Mario Party 8 (Wii) – Kinkkiset kinkerit

Mario Party 8:n ilmestyminen Wiille oli yhtä vääjäämätöntä kuin kossun kallistuminen. Kutkuttavanputkuttava kysymys kuuluu: riittääkö liiketunnistus puhaltamaan pelisarjaan uutta voimaa?

Mario Party Kasi-Kasi jatkaa virtuaalilautailun ja pienten minipelien yhdistämistä. Konealustana Wii on idealle liki täydellinen, sillä neljän pelaajan kimppakiva kaukosäätimellä terästettynä wörkkii kuin suolasilakka krapulaan.

Mario Party 8 noudattaa perinteistä lautapeliajattelua, jossa laudalla liikutaan nopan silmien mukaan. Ruutuun pysähtyessä saa itselleen onnea, ongelmia tai kaikille minipelin pelattavaksi. Minipelin voittaja tietenkin palkitaan.

Paimensin alaikäiset peliorjani telkkarin ääreen ja iskin kaukosäätimet räpylään. Poikaporukassa seurasi tuskastuttavan pitkä valintaprosessi yli tusinan Nintendo-hahmon välillä. Kukaan ei halunnut olla Daisy tai Peach, joten lopulta pelilaudalle astelivat Yoshi, Luigi, Wario ja Boo.

Kekkereiden tunnelma latistui jo alussa, sillä jokainen osanottaja tarvitsee oman kaukosäätimen. Köyhiä kun olemme, kärvistelimme kahdella kapulalla koneen ottaessa haltuunsa loput hahmot. Pienellä ranneliikkeellä Yoshi murskasi päänsä noppaan. Silmäluku kiidätti liskon suoraan punaiseen ruutuun, jossa rahavaroista hupeni kolme kolikkoa.

Omalla vuorollaan Luigi pätkähti suoraan karamelliruutuun ja sai haltuunsa keltaisen tornado-karkin, jolla voi lähettää jokaisen ohittamansa hahmon takaisin alkuun. Koneen ohjaamat Wario ja Boo tahkosivat molemmat lisää rahaa sinisestä ruudusta, jonka jälkeen kone arpoi ensimmäisen minipelin.

Onnenkylä Tuurissa

Ensimmäisessä matsissa ideana oli tasapainoilla rotkon yli tangon avulla. Koska selkeä ikoni paljasti, että kaukosäädin piti asettaa poikittain, skippasimme ohjeet turhina. Se oli virhe, sillä Yoshi ja Luigi lupsahtivat rotkon pohjalle lähes välittömästi. Voiton nappasi Wario, joka kehtasi vielä nauraa räkäisesti päälle.

Toiminta siirtyi takaisin laudalle, jossa Wario heitti tikalla itselleen lisää rahaa. Nyt homma alkoi kulkea rutiinilla, joskin Luigilla kävi uskomaton munkki. Hahmo astahti Donkey Kong -ruutuun, josta gorilla paiskasi Luigin suoraan tähdelle. Muodolliset 20 kolikkoa köyhempänä Luigi osti tähden ja meni johtoon, sillä eniten tähtiä kerännyt voittaa.

Valitsimme pelin kestoksi vain kymmenen vuoroa, joten reilun puolin tunnin ja lukuisten mielipuolisten minipelien jälkeen oli jäljellä vain voittajan arvonta... tarkoitan siis valinta. Koska Yoshi oli vieraillut eniten sinisissä ruuduissa, dino sai ylimääräisen tähden. Luigin etumatka ei ollut enää kurottavissa, sillä tämä nappasi itselleen pari bonustähteä lisää ja nousi ykköspallille.

Jälkilöylyt

Wiin ohjaustapa piristää Mario Party -sarjaa, mutta siitä huolimatta peli on sama monta kertaa nähty noppavetoinen lautapeli, jossa tuurilla on ratkaiseva osa. Minipelit jakavat rajusti mielipiteitä, osassa ohjaus on raivostuttavan epämääräinen, mutta joukkoon mahtuu muutama helmi. Valitettavasti superlatiiveihin ei usein ole aihetta, esimerkiksi bonuskeilailu on huono kopio loistavasta Wii Sports -versiosta.

Nopeatempoinen kahden pelaajan muunnelma on sinänsä ihan toimiva, mutta oikeasti Mario Party 8 on tarkoitettu neljälle pelaajalle. Armoton touhottaminen kaukosäädin kourassa on hauskaa, mikäli sietää arpakuution tuoman satunnaisuuden. Sen sijaan yksinpeliä ei pelaa kukaan, edes kännissä.

Edellisten osien ideoita kierrättävänä jatko-osana Mario Party 8 olisi helppo lytätä, mutta pirtsakalla Nintendo-meiningillä on hetkensä. Hervoton kohkaaminen sai junioripelaajat töhisemään innoissaan. Aikuisiltaan valitsisin jotain muuta (esimerkiksi Wii Sports), mutta skideille heittäisin Marion kouraan ja lähtisin itse baariin. Ja koskaan ei ole niin köyhä, etteikö täyteen ohjainnelikkoon olisi varaa. Jättää vaikka baarireissun väliin.

* * * * * *

Mikä ihmeen Mario Party?

Mario Party on virtuaalilautapeli, jossa pelaajat etenevät kolmiulotteisella laudalla vuorotellen noppaa heittämällä. Tylsää pelimekaniikkaa on piristetty lukemattomilla minipeleillä, jotka aktivoituvat joko aina vuoron päätteeksi tai erillisissä tapahtumaruuduissa. 

Minipelien voittaja saa palkinnoksi rahaa, jolla voi ostaa kaupasta karkkeja, joista voi olla etua itselle tai haittaa vastustajille. Sattumanvaraisia jäyniä plopsahtelee myös erikoisruuduista, joista löytyy muitakin yllätyksiä kuten tykkejä, jotka ampuvat pelaajan toiselle puolelle lautaa. Voittotavoite riippuu valitusta kentästä, mutta yleensä pelissä pyritään keräämään mahdollisimman paljon tähtiä tavalla toi toisella. Tähtiä saa rahalla, joten minipeleissä pärjääminen on avain voittoon, joskaan noppatuurin merkitystä ei pidä aliarvioida.

Ensimmäinen Mario Party ilmestyi Euroopassa N64:lle vuonna 1999, minkä jälkeen jatko-osia tehtiin tiukalla tahdilla GameCubelle, Gameboylle ja nyt Wiille. Lautojen ja minipelien ideat ovat kiertäneet liki samanlaisina pelistä toiseen, mikä syö varsinkin veteraaneilla peli-iloa.

Ari Kekkonen

75

Lisää aiheesta