Magic the Gathering – Taikaelämän valttikortit

Magic The Gatheringin tietokoneversio on vihdoinkin valmis. Tiedossa on siis yömyöhään jatkuvaa pakanviilausta ja kaksintaisteluja eritasoisia tietokonevastustajia vastaan. Mutta voiko peli vastata vuosien saatossa kasaantuneita odotuksia? Kumpaa se tekee: töppäilee vai tappailee?

Magic The Gathering on maailman suosituin keräilykorttipeli, jossa velhot manaavat toistensa niskaan hirviöitä, manauksia ja muuta kivaa vetämällä kortteja pakoistaan. Magic The Gathering tarjoaa oikean sekoituksen tuuria ja taitoa. Sen pelimekaniikka ja säännöt on helppo oppia, mutta haastavia soveltaa. Oikeassa elämässä ostetaan peruspakka, ja sitten paaaaljon boosteripakkoja, jonka jälkeen itselle tarpeettomia kortteja vaihdetaan kavereiden kanssa tarpeellisiin.

Pakka ratkaisee

Magicin pelaaja on vain niin hyvä kuin hänen pakkansa antaa myöten. Kukapa siis haluaisi käyttää pelin mukana tulevia valmispakkoja, vaikka ne ovatkin aivan kelvollisesti kyhättyjä?

Pakanrakennusohjelmassa voi koota haluamansa pakan helposti ja nopeasti. Tosielämän pakan siirto koneelle ei välttämättä onnistu, sillä pelissä on 4th Editionin lisäksi vain muutamia vanhemmista sarjoista otettuja kortteja. Ei siis Ice Agea tai mitään uudempaa, mikä otti päähän ainakin enkelipakkaan mieltynyttä meikäläistä. Tämä on kuitenkin suunnittelijoiden tietoinen päätös, sillä peliin aiotaan julkaista korttipelin tyylisiä boosterilevyjä, jotka lisäävät peliin uusia sarjoja. Sinänsä nerokasta, sillä moiset olivat taattu rahanlähde oikeassa elämässä, mikseivät siis tietokoneversiossakin?.

Mukaan on tietysti ängetty muutamia kaikkien halajamia härökortteja, joista tosielämässä joutuisi maksamaan itsensä kipeäksi. Halutessaan voi kokeilla, miten esimerkiksi Black Lotus tai Forcefield oikein toimivatkaan käytännössä.

Oikeiden Magic-korttien lisäksi pelissä on myös muutamia vain tietokonepeliä varten kyhättyjä kortteja. Nämä Astral-korteiksi kutsutut keksinnöt eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ja niissä on ominaisuuksia, joiden toteuttaminen oikeassa Magicissa olisi aikaavievää tai hankalaa. Joissain on satunnaisominaisuuksia, jotka aktivoituvat aina upkeepin aikana, toinen saattaa vaihtaa koko ajan väriään ja kolmas voi saada suojan satunnaiselta väriltä.

Pelin korteista pystyy silti rakentamaan erinomaisia pakkoja. Rakentamisohjelma on todella toimiva, sillä kortteja voi suodattaa niin, että vain halutut kortit näkyvät. Voit esimerkiksi saada näkyviin vain kaikki Hooverin piirtämät valkoiset enchantmentit, joiden casting cost on maksimissaan kolme. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pakassa voi olla jopa neljä rajoitettua korttia. Miltä kuulostaa esimerkiksi neljä Sol Ringiä yhdessä pakassa?

Pakkaa päälle!

Uuden pakan tehoa voi kokeilla kaksintaistelussa (duel) tietokonetta vastaan. (Lähi)tulevaisuudessa peliin on tulossa lisälevy, joka mahdollistaa moninpelin ja pelaamisen myös Internetissä.

Pelaaja voi pelata satunnaispakan tai valita oman ja vastustajansa pakat. Näin voi halutessaan pelata omaa pakkaansa vastaan ja kokeilla sen kestävyyttä, mikä varmasti auttaa myös monia oikean Magicin parissa leikkiviä parantamaan pakkojaan.

Pelin aloittaja ratkaistaan kolikonheitolla, ja voittaja saa päättää, kumpi aloittaa. Pelit pelataan aina antesta, mutta pelkässä yksittäisessä kaksintaistelussa kukaan ei oikeasti menetä korttejaan.

