Mafia valittiin Pelit-lehden vuoden 2002 parhaaksi PC-peliksi, joten valinnasta innostunut Illusion Sofworks halusi räiskinnän myös konsolipelaajien iloksi.

Mafia on 1930-luvun gangsteriooppera, jossa on peleissä harvoin nähtyä aitoa draamaa. Sattuma ja helppo raha houkuttelevat Tommyn, tavallisen taksikuskin, Don Salierin johtaman rikollisjoukkion autokuskiksi. Pian ajokeikat muuttuvat pelkkiä kuskihommia väkivaltaisemmiksi ja Tommy huomaa olevansa munaskuitaan myöten mafian mies.

Mafia alkaa verkkaisesti. Ensimmäiset tehtävät, joissa Tommy suhaa Lost Heavenin katuja ristiin rastiin ovat tylsiä. Pitkiä matkoja ylämäkeen hyytyvillä autoilla körötellessäni aloin jo toivoa pääseväni tekemään jotain muuta, edes rikoksia. Onneksi en lopettanut, sillä seitsemännen tehtävän jälkeen alkaa nikkeli lentää.

12 boforin luotimyrsky

Mekaniikaltaan peli muistuttaa etäisesti Grand Theft Auto III:sta. Kaikki ajoneuvot ovat varastettavissa, kunhan Tommy ensin oppii niksit. Varasteluun tosin ei ole syytä, sillä mafian työsuhdeautovalikoima on enemmän kuin riittävä. Padilla köröttely toimii, jopa niin hyvin, että liikennesääntöjen noudattaminen on helpompaa kuin yletön kaahailu.

Juoni on lineaarinen. Tyypillinen tehtävä koostuu toimeksiannosta, ajelusta kohteeseen, toiminnasta ja nilkuttelusta päämajaan. Lisäksi Tommylle tarjotaan ylimääräisiä keikkoja, jotka voi juonen kärsimättä jättää väliin. Puupalttootakin joutuu ylleen sovittelemaan, mutta onneksi rötöstely jatkuu sujuvasti edellisestä check pointista, joita on riittävän tiuhassa.

Ongelmat alkavat, kun Tommy jalkautuu ammuskelemaan. Tattia vatkaamalla jyvä heittelehtii holtittomasti. Apuna on automaattitähtäysnappi, joka siirtää aseen piipun kohti lähintä rosvoa. Tai niin sen pitäisi toimia, mutta systeemi valitsee kohteensa arpomalla, jolloin tulitaisteluista tulee helposti sähellystä.

Aseita on pesäpallomailasta tommyguniin, jolla lahtaa mukavasti isommankin lössin. Mutkan lataaminen ottaa aikansa, joten elossapysyminen edellyttää väistelyä ja suojautumista. Näiden lisäksi päähenkilö osaa myös kiipeillä ja loikkia, mitä onneksi ei tarvitse harrastaa kuin parissa tehtävässä.

Suurin kompastuskivi on PlayStation 2:n pieni muisti. Elävä kaupunki on ajoittain ruma ja piirtohorisontti on häiritsevän lähellä. Ystävämme nykiminen on myös läsnä, mutta pahin riesa on järkyttävän pitkä lataustauko kaupungin toiselta puoliskolta toiselle siirryttäessä. Breikin aikana ehtii melkein juoda kupin kahvia.

Tekniikan tökkimisen sietää, sillä Mafia on loistavasti käsikirjoitettu. Välinäytökset ovat parasta a-laatua ja tekijät ovat panostaneet pieniin yksityiskohtiin, jotka lisäävät uskottavuutta. Varsinkin savua on käytetty hienosti. Lähes ainoa moka on, että suun liikkeet ja puhe eivät aina stemmaa.

Väkivallasta huolimatta hurmetta ei nähdä ja ruumiit katoavat siististi ilmaan. Osa keikoista tehdään yöllä, jolloin telkkarista saa säätää valoisuuden täysille, mikäli haluaa nähdä muutakin kuin naamansa sysimustassa ruudussa. Onneksi kuluva vuodenaika on otollinen hämäräpelaamiselle, jolloin öiset ukkosmyrskyt pääsevät oikeuksiinsa.

Cosa Nostra Rally

Efektipuoli on kunnossa, sillä bensarohmut, 12-sylinteriset moottorit ärjyvät mehevästi ja konekiväärin papatus hivelee kuulohermoa. Harmittavasti musiikit ovat vaisua jazzahtavaa törinää, joka hukkuu muun metelin alle. Kunnollinen 30-luvun kappaleita sisältävä soundtrack olisi nostanut fiiliksiä kummasti.

Pleikkaridudeksien elämää on helpotettu, sillä legendaarisessa kilpa-ajotehtävässä vaikeusasteen saa säätää sopivaksi. Minulta se meni läpi ensimmäisellä yrityksellä normaalilla vaikeustasolla, vaikka pyörähtelin radalla moneen kertaan. Loppua lukuun ottamatta Mafia on suht' helppo, sillä harvoin sama keikka tehdään kahta kertaa enempää.

Autoja ei tarvitse tankata, vaan löpö riittää varmasti keikan loppuun asti. Vauriomallinnuksesta voisivat muut ottaa oppia, sillä kyydissä olevat ukot loukkaantuvat tai pahimmassa tapauksessa kuolevat, mikäli auton täräyttää täysillä seinään. Tinanapit jahtaavat innokkaasti ylinopeutta ajavia, mutta vähänkin tehokkaammalla autolla virkavallasta ei ole mitään haittaa.

Päävalikosta löytyy myös alkuperäisessä ollut free ride, jossa voi tienata rahaa taksikuskina tai muuten. Sen lisäksi uutuutena on kisamoodi, missä wanhan hywän ajan kilpa-autoilusta innostuneet voivat mitellä taitojaan. Itse en jaksanut noista innostua, mutta ei valinnanvara koskaan pahasta ole.

Mafia oli innostava, mutta samalla myös harmittava kokemus. Tarina on timanttia, mutta tekniset ongelmat ja ärsyttävät lataustauot rokottavat pisteitä. Vaikka rimaa hipoen mennään, laatupeli olisi ansainnut paremman käännöksen.