Tuukka Grönholm aloitti uransa omassa työhuoneessa. Kohta hänellä ei ole enää edes ikkunaa.
* * * * *
Minä, peliteollisuus, lupaan tänä vuonna laskea pelien hintoja ja nostaa niiden tasoa.
Uuden vuoden voisi aloittaa lupauksilla, mutta palsta-aiheiden lisäksi en äkkiseltään keksi itsessäni mitään parannettavaa. Lupaan siis peliteollisuuden puolesta, mitä pelivuosi 2009 voisi parantaa männävuosista.
Kakkoslupauksena yritän keksiä seuraavaan palstaan jotain muuta aihetta kuin aikakauslehtikiertoon kuuluvat laihdutusohjeet. Ihan varma en uskalla olla, sillä Wii Fit -kopiot lyövät itsensä läpi, ja aihe voi olla keväällä ajankohtainen.
Tarina, ikuinen narina
Poskilleni nousee aina myötähäpeän kaino puna, kun joku kanssaharrastaja selittää, ettei koske enää kirjoihin tai elokuviin, koska ne eivät vedä vertoja pelitarinoille. En muista montakaan juonta, jonka jälkeen olisin jäänyt tuijottamaan synkkänä satama-allasta. Useimmiten tekisi mieli lukita käsikirjoittaja häkkiin ja heittää se mahdollisimman matalaan ja kylmään mereen.
Valitettavan usein tarina on pelissä samassa asemassa kuin oopperassa tai pornossa. Juoni toimii vain pakollisena aasinsiltana aktista toiseen. Useimmiten välivideoissa näytetään kohtauksia, jotka jokainen musiikkivideo-ohjaaja leikkaisi pois. Tosin peleihin kaipaamani ihannetila ei tule musiikkivideoista vaan Aki Kaurismäeltä, jonka elokuvat pitäisi määrätä pakolliseksi opetusmateriaaliksi kaikille kirjoittamisesta haaveileville. Ykkössääntönä on dialogin tiiviys. Tekstissä ei saa olla yhtäkään turhaa sanaa.
Maailma pidätti henkeään tuhon reunalla -juonien sijasta peleissä voitaisiin keskittyä kertomaan tarinoita pienistä ihmisistä tai säkkipojista. Pirukaan jaksa tuijottaa ruutua minuuttitolkulla, kun ritarit vaihtavat Fire Emblem -sarjassa kuulumisiaan ja esittelevät ruudulle pomppaavia irtopäitä. Muuten mainiossa sarjassa sujuvan yksinkertainen pelimekaniikka yhdistyy esimerkillisen pitkäveteiseen juonenkuljetukseen.
Eniten pidän siitä, että itse pelitapahtumat kertovat tarinat. Esimerkkinä vaikka kummipojan kanssa tahkoamani Lego StarWars -kimppapeli. Loikin kaikessa rauhassa kauan kauan sitten, kaukana galaksissa kunnes pelikaverini iski ukkoni hengiltä, keräsi pudonneet kolikot ja sanoi: "Älä välitä, heräät kohta. Tarvitsin vain rahaa uusien kamojen ostoon." Onko missään paremmin osoitettu Voiman pimeän puolen nopea palkitsevuus ja turmiollisuus yhtä hienosti? Syystäkin liikutuin.
Lupaan peliteollisuuden puolesta, että tänä vuonna juonet ovat aikaisempaa parempia ja tiiviimpiä.
Taviksen asia ei ole meidän
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi minun pitäisi innostua peliharrastuksen laajentumisesta massoille. Mitä iloa esimerkiksi Zimo Zeldafanille on ollut Wiin markkinajohtajuudesta, kun Nintendo myöntää keskittyvänsä pelijulkaisuissakin massamarkkinoihin kapean HC-harrastajakärjen sijasta? Nintendon näkemystä massoista vieläpä edustaa Wii Musicin ja Fitin kaltaiset pelit. Oivia esimerkkejä koko massan läpäisevistä tavispeleistä ovat Rock Bandit, Guitar Herot ja miksei LittleBigPlanet, joskin riemukkaasta yhteisöhäröilystä innostui pääasiassa peliharrastajakunta.
Lupaan peliteollisuuden puolesta, että vuonna 2009 massamarkkinapeleissä ei mennä aivan härpäkekategoriaan asti, ja tavisaiheista keskitytään musiikkipelien lypsämisen sijasta unohduksissa olleisiin. Valamani uuden vuoden tinan perusteella Codemasters ainakin yrittää. Tekeillä olevasta F1-pelistä ei tule testikierroksen tylsää simulaattoria vaan ehta ajopeli, jossa yhdistyy pelaamisen riemu haastavaan ajomalliin. Kunnon pelejä Wiille en edelleenkään näe, mutta Zeldalle kerrotaan ainakin julkaisuvuosi. Tosin tinassa törröttävä miekka voi olla Nintendon keskisormi HC-pelaajille.
Kopiokone laulaa
Myönnän syyllistyväni itsekin itseään toistavaan stereotypiahuumoriin ja intertekstuaalisiin vitsikorvikkeisiin, mutta pelit lainaavat vaikutteita toisiltaan piinaavuuteen asti. Pelit eivät heijasta ympäröivän yhteiskunnan arvoja, eivät kommentoi maailmanpolitiikkaa saati pui tekijöidensä lapsuuskokemuksia. Kiitos siitä. Pelit ovat itseään kopioivaa viihdettä ja toisinaan kyllästymiseen asti.
Parhaana esimerkkinä EA:n luovuuden airuekseen valitsema Dead Space, jossa ei ole yhtään alkuperäistä ideaa, vaan kliseisiin asti lainattuja yksityiskohtia peleistä ja elokuvista. Hirviösuunnittelu on suoraan Silent Hilleistä, johon otukset napattiin The Thingistä. Yksi mies hirviöiden täyttämässä aluksessa on hengästyttävän nerokkaalla sukupuolikäänteellä varustettu Alien – Kahdeksas matkustaja, mutta Dead Spacen tunnelmassa haetaan myös Even Horizon- ja Bioshock-vaikutteita. En edes muista kaikkia lainoja, sillä Dead Space on esimerkillisen nolosta tarinastaan huolimatta kelpo viihdettä.
Lupaan, että ensi vuonna saamme taas Guitar Hero -tyylisen uudehkon jutun, jota kaikki matkivat. Tosin, jos pitää laittaa rahaa likoon, niin vuoden juttu ovat Wii Fit -kopiot.
Hyvästi salaliittoteorioille
Vuosi 2008 oli jonkin sortin ennätys piraattiparanoian alalta. Surullisen kuuluisan GTA IV:n PC-käännöksen asentaminen oli itsessään jo seikkailu, sillä suojausohjelma arpoi levytunnistuksen lopputuloksen satunnaisesti. Securomien ja PC Live -viritysten aikakaudella olisi kiva, jos laneissa yhteiset pelit toimisivat yhdellä CD:llä.
Väitän vakavissani, että hyvän demon tai lanimoninpelin kokeileminen lisää pelimyyntiä. En toki ole niin sinisilmäinen, että uskoisin kliseeseen rehellisistä suomalaisista. Laniporukassani pelasimme yhden miehen tekemää Steel Beasts -tankkisimulaattoria, jolloin kaikki asensivat tankkisimulaattorin ostamaltani suojaamattomalta CD:ltä. Yllättäen kolmen kuukauden päästä laneilla vain kolmen miehen piti asentaa peli uudelleen, vaikkei välissä kukaan ollut peliä ostanut.
Pelinsä varastaville lukot ovat aina vain hidaste, mutta rehellisille asiakkaille työläät systeemit ovat kerta kerralta ärsyttävämpiä esteitä. En sentään lupaa, että kopiosuojauksesta luovutaan, mutta näkisin mielelläni, että Sonyn ilmeisenä PC-pelaamisen vastaisena salajuonena kehittämä Securom hylättäisiin.
Viimeinen toive
Lopetus on pikemminkin tinasta näkemäni ennustus kuin lupaus, mutta sitä parempi.
Peliteollisuus käy ilmiselvästi 10 vuoden sykliä, sillä edellinen pelillinen huippuvuosi osui vuoteen 1998. 2008 oli harvinaislaatuisen kova kokonaisuus. Maailmanlaajuisen laman kynnyksellä lupaan peliteollisuuden muodostuvan trendiä vastaan uivaksi alaksi, jonka kasvuun sijoittajat syytävät rahaa. Kaikki ylimääräinen pätäkkä kääntyy loistaviksi peleiksi, jotka julkaistaan jo ennen vuotta 2018.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 4.2.2009.
