Vääntömomenteista kiksinsä saavat simulaatiohörmöt kaartakoot varikolle, sillä Mario Kart DS ei ole heitä varten. Laadukkaiden ja hauskojen ajopelien ystävät: starttivalmiiksi.

Ensimmäinen Mario Kart -kaahaus ilmestyi vuonna 1992 SNESille. Sarjan laatu on pysynyt korkeana, vaikka pelistä on ilmestynyt versio jokaiselle Nintendo-koneelle. Ainoastaan GameCuben Mario Kart Double Dash oli lievä pettymys, mutta DS-versio korjaa vahingon takaisin korkojen kera. Lisäksi Mario Kart DS on ensimmäinen DS:n peli, jota pystyy pelaamaan netissä, siis siinä PC-jutussa.

Nintendo on parhaimmillaan Mario Kart DS:ssä, sillä pelistä huokuu laatua jokaisesta yksityiskohdasta. Kaikki näyttää komealta, kuulostaa asianmukaiselta ja pelattavuus on ilmeisesti taivaasta tilattu. Erinomaisia ratoja on kolmisenkymmentä ja niistä valtaosa avautuu menestymällä kisoissa. Minipelejäkin on.

Perinteitä kunnioittaen

Mukana on neljä rataa jokaisesta neljästä edellisestä Mario Kartista. Oi, muistoja. Mario kavereineen kisailee DS:n ylemmässä kuvaruudussa, ja alemmassa näkyy valinnan muka rata, pelaajien sijoitukset tai sitten vain osa radasta. Kartin klassista ohjausta ei ole muutettu mitenkään, onneksi. Pelkästään kaasulla ja jarrulla pärjää aikansa, mutta kisojen koventuessa pitää oppia käyttämään sivuluisua hyväkseen.

Radalta löytyvät ansat ja muut jipot voi viskata niin eteen- kuin taaksepäin. Voi sitä riemua, kun kaveri saa osuman kilpikonnasta ja heittää voltin ilmassa, eikä edes klassinen banaaninkuori tunnu vanhalta vitsiltä. Uusia jippoja on toki mukana: jos autoon osuu mustekala, kuvaruutu peittyy hetkeksi musteeseen, Bullet Bill muuttaa auton nopeaksi luodiksi, jolla voi myös kurmauttaa tielle osuvia vastustajia.

Mario Kart DS on DS:n ensimmäinen nettipeli. Tekniikan master of teräskätenä en saanut peliä tunnistamaan wlan-yhteyttäni, vaikka teoriassa sen olisi pitänyt toimia sellaisenaan (sama ongelma Xbox 360:n kanssa). Samoin pelaamisen käyvät myös julkiset langattoman verkon yhteyspisteet esimerkiksi kahviloissa, ainakin teoriassa. Nintendon oma, 40 eurolla erikseen myytävä tietokoneen USB-porttiin liitettävä adapteri toimi ongelmitta minuutissa.

Yhteyden toimiessa nettipeliin liittyminen on vaivatonta. Vaikka tietokoneeni on yläkerrassa, USB-adapterin kantavuus riitti helposti alakerran tv-tuoliin. Itse en tosin ymmärrä, mitä eroa on sillä, pelaako toisia ihmisiä vai konekuskeja vastaan. Mistä minä tiedän, onko netin ihmispelaajia edes olemassa? Tosin kilpakumppanin konepeltiä koristava kirkkovene antaa vastustajan persoonallisuudesta oivan vinkin...

Luuserit

Valtavaa ruuhkaa netissä ei ollut. Neljän kisan matsiin ottaa osaa neljä ihmistä kerrallaan, ja joskus jouduin pelaamaan jopa kaksinpelinä. Seuraa saa odottaa iltaisin useamman minuutin ajan, mikä on aika kauan kärsimättömälle kaasusormelle. Vaan kärsimättömiä ovat ihmisetkin. Usein kävi niin, että ensimmäisessä kisassa mukana oli neljä kisaajaa, toisessa kolme ja kahdessa viimeisessä kaksi. Moni jättää leikin kesken huomatessaan muiden ajavan kovempaan. Senkin antautuja-apinat!

Peli pitää kirjaa menestyksestä, ja nämä tiedot ovat kaikkien nähtävissä ennen kisaa. Lähtöviivalla hieman masentaa huomata, että Bjornillä on takanaan 81 kisaa, joista hän on voittanut 74. Onneksi nettipelissä on mukana myös vaihtoehto Rivals, jolloin peliseura on suunnilleen omaa tasoa. Tosin peliseuraa karsimalla neljän kuskin kisan löytäminen vaikeutuu ja odotusajat kasvavat entisestään.

Lähiverkossa moninpeli onnistuu vaikka yhdellä pelikasetilla. Enemmän kisavaihtoehtoja avautuu, mikäli peli löytyy jokaisesta DS:stä. Mikään ei ole ovelampi kuin myyntimies, paitsi myyntimies ja insinööri yhteistyössä. Kaveripiirin kanssa voi pelata myös netissä, sillä salasanasysteemi löytää tutut pelikaverit internetin kätköistä.

Tästä ei käsikonsolin ajopeli voi paljoa parantua. Mario Kart DS on kunniaksi Nintendolle ja pelisarjan perinteille.