Kaikkiruokaisuus tulee kalliiksi, ainakin jos pelaamisesta on kyse. Olen jo pikkunassikasta asti pelannut niin PC:llä kuin kaikilla mahdollisilla konsoleillakin, enkä ole edes erityisen genreuskollinen. Kaikki menee – puhuttiin sitten pelityypeistä tai tilillä olevista euroista.
Peliharrastus on yksi niistä harvoista asioista, jotka ovat pysyneet lapsuudesta aina tähän päivään asti. Samalla se on yksi harvoista asioista, joihin tulee upotettua suuria summia rahaa. Tietokoneeseen tarvitsee uuden näytönohjaimen joka toinen vuosi, ja konsoleitakin julkaistaan tasaisin väliajoin. Yritä siinä sitten pysyä perässä.
Koska minua ei ole kärsivällisyydellä siunattu, on uutta konsolia tai vaikkapa uusinta Doomia päästävä testaamaan nyt eikä heti. Se on tiennyt samalla sitä, että välillä on täytynyt turvautua lainoihin ja osamaksuihin. Vuosien aikana niiden määrä kasvoi jo turhan suureksi, ja eri lainojen sivukulut söivät melkoisen osan kuukausitienesteistäni. Siksi päätin tarttua yhdistelylainaan, jonka avulla säästin satoja euroja kuussa.
Peliharrastus kasvoi – niin myös kuukausittaiset kustannukset
Moderniin tyyliin tarinat voidaan aloittaa keskeltä tai vaikka suoraan lopusta. Itse olen kuitenkin perinteisen tarinankerronnan ystävä, ja siksi kerron omankin stoorini alusta alkaen.
Olen ollut pelaaja jo 6-vuotiaasta lähtien. Lapsuusvuosina harrastus oli kuitenkin täysin ongelmaton, sillä silloin homma pysyi vielä hyvinkin hanskassa. Viikkorahoilla ei nimittäin kovinkaan kummoisia laitehankintoja pystynyt tekemään.
Kaikki muuttui, kun muutin parikymppisenä ensimmäistä kertaa omaan kämppään. Sisustuselementeistä en juuri piitannut, mutta peliluolaan päätin panostaa niin paljon kuin pienestä palkasta irtosi. Miksipäs sitä ei käyttäisi rahaa esimerkiksi kunnon pelinäyttöön, tuoliin ja laadukkaaseen headsettiin?
Hiljalleen mukaan tulivat myös kuukausittaiset kustannukset, kun monet pelivalmistajat alkoivat periä nettipeleistä lisämaksua. Myöhemmin toimintamalli muuttui erilaisten skinien ja muiden lisävarusteiden hankkimiseen. Itse pelaamisesta tuli ilmaista. Voisi kuvitella, että se olisi ollut pelaajille hyvä juttu, mutta ainakin omalta osalta kustannukset pysyivät samalla tasolla. Aina sitä jotain tuli hankittua, kun kerran pelaaminen itsessään ei maksanut mitään.
Useita laitehankintoja eri maksuerissä
Kuten jo sanoin, kärsivällisyys ei varsinaisesti ikinä ole ollut meikäläisen vahvuuksia. Samaa voi sanoa säästäväisyydestä. Fiksumpi kaveri olisi saattanut aloittaa uuteen Pleikkariin tai Xboxiin säästämisen jo pari vuotta etuajassa, mutta kukapa sellaiseen oikeasti pystyisi? En minä ainakaan, varsinkaan aikoinaan, kun ikää oli vielä hieman vähemmän.
Säästämisen sijaan löysin toisen tavan hankkia uusimmat konsolit ja PC-komponentit juuri silloin, kun niitä tarvitsin. Pieniä lainoja oli minun tulotasollani todella helppo saada, eikä niiden käyttötarkoitusta juuri kyselty. Pystyin siis ottamaan lainan, maksamaan sitä takaisin omaan tahtiini ja aloittamaan pelaamisen saman tien.
Kalliimpien hankintojen rahoittamiseen ei tarvittu edes varsinaista lainarahaa. Kaupassa suorastaan tyrkytettiin osamaksulla maksamista jopa vuosien aikana. Mikäpä minä olin sitä vastustamaan. Jos kerran halusivat rahansa vähän kerrallaan, niin kyllähän se minulle sopi.
Kustannusten hallinta alkoi käydä vaikeaksi
Jälkiviisaana voi sanoa, että osamaksut ja lainat eivät välttämättä olleet niin hyvä idea kuin voisi kuvitella. Vaikka yhden ostoksen kulut eivät päätä huimanneet, niin useampien lainojen yhteiskuluista alkoi hiljalleen muodostua suurempi summa Eikä sitä oikein tajunnutkaan, kun maksut jakautuivat tasaisesti koko kuukauden ajalle.
Ainoa selkeä muutos oli se, että rahat eivät tuntuneet riittävän samaan tapaan kuin aiemmin. Yhden tai toisen luoton tai lainan eräpäiviä oli jatkuvasti. Välillä niihin ei yksinkertaisesti ollut rahaa, joten maksut alkoivat kertyä ja kasaantua. Koko homma meni todella kaoottiseksi, ja pelaamisesta tuli tässä suhteessa enemmän taakka kuin harrastus. Pakenin pelien maailmaan, jotta minun ei tarvitsisi tarttua toimeen oikeassa elämässä ja laittaa taloudellista tilannettani kuntoon.
Miksi päätin yhdistää kaikki avoimet lainat
Otin siis lainaa lainan perään. Lopulta tilanne oli päässyt siihen pisteeseen, että jouduin lainaamaan kavereilta rahaa ruokaan samalla, kun pelasin useamman tonnin koneella uusimpia pelejä. Eihän tässä ollut mitään järkeä. Jotain oli pakko tehdä, joten vetäisin tietokoneen töpselin seinästä ja aloin miettiä, miten laittaisin raha-asiani jälleen järjestykseen.
Töpseli oli työnnettävä takaisin pistokkeeseen, jotta ongelma ratkeaisi. Kysyin nimittäin tietysti Googlelta, millaisia vaihtoehtoja useamman lainan kanssa painiskelevalle voisi olla. Odotin huomattavasti masentavampia vastauksia kuin mitä lopulta sain. Vastaus tuntui olevan lähteestä riippumatta sama: lainarahoituksen yhdistäminen yhden suuremman lainan alle.
Miten toimin lainat yhdistääkseni?
Tuumasta toimeen siis. Otin saamieni ohjeiden mukaisesti laskimen käteen ja kirjasin muistiin kaikkien luottojeni, pikavippieni ja osamaksujeni kulut ja kokonaishinnan. Sitten laskin niiden kuukausierien hinnan ensimmäistä kertaa. Se pääsi yllättämään, ja hetken tunsin pientä huimausta. Olinko todella maksanut reilusti yli tonnin verran kuussa pelkästä pelaamisesta?
Tässä vaiheessa tunsin pientä toivottomuutta, sillä oli vaikea kuvitella, että saisin tarpeeksi rahoitusta näin suuren kuluerän kattamiseen. Miksi kukaan antaisi minulle suuren lainan, kun olin jo ottanut niin monta pientä?
Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Siksi syötin löytämääni lainapalveluun kaikki pyydetyt tiedot ja pyysin sitä vertailemaan kaikkien luotettavien lainantarjoajien tarjoukset minua varten. Odotin lähinnä ”blue screen of death”-tyyppistä vastausta, mutta mitä vielä – pääsin jopa valitsemaan haluamani lainan useista eri vaihtoehdoista.
Kaiken hyvän lisäksi koko prosessi sujui melkeinpä yhtä helposti kuin pikaluottojen hakeminen aikoinaan. Minulta pyydettiin toki joitakin dokumentteja, joilla todistin maksukykyni, mutta ei mitään sen kummempaa. Lähetin paperit, ne hyväksyttiin ja lainasopimus iskettiin eteen. Kirjoitin sähköisen puumerkkini siihen, ja lainarahat maksettiin tililleni seuraavana päivänä. Sitten otin yhteyttä kaikkiin aiempiin velkojiini ja kuittasin velat pois yksi kerrallaan.
Kuukausierät pienemmiksi ja maksut yhdelle laskulle
Yhdistelylainan merkitys omaan talouteeni oli sama kuin metsässä koko taistelun ajan piileskelleellä ratsuväellä, kun se vihdoin rynnäköi kohti taistelukenttää. Aiemmat lainat iskettiin kerralla kohti Valhallaa, ja jäljelle jäi vain yksi kuukausittainen maksuerä. Olihan se toki maksettava sekin, mutta henkisesti tilanteeni muuttui täysin. Nyt tiesin tasan tarkkaan, milloin ja kuinka paljon minulla olisi oltava rahaa, jotta pystyisin lyhentämään lainaani sopimuksen mukaisesti.
Muutos oli pieni, mutta merkittävä. Sain talouteni jälleen hallintaan, ja pystyin uuden lainan avulla myös muokkaamaan maksueriä paremmin omaan tilanteeseeni sopiviksi. Voin vakuuttaa, että useamman sadan euron säästö kuukaudessa näkyy pienituloisen arjessa selkeästi. Nyt minun ei enää tarvinnut jatkuvasti miettiä esimerkiksi ruokakaupassa, mitä tuotteita ostaisin. Myös muut perushankinnat, kuten uudet vaatteet, oli helppo tehdä stressaamatta rahasta.
Talouden hallinta mahdollistaa mukavamman pelaamisen
Pelaajan minulle kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, miten parempi talouden hallinta vaikutti peliharrastukseeni. Vaikka en ollut sitä välttämättä itse edes huomannut, en ollut nauttinut pelaamisesta pitkään aikaan. Velat ilmeisesti painoivat henkisesti, vaikka pystyinkin karkottamaan ne tietoisesta mielestäni pelihetkien ajaksi.
Rentous palasi pelaamiseen aika lailla heti sen jälkeen, kun olin järjestänyt lainani uudelleen. Erityisesti moninpeleissä olin paljon sosiaalisempi ja tykkäsin taas jutella kavereiden kanssa muutakin kuin vain ne kaikkein tarpeellisimmat komennot. Pelaamisesta oli tullut taas hauskaa, ja siitä on kiittäminen sitä, että sain talouteni jälleen hallintaan. Ainakin oman kokemukseni pohjalta voin suositella lainojen yhdistämistä kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä aikoinaan.
