongelmat ovat erilaisia.
80
