Jos paketin kannessa puhutaan "The Ultimate Galactic Strategy Gamesta", niin sehän ei säväytä, mutta kun krediiteissä höpistään Syd "Blade Runner" Meadista ja pelin tuottaja on Don Bluth Multimedia (kuuluisa oman puljun pystyttänyt ex-Disney-animaattori), se on jo lupaavampaa. Varsinkin kun pelin pitäisi olla täysin uudentyyppinen strategiaräväys.
Maelstrom sijoittuu tähdistöön, jossa keskenään enemmän tai vähemmän toimeentulevia planeettoja vastassa on Syndikaatti, jonka perimmäinen tarkoitus on alistaa kaikki valtaansa. Pelaaja on entinen Syndikaatin upseeri, joka saa tarpeekseen ja pääsee kaivosplaneetta Harmonyn ylilordiksi. Harmony tuottaa suurimman osan galaksin syrjän fitzholmiumista, joka tärkeysarvoltaan vastaa dilithium-kristalleja Star Trek -maailmassa. Tarkoitus on piestä Syndikaatti etsimällä heidän kotiplaneettansa ja hyökkäämällä sinne.
Maelstromin perusidea on erittäin mielenkiintoinen: valtavan avaruuslaivaston siirtelyn ja galaksin valloittamisen asemesta Maelstrom yrittääkin emuloida elävää elämää henkilösuhteineen, kieroiluineen ja vendettoineen. Naapureilta täytyy pummia apua ja ratkoa pelissä esiintyviä juonenkäänteitä vähän Star Control 2:n malliin.
Hallitsija tekee työnsä Executron 1200 -koneella, jonka käyttöliittymä on pikkaisen kankea ja grafiikka oudon EGAhtavaa. Don Bluthin ansiota lienevät silloin tällöin näkyvät mainiosti animoidut pikku elokuvat. Peli etenee reaaliajassa ja nopeuden voi säätää täysin portaattomasti.
Manuaali valitettavasti jättää arvauksen varaan aivan yhtä paljon kuin selittää, ja pelaajan on lähes pakko lukea lopussa oleva apujuttu, joka sitten antaa liikaa vihjeitä oleellisista juonenkäänteistä. Saapahan kuitenkin käsityksen, miten pelimekaniikka periaatteessa toimii.
Jos et sä soita...
Videopuhelimella pelaaja voi soittaa omille osastopäälliköilleen ja muiden planeettojen johtajille, muun muassa. Heille ei kuitenkaan voi sanoa mitään, ja yhteydenotto muihin kihoihin tulkitaan aina automaattisesti avunpyynnöksi. Jos joku muista hallitsijoista soittaa, hän yleensä joko ruinii apua tai mainostaa uusinta tuotettaan. Puhelimen kautta voi myös lukea henkilön kansion, joka sisältää hänen elämänkertansa oleelliset osat.
Hallintoruudussa väännellään eri osastojen palkkausta ja budjettia, myydään Harmonyn kehittelemää teknologiaa yleiseen jakeluun ja käynnistetään kysely omasta kansansuosiosta. Epäsuosittu hallitsija nimittäin saattaa saada hamppusolmion.
Kaivosruudussa tutkitaan maastoa ja avataan fitzholmium-kaivoksia ja tutkimustyöruudussa aloitetaan tutkimusprojekteja, jotka tulostuvat aikanaan uusina aseina, puolustusjärjestelminä ja muina hyödyllisinä. Tai sitten projekti karahtaa karille ja dumpataan Ö-mappiin. Jos kunnon asejärjestelmä esimerkiksi syntyy, ei sitä välttämättä kannata pistää pikkurahalla myyntiin ja muiden käytettäväksi, vaan pitää monopoli itsellä.
Henkilökuntaruudun vaihtuvaa tarjontaa kannattaa tsekkailla. Sieltä voi tuurilla löytyä vaikka uusi Einstein, Kirk tai James Bond. Tutkijat, agentit, kaivosten esimiehet, alusten upseerit ja agentit täytyy nimittäin itse palkata, ja henkilön kyvykkyys vaikuttaa suoraan siihen, miten hän hommansa hoitaa. Näiden lisäksi on noin 250 henkilöä henkilökuntaa, jonka täytyy riittää miehistöksi, tutkimusassistenteiksi, kaivosmiehiksi ja muiksi byrokraateiksi, ja näillä on paha taipumus loppua kesken.
It's a S.I.N.
