Talvi iski takaapäin. Suomen luetuin ja pitkään myös ainoa roolipelilehti Magus ilmestyi viimeisen kerran helmikuussa. Tuo mainio julkaisu ehti ilmestyä kiitettävän säännöllisesti reilut 12 vuotta.
Maguksella oli uransa aikana muutamia kilpailijoita, mutta niiden kaikkien matka katkesi yleensä jo muutaman vuoden jälkeen.
Hyvää porukkaa
Vaikka Magus syntyi Turussa, oli sillä suotuisa alku: roolipelibuumi oli juuri alkanut Suomessa. Ensimmäiset alan liikkeet avattiin 80-luvun lopulla ja suomenkielistä pelimateriaalia julkaistiin paljon.
Maguksen julkaisu järjestyi vakavaraisen Ace-pelien kautta. Lehden toimitus sitoutui asiaansa ja Maguksella oli alusta alkaen asiantunteva kirjoittajakunta. Avustajaluettelossa vilahteli tuttuja fantasia- ja scifialan nimiä, muun muassa Ben Roimola, Vesa Lehtinen, Ville Lähde, Ari Veintie, Janne Lönnqvist ja Joonas Laakso. Myös lehden kuvituksesta vastaava kaarti oli nimekäs: Petri Hiltunen, Vesa Lehtimäki, Mia Meri, Sami Toivonen ja erityisesti alusta asti mukana ollut Sari Luoto. Näiden mainittujen lisäksi kymmenet innostuneet harrastajat saivat tuotoksiaan näkyviin lehden sivuille. Kirjoitinpa alkuaikoina itsekin jonkin seikkailun ja novellin Magukseen.
Varhaisten Magusten sisältö koostui pääosin suomenkielisille peleille tehdyistä seikkailuista ja lisäsäännöistä. Myös novelli ja jokunen peliesittely kuuluivat lehden vakiosisältöön. Myöhemmin mukaan tulivat päätoimittaja Mika Laaksosen perinpohjaiset jutut, joissa käsiteltiin kattavasti erilaisia pelimaailmoihin liittyviä asioita, kuten taikuutta, uskontoja ja matkustusta. Petri Hiltusen jatkosarjikset siivittivät ilmeisesti osaltaan innostusta Praedor-roolipelin synnyttämiseen.
Lehden linja muuttui pari vuotta sitten, kun ruoriin kapusi Jyrki Tudeer. Maguksen rakenne tuli hiukan ilmavammaksi ja sisältö keveämmäksi. Muuten sisällössä oli paljon tuttuja aineksia: seikkailuja, novelleja ja yleisten ropeilmiöiden pohdintaa. Positiivista oli peliesittelyjen määrän lisääntyminen, nyt jokainen merkittävä uutuus oli käsitelty Maguksen sivuilla.
Aikansa kutakin
Maguksen lopettamisen syyt ovat ne tavalliset. Vastuuhenkilöiden mielenkiinto ja/tai aika ei enää riitä ja avustajakaarti harvenee. Harrastelehden puitteissa ei kirjoittajia voi houkutella isoilla palkkioilla. Jutellessani asiasta Claymoren päätoimittajan Ilkka Petäjän kanssa hän totesi, ettei heillä ollut varaa minkäänlaisiin palkkioihin. Ilmaiskappale ja mainetta kirjoittajana olivat ainoa kiitos avustajille. Magus tosin oli harvinaisen terveellä pohjalla taloudellisesti, mutta eivät senkään levikkiluvut enää viime aikoina olleet kovin nousujohteisia.
Olen aiemminkin ihmetellyt, miksi suomalaiset ropeltajat lukevat niin vähän alan lehtiä. Roolipelaajat ovat yleensä tiedon- ja lukuhaluista porukkaa, mutta jostakin syystä mielenkiinto alan lehtiä kohtaan on osoittautunut melko pieneksi. Tämä koskee niin pieniä kotimaisia lehtiä kuin isoja ulkolaisiakin (Dragon ja vastaavat).
Mika Laaksonen arveli, että varsinkin viime aikoina asiaan on vaikuttanut yleinen tiedon saamisen helppous. Joitakin vuosia sitten Magus oli monelle lähes ainoa ropetiedon lähde, josta löytyi muun muassa kattava lista ilmestyneistä uutuuspeleistä. Nyt melkein jokainen saa internetin kautta niin paljon informaatiota kuin jaksaa käsitellä. Neljästi vuodessa ilmestyvä lehti ei pysty kilpailemaan tiedon välittämisessä tosiaikaisen median kanssa.
Niin tai näin, Magus kirjoitti merkittävän luvun Suomen ropehistoriaan.
