Mario & Luigi: Partners in Time (DS) – Aikamoinen matka

Mamma mia, Mario on oppinut puhumaan. Ymmärrän hepun höpinästä vain murusia, mutta sama pätee kaikkien putkimiesten laskutusperusteluihin.

Sienikuningaskunnan asiat ovat taas mullin mallin. Prinsessa Persikka lähti professori E. Gaddin aikakoneella menneisyyteen, mutta takaisin palasi vain outo hirviö. Pelastustehtävään värvätään maailman ainoat sankarit, putkimiehet Mario ja Luigi. Pelastusretki muuttuu pian lastenhoitokeikaksi, sillä sankarien lystikkäät naperoinkarnaatiot lyöttäytyvät menneisyydessä parivaljakon mukaan.

Aikaparadokseista viis veisaava seikkailu on iloisen omalaatuinen keitos. Mario ja Luigi viipottavat Sienimaassa kiltisti peräkanaa kantaen taaperoita reppuselässä. Toiminta muistuttaa tasoloikan, rooli- ja rytmipelin ristisiitosta. Putkimiehet tallustelevat ja hyppivät värikkäässä maastossa vapaasti, kunnes joutuvat taisteluun, jonka voitosta hahmot keräävät kokemusta. Perusroolipelijuttujen kuten hyökkäysvoiman ja osumapisteiden lisäksi voi kavereille kasvattaa viiksiä.

Kahakat eivät ole satunnaisia, sillä viholliset koheltavat maastoruudulla ennen kohtaamista. Karkuun juoksemalla ja sopivasti väistelemällä useimpia tusinavihollisia ei tarvitse mätkiä lainkaan. Naperot pysyvät tiukasti reppuselässä, joten taistelutiimi on käytännössä kompakti kahden putkimiehen firma. Pikku-Mario ja pikku-Luigi astuvat normaalioloissa remmiin vasta tulevaisuuden ukkojen uuvahdettua.

Vuoropohjaiset nujakat eivät ole mitään valikkosulkeisia, vaan iskujen ja väistöjen ajoitus on tärkeä osa nokkapokkaa. Hyvät hoksottimet ja rautaiset refleksit ovat esineen tai vinkeän aseen valitsemista tärkeämpiä, sillä hyökkäyksiin saa lisäpotkua painamalla toimintanappia juuri ennen osumaa. Jos kohtuullisen salliva ajoitus ei ole kohdallaan, vihollinen saa vain pari jämäpistettä vahinkoa Marion hypystä päälakeen.

Vauhdikas kohellus jatkuu vastustajan hyökkäysvuorolla. Napakasti ajoitettu hyppy väistää tai vasaran isku torjuu söpöjen hirvitysten hyökkäykset. Jos pomppu menee viimeisen päälle kohdalleen, putkimies rojahtaa vastaiskuna vastustajan niskaan. Väistöjen ja vastaiskujen onnistuminen on mukavasti omissa käsissä eikä hengettömän osumapistetaulukon varassa, joten mainio systeemi vaatii tiukkaa keskittymistä jokaisessa taistelussa.

Nelikon jäseniä komennetaan omalla toimintanäppäimellä, joten taistelut eivät ole pelkkää yhden namiskan takomista. Tavallista tehokkaampi tiimihyppyhyökkäys edellyttää kahden eri napin sohimista. Kontaktikohdassa näpäytetään ensin pikkuhepun X-nappia, osuman jälkeen taapero singahtaa takaisin, Mario kimpoaa vuorostaan yläilmoihin ja A-näppäintä napautetaan juuri ennen toista osumaa. Tehokkaat erikoisaseet, kuten sirkustykit ja kimpoilevat kilpikonnakuoret, tarvitsevat pitkiä ja alati kiihtyviä painallusketjuja, jolloin meno muistuttaa jo enemmän rytmi- kuin roolipeliä.

Lupsakkaa läppää

Vaavit eivät ole pelkkiä taakkoja, sillä he voivat tepastella ja taistella erillisenä ryhmänä. Useimpien pulmien ratkaisu edellyttää nimenomaan tiimin jakamista. Naperot mahtuvat pieniin koloihin ja hyppykatapultit jaksavat lingota vain keveitä kavereita. Tarinan edetessä pikkuheput ja isot sällit saavat liudan erilaisia kykyjä, joita lypsetään ryhmää jakamalla: pallomuoto, pitkä hyrrähyppy, litistyminen ja sitä rataa. Kykyjä annostellaan sopivaan tahtiin: aina kun soppa uhkaa maistua puulta, pataan viskataan lisää mausteita.

Kosketusnäyttöä ei kaivata lainkaan, mutta kahta näyttöä käytetään sitäkin enemmän. Vauvat seikkailevat yläruudussa, aikuiset alaruudussa. Jos naskalit ovat reppuselässä, yläruudussa näkyy kätevä kartta tai esineisiin liittyviä ohjeita ja tilastoja.

Mario & Luigi: Partners in Time on tasoloikkaperinteille uskollinen. Vihollisten päälle hypitään, putkihissi vie paikasta toiseen ja bonuskuutioita kopautetaan pääkopalla. Söötit hirviöt, kamut ja muut ököt ovat tuttuja Super Mario -tasoloikista. Nätin ja karamelliväreissä loistavan maailman lukuisat loikkapulmat pitävät yllä mukavan mariomaista tunnelmaa. Kokonaisuus sidotaan yhteen lupsakoilla biiseillä, joissa on runsaasti yhtymäkohtia klassisiin mariomelodioihin. Mieleen painui etenkin Thwomp-vuoren tarttuva renkutus ja valikko-biisin kellomaisen rytmikäs intro.

Posketonta tarinaa kuljettavat raikkaat juoniosuudet ovat täynnä herttaista ja yllättäen vahvasti ääniin tukeutuvaa huumoria. Mario ja Luigi solkkaavat tunteella hulvatonta mukaitaliaa, joka on puhdasta siansaksaa. Vitsejä ja muita tilanteita piristetään toistohuumoriin perustuvilla hokemilla. Luigin eloisat “Babies”-huudot ja vaavien “Thank you very much" -kimitykset hyppäsivät nopeasti pelistä arkitilanteisiin huuli pyöreänä tuijottavien kavereiden kiusaksi.

Periaatteessa kokonaisuus on vain DS:lle tehty GBA:n Mario & Luigi: Superstar Saga (Pelit-jouluekstra 2003, 92 pistettä) uudella juonella ja alkuperäisestä hieman sujuvoitettuna, mutta homma toimii silti. Olen aina pitänyt Mario-aiheisia roolipelejä omituisina ideoina. Sitä ne ovat edelleen, ja vahvasti positiivisessa mielessä. Final Fantasyn & kumppanien loputtoman kloonivyöryn turruttamat roolipelivaistoni heräsivät taas henkiin. Tämähän on kivaa.

91

Lisää aiheesta