S.I.N. eli Secret Intelligence Network on pelaajan Salainen palvelu. Planeetan turvallisuudesta huolehtimisen lisäksi S.I.N.-agentit voidaan määrätä tiedustelukeikoille, kuiskimaan Harmonyn puolesta (josta saattaa tippua avustuksia), penkomaan julkisuuden henkilöiden menneisyyttä, ja jos kaapista löytyy luuranko, myös kiristämään pikku avustuksia.
Agenttien käyttö on kuitenkin aika hämärää: jos planeetalla X tapahtuu jotain, täytyy sinne lähettää agentti tiedusteluretkelle ja toivoa, että hän löytää jotain. Agentitkin näet ovat vain ihmisiä (tai vastaavia).
Aina, kun naapuriplaneetan päämies lakkaa vastaamasta puhelimeensa, on syytä epäillä pahaa ja lähettää agentti asialle: saattavatpa Syndikaatin vekkulit olla rakentamassa planeetalle pikku pesää, jolloin kunnon sabotointi saattaa pelastaa päivän.
Sukkulalla Venukseen
Planeetta ilman avaruuslaivastoa on pian Syndikaatin planeetta. Mitään valtavia laivastoja ei voi pykätä, sillä henkilökunta loppuu ennen kuin rahat, joten pikkuprötöjen asemesta kannattaa panostaa suoraan kunnon vehkeisiin (pois lukien Swarm-luokka, joka ei kaipaa miehistöä), sillä jos alus tuhoutuu, menee siinä nippu henkilökuntaakin.
Alusten ominaisuudet eli nopeus ja kestävyys määräytyvät sen rungon mukaan. Rungosta riippuen saa alukseen pultattua valtavan määrän aseita, puolustusjärjestelmiä ja tietokonejärjestelmiä, mutta itse taistelussa käytetään vain asetta kerrallaan kunnon täyslaidallisten asemasta. Pärjäämisen sääntönä kannattaa muistaa, ettei köyhällä ole varaa huonoon.
Avaruustaistelut käydään näennäiskolmiulotteisen kaksiulotteisesti, ja ne jäävät itse asiassa vuorottaisen mätkimisen asteelle, taktiset nyanssit ikävästi puuttuvat. Aluksia voi itse yrittää komentaakin, tärkeimpänä komentona oikein ajoitettu käpälämäkikomento.
Avaruuslaivastoja ei voi käyttää kuin toisten alusten tuhoamiseen. Vaikka planeetalla olisikin Syndikaatin tukikohta, siellä ne mahtavat Dragon-luokan risteilijät vain kelluvat kiertoradalla pystymättä massiiviseen tuhoiskuun.
Vain harhaa...
Pelasin Maelstromia viikonlopun intoa puhkuen ja vain Simpsonien ajaksi tauoten. Mutta ah ja voi! Yhä selvemmin ja selvemmin paljastui, että pelaajan optiot ovat todella rajatut. Muista planeetoista ei saa varsinaisia liittolaisia, apu jää yleensä rahaan ja muutamaan mieheen. Planeettoja ei saa edes miehitettyä, mikä EI ole hauskaa, jos Syndikaatti on salaa livahtanut melkein takapihalle. Varsinkin kun S.I.N.-agentti sabotoi Syndikaatin tukikohtaa ja kehtaa suositella lopuksi laajamittaista iskua avaruuslaivastolla. Syndikaatti tietysti voi vallata niin monta planeettaa kuin suinkin tekee mieli.
"Satunnaistapahtumat" toistuvat jokseenkin tarkkaan samassa järjestyksessä, joten muutaman uudelleenaloituksen jälkeen alkaa niin sanoakseni imu rapista. Muutenkin sellaista keskiraskasta idioottimaisuutta ja epäloogisuutta on aivan liikaa. JJJ Kasvin koneessa peli kaatui jatkuvasti viimeistään puolen tunnin sisällä, minulla ei ongelmia ollut.
Ärsyttävin piirre on Game Over ilman minkäännäköistä selitystä miksi. Vuoden -98 loppupuolella nimittäin peli jatkuvasti päättyi täysin yllättäen. Ei havaittua hyökkäävää laivastoa, ei mitään, vain loppuanimaatio. Mihin kuolin, ken kertois sen?
Maelstromin perusidea eli strategiapeli, jossa pääpaino on ihmissuhteiden kanssa pelaamisella, on silkkaa rautaa. Kunpa pelaajalla olisi ollut edes samat mahdollisuudet kuin pahoilla pojilla. Sääli, sillä peli oli aluksi varsin viehättävä, mutta jossain vaiheessa kahden vuoden kehittelytyötä metsä on jäänyt pahasti puiden varjoon.
PS. Syd Mead on ollut vain inspiraationlähteenä.
72
