Juuri kun jännetuppitulehdukseni alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, Mario ja Sonic singahtivat olohuoneeseeni olympiasoihtu tanassa. Hei, tämähän onkin Wiille, nyt loppui se iänikuinen sormijumppa! Vaan ei, nyt se rääkki vasta alkoi.
Mario & Sonic at the Olympic Games otti reilun varaslähdön ennen Pekingin kesäolympialaisia. Muilla alustoilla urheillaan naama peruslukemilla otsasuoni pullistellen, mutta Wiillä heilutetaan kapulaa pakollinen wirne suupielessä Nintendon ja Segan maskottien tahdissa. Kerrankin virallinen olympiapeli kiinnostaa aidosti, sillä Wiin ohjaimet ovat kuin luodut vauhdikkaisiin yleisurheilu- ja taitolajeihin.
Virallisen lisenssin takaa paljastuu 20 erilaista oikeaa urheilulajia ja neljä erikoiskikoilla ehostettua sporttailua, jotka lienevät tulossa vasta vuoden 2012 kisoihin. Yleisurheilusta on mallinnettu kaikki oleelliset juoksu-, hyppy- ja heittolajit. Eksotiikkaa edustavat trampoliini, skeet-ammunta, yksikkösoutu, jousiammunta ja miekkailu. Onpa mukana myös pöytätennis, joten puitteet pulssin nostamiselle ovat kunnossa.
Aikamme gladiaattorit on jaoteltu neljään ryhmään: voimakkaat, nopeat, taitavat ja joka paikan höylät. Esimerkiksi Sonic on nopein hahmo, mikä ei tarkoita sitä, että siili voittaa automaattisesti putkimiehen juoksussa. Erot ovat lähinnä marginaalisia ja saattavat ratkaista ottelun, mikäli vastassa on kaksi yhtä kovaa kapulan vatkaajaa.
Eks kuus Mii
On kieltämättä ihan kivaa voimistella Daisynä, heittää keihästä Waluigilla tai törkkiä floretilla Yoshia Dr. Eggmanin pitkillä käsillä, mutta mikään ei voita sporttailua omalla Mii-hahmolla. Kun Arzka kroolaa altaassa silmälasit päässä ja kädet viuhtovat ilmassa uintiliikettä, hirvittävä tsemppi valtaa mielen eikä maitohapot käsivarsissa tunnu enää missään.
Vaikka Wiin ohjaussysteemi sopii loistavasti urheiluun, aina eivät kontrollit ja odotukset kohtaa. Minua ei haittaa, että juokseminen ja uiminen tapahtuu samalla tavalla kakea ja nuntsaa edestakaisin heiluttamalla, sillä kukaan ei estä teippaamasta säätimiä jalkoihin. Sen sijaan miekkailu olisi voinut olla oikeasti hauska laji, mikäli ohjausta ei olisi rampautettu kolmeksi liikkeeksi: tökkäisy, blokkaus ja toisenlainen blokkaus.
Toisinaan ohjaimia on käytetty kekseliäästi. Esimerkiksi jousiammunnassa kaukosäädintä vedetään taakse ja puristetaan A- ja B-napit pohjaan ikään kuin pidettäisiin nuolesta kiinni. Sitten nuntsaa ja kaukoa liikuttamalla yritetään saada ruudulla näkyvät tähtäimet toistensa päälle. Kun sihti on kohdalla, vapautetaan A- ja B-napit, jolloin nuoli sujahtaa matkaan. Tunne on mahtava, kun kymppi nasahtaa tauluun ja kansa alpodeeraa hulluna.
Totaalisen epäonnistuneesta lajista hyvä esimerkki on yksikkösoutu, jossa monotonista kapuloiden liikuttelua edestakaisin on yritetty piristää tarkkaavaisuustestillä. Ruudulle ilmestyy satunnaisesti kahden napin yhdistelmiä, joita pitää painaa vetojen välillä pohjaan. Yksikin epäonnistuminen, niin vauhti hyytyy kuin seinään. Lähellä oli, ettei kake lentänyt siihen samaan seinään.
Doo Ping Pong
Ennakkoon ajattelin, että jo pelkkä pöytätennis pitäisi olympiasoihtua korkealla, mutta valitettavasti pingiksen pelaamisesta tulee vain paha mieli. Hahmoa ei voi ohjata mitenkään eikä lyöntivalikoimakaan päätä huimaa. Pelaaminen tuntuu juuri siltä miltä näyttää: ilmaan huitomiselta. Pingiksen fantasiaversioon on lisätty omituinen pistelaskusysteemi ja superhyökkäykset, mutta sekään ei lajia pelasta.
Hirvittävän huitomisen ja hikoilun keskeltä nousee yksi yleisurheilulaji ylitse muiden. Korkeushypyssä vetkutetaan ohjaimilla ensin riittävä vauhti, jonka jälkeen kaukosäädintä huiskaistaan optimaalisessa ponnistuspisteessä. Lopuksi jalat vedetään riman ylin nuntsaa nopeasti ylöspäin nykäisemällä. Ennätystä yrittäessäni reuhtaisin hypyn loppuvaiheessa niin voimakkaasti taaksepäin, että tuoli kaatui ja Kekkonen mätkähti lattialle.
Jos perinteinen ennätystehtailu alkaa väsyttää, tehtävämoodi piristää. Siinä ideana on suorittaa ennalta määrättyjä tavoitteita, kuten tulla juoksukilpailussa toiseksi tai heittää moukaria tietylle etäisyydelle. Onnistuminen palkitaan mitalein, joka puