Marble Blast Ultra (Xbox 360) – Kuulakarnevaalit

Hähää, nappasin huippupelin netistä heti sen ilmestymispäivänä eikä tullut edes kalliiksi. Arvasit väärin: en ole katala warepeelo, vaan Xbox Live Arcaden vakiovieras.

Ihastuin aikoinaan Atarin Marble Madness -kolikkopeliin, jonka arcadekone herätti huomiota lähinnä omaperäisillä trackball-kontrolleilla. Selkeä vieritä kuula maaliin -mekaniikka iski addiktion päälle vasta muutaman markan jälkeen. Atari-klassikkoa ja Segan tuoreempaa Super Monkey Ballia apinoiva Marble Blast Ultra -kuulanpyörittely on saman idean moderni tulkinta.

Marmorijysäys Ultra on klassinen helppo ymmärtää, vaikea hallita -koulukunnan taitopeli. On vain kuula, tyhjyydessä kelluva koukeroinen kenttä ja maali. Kuula rullataan kenttää keikuttamalla maaliruutuun mahdollisimman nopeasti ja siinä se, ainakin melkein. Garage Gamesin näkemys lisää sapluunaan timanttien keräilyä, hyppyjä ja vaihtelevat erikoiskyvyt, kuten jättikuulan ja supervauhdin.

Kuula hukassa

Sen verran historiaa halveksitaan, että kuulaa ei sentään ohjata trackball-pallolla, vaan padin analogitatin liikerata riittää mainiosti. Kuula vierii vaihtelevien kenttien kiemuroissa tarpeen mukaan herkän sievistelevästi tai suurpiirteisen räväkästi. Jos pallo lipsahtaa pohjattomaan kuiluun, älä viskaa padia perään, vaan pyyhi mämmi kourasta ja yritä uudestaan.

Omin voimin hyppiminen ja ajan myötä kertyvä energialataus kuuluvat Ultramarmorin perusominaisuuksiin. Latauksen vapauttaminen tuo pomppuihin ja kentältä kerättäviin erikoiskykyihin lisää ruutia. Boostattu superloikka pamauttaa kuulan kauas yläilmoihin ja useimmiten päin honkia, jos hyppy ei ole tarkasti suunniteltu. Kuula reagoi törmäyksiin fysiikan lakien mukaisesti. Kova kolaus seinään tietää matkan jatkumista sopivassa tangentissa. Pyörimissuunta määrää, minne kuula singahtaa laskeutumisen jälkeen.

Omalaatuista tasoloikkaa muistuttavat kentät jakautuvat kolmeen päätyyppiin. Koitokset vaativat joko taitoa, kärsivällisyyttä tai muhkeasti munkkia. Tuurikentät ovat yllättäen helpoimpia, sillä lukuisten tarkistuspisteiden ansiosta urakkaa ei tarvitse aloittaa alusta asti mokan jälkeen. Ei muuta kuin uusi suunta riskaabeliin loikkaan ja tukka putkelle.

Päästä huippaa

Tyhjyydessä kelluvat ja aidattomat kentät ovat kirjaimellisesti huimaavia luomuksia. Vieressä jännittänyt nätimpi puolisko kiljaisi monta kertaa kapeiden kielekkeiden reunoja nuollessani, mutta minä väänsin padia miehekkäästi naama valkoisena. Meno ei onneksi ole pelkkää hermoraunioiden hyssyttelyä. Valtavat mäet, älyttömät hyppyrit ja pitkät kourut nostavat tempoa ja verenpainetta tasaisin väliajoin. Osa nokkelista kentistä edellyttää näennäisesti loogisten ratkaisujen hylkäämistä. Jos reitti vaikuttaa liian vaikealta, kierrä koko roska.

Rullailua mutkistetaan erilaisilla alustoilla, painovoimankääntäjillä ja ilkeästi kosauttavilla flipperibumppereilla. Pidon suhteen vaihtelevia alustoja on vain kolme, mutta se riittää mainiosti. Peruslevy luistaa vähän, jää todella paljon ja kumi ei lainkaan. Painovoimalla pelleillään etenkin timanttien keräilykentissä. Punaiset timangit odottavat ottajaansa vinoilla lattioilla, seinissä ja katoissa. Painovoiman suuntaa vaihtavat nuolet tuovat oudot paikat kuulan ulottuville.

Kolmeen vaikeustasoon jaetut 60 kenttää ovat taitavasti vielä kerran kello kaksi aamuyöllä -tyyliin tasapainotettuja. Rajattomien elämien ja tarkistuspisteiden ansiosta rullailu ei koskaan rapaudu samanlaiseksi totaalituskaksi kuin Super Monkey Ballin lopputaival. Samasta syystä koko satsi menee läpi reilusti alle kymmenessä tunnissa.

Aikaa mitataan, mutta sitä ei kytätä. Vaikka tavoiteaika ylittyisi, kentän läpäisy hyväksytään. Kaikkien gamerscore-saavutusten hankkiminen edellyttää loppupään kenttien mielettömän vaikeita par-aikoja, mutta se on perfektionistien ongelma.

Live-moninpeli on suoraviivaista timantinkeräystä kymmenellä kentällä. Timanttien arvo vaihtelee värin mukaan, joten pelkkä määrä ei ratkaise. Korkeintaan kahdeksan kuulan kisat ovat parhaimmillaan lystikästä tuuppimista ja tönimistä. Pelkkä kilpakeräily käy parin illan jälkeen tylsäksi, ja kaipasin hektisen rohmuamisen kyytipojaksi kilpa-ajo- ja lipunryöstö-tyyppisiä koitoksia.

Teoriassa yksinkertainen ja addiktiivinen Marble Blast Ultra on erinomainen lisä sorminäppäryyttä ja hoksottimia vaativien abstraktien taitopelien harvalukuiseen joukkoon. Xbox Live Arcaden tulevaisuus on taattu, jos edes pari peli vuodessa on Marble Blast Ultran luokkaa.

88