Pelialue on jaettu selkeästi kummankin osapuolen kesken, ja kortteja voi vapaasti liikutella ympäri pöytää. Vuoron eri vaiheet käydään läpi tiukan oikeassa järjestyksessä, ja peli pysähtyy kuhunkin vaiheeseen vain, jos pelaaja voi tällöin tehdä jotain. Jokaisen vaiheen voi myös halutessaan merkitä aina pysähtymispaikaksi, jotta ei esimerkiksi unohtaisi maksaa Mana Vaulttinsa untappausmaksua. Vaiheissa ei pääse taaksepäin, sillä tietokoneelle ei voi valittaa "unohtaneensa jotain ihan vahingossa". Systeemi on erinomaisen toimiva ja jouheva, ja sen avulla Magicin pelaaminen on helppoa ja vaivatonta.

Korttipelin tuntu on onnistuttu vangitsemaan systeemiin viimeistä piirtoa myöten. Kädessä olevia tuntemattomampia korttejakaan ei tarvitse koko ajan tihruttaa casting costia muistellessa, sillä peli ystävällisesti muuttaa kaikkien heitettävissä olevien taikojen nimet helposti erottuvan keltaiseksi. Manoja ei tarvitse täpätä erikseen, sillä tuplaklikkaamalla loitsua peli täppää manat automaattisesti.

Manan käytössä on bugi. Ennen loitsun heittämistä täpättyjen maiden mana menee kyllä manapooliin, mutta sitä ei voi käyttää mihinkään, ja käyttämättömästä manasta tulee manaburnia. Toivottavasti bugi korjataan myöhemmissä versioissa.

Sekavaa järjenjuoksua

Tärkein kysymys tietysti on: osaako peli oikeasti pelata Magicia?

Helpommilla tasoilla kone tekee typeriä virheitä ja ottaa jopa ajoittain mana burnia vain huvin vuoksi. Vaikeimmalla tasolla kone kuitenkin hallitsee Magicin hienoudet melko hyvin, ja siitä on vastusta kokeneellekin pelaajalle. Kone osaa muun muuassa käyttää erilaisia kortticompoja järkevästi hyväkseen. Esimerkiksi Giant Tortoisen (saa +3 kestoa ollessaan untapattuna) kanssa kone älysi käyttää Eternal Warrioria, jonka avulla otus ei tappaannu hyökätessään.

Kone pelaa kuitenkin vain niin hyvin kuin sen käyttämä pakka antaa myöten. Alussa voitin koneen lähes koko ajan omalla pakallani, mutta tehtyäni koneelle pari kunnollista pakkaa jouduin jo yrittämään tosissani. Kammottavan hyvällä mustavalkoisella weenie-pakalla pelatessaan tietokone oli todella vaikea pala: Drudge Skeleton vahvistettuna kahdella Unholy Strenghtillä ja kahdella Holy Strenghtillä ei ole mukava tuttavuus.

Konetta vastaan pelaaminen vaatii totuttelua, sillä se ei välitä uhkauksista tai pokerinaamasta, eikä sen aikeita voi lukea eleistä tai kasvojen liikkeistä. Se on vain kylmä kone, joka hoitaa hommansa. Välillä tunnen syvää sympatiaa Garri Kasparovia kohtaan...

Kone ei ole täydellinen, ja tekee ajoittain outoja ratkaisuja. Erityisesti blockkereiden valinta tuntuu olevan sille vaikea pala, ja se uhraakin usein otuksiaan aivan ihmeellisiin väleihin. Jos esimerkiksi tilanteessa, jossa koneella on 4 elämää jäljellä, hyökkään yhdellä Serralla ja yhdellä Mesa Pegasuksella, saattaa kone jostain ihmeen syystä blokata vain Pegasuksen, vaikka se olisi voinut blokata molemmat otukset ja säilyä hengissä.

Kone myös uhraa hyviä erikoisominaisuuksia omaavia örkkejään välillä aivan turhaan estääkseen itselleen jonkun merkityksettömän yhden pisteen lämän. Hyökkäämiseen liittyen pumpattavat hirviöt tuntuvat myös olevan koneelle hankalia. Joskus se pumppaa aivan vääriä otuksia, tai jättää sitten koko ominaisuuden käyttämättä. En ole vielä kertaakaan nähnyt sen käyttävän esimerkiksi Killer Bees -korttia oikein.

Vaihtelevan hinnan vaativien loitsujen heittäminen tuottaa koneelle ajoittain vaikeuksia, se kun ei tunnu osaavan laskea oikein. Kerrankin se teki Fireballilla 7 pistettä lämää maksettuaan siitä yhteensä vain seitsemän manaa. Joskus kone heittää edullisia enchantmentteja minun hirviöihini tai se päättää ottaa mana burnia tekemisen puutteessa. Se saattaa myös käyttää ajoittain väärin Soul Nettiä (kaksi kertaa per kuollut hirviö) tai artifakteja, joista saa elämää taikoja heitettäessä. Suurin osa näistä tuntuu kuitenkin enemmän bugeilta kuin vain tyhmältä AI:ltä, sillä ne ovat usein sidottu vain tiettyihin tapahtumiin.

Ajoittaisista hulluuskohtauksistaan huolimatta AI on jo nyt enimmäkseen haastava vastus, ja päivityksiä on varmasti luvassa.

Hauska untappaa vanha tuttu

Pelin Shandalar-osuus on kampanjapeli, jonka ideana on kulkea halki maan ja lopulta tuhota sitä hallitsemaan halajavat viisi pahaa velhoa.

Kampanjaan ei voi ottaa mukaan itse tehtyä pakkaa, vaan aloituspakka arvotaan satunnaisesti kaikista korteista, pelaajan valitseman päävärin mukaan. Niinpä pelaaminen keskittyy uusien korttien hankkimiseen, ja pakan viritystaito on erityisen tärkeää etenkin alussa, jossa pelaajan pakka on väkisinkin vastustajaa huonompi.

Shandalar on täynnä erilaisia asutuskeskuksia, luolastoja ja vaeltavia hirviöitä. Hirviöitä vastaan antesta (siis kortista) taistelemalla pelaaja saa sekä uusia kortteja että vähennettyä päämaagien voimaa. Kylissä sankari voi ostaa uusia kortteja ja ruokaa, virittää pakkaansa ja pestautua erilaisiin tehtäviin palkkioita vastaan. Tyypillisessä tehtävässä sankarin pitää viedä viesti naapurikylään tai tuhota paikkaa kiusaava vihollismaagi. Silloin tällöin maastosta löytyy luolastoja, joissa on sekä rahallisia että kortillisia aarteita.

Shandalaria on mukava pelata, ja se antaa tietokone-Magicin lätkinnälle jotain merkitystäkin. Vaikeustaso vaikuttaa kuitenkin vääriin asioihin, sillä se heijastuu suoraan vastustajien elämän määrään. Vaikka sankari saakin kerättyä itselleen lisää elämäpisteitä, aloittaa hän silti jostain kympin tienoilta, kun vastustajilla on usein yli 20 pistettä elämää. Tällainen keinotekoinen pelin vaikeuttaminen on mielestäni halpamaista, sillä huonoakin pelaajaa vastaan saa taistella hiki hatussa, jos tällä on tuplasti elämää sinuun verrattuna.

Shandalarissa vaeltaa runsain mitoin vihollisörkkejä. Päässä alkoi paukkua, kun jouduin taistelemaan kuutta eri örkkiä vastaan vain päästäkseni kivenheiton päässä olevaan naapurikylään. Onneksi örkkejä ei aina ilmesty tätä tahtia, ja Shandalarista pääsee useimmiten nauttimaan. Taide ja äänetkin ovat kauniita kautta linjan.

MicroProsen Magic The Gathering onnistuu kunniakkaasti siirtämään yhden maailman parhaista korttipeleistä tietokonemuotoon, joskin kokonaan puuttuva monipeli harmittaa. Kyseessä on ehdottomasti hatunnoston arvoinen suoritus. Tulevaisuuden päivitykset (toivottavasti) poistavat turhat bugit ja lisälevyt tuovat mukaan Internet-pelaamisen, Mutta kyllä se kestikin.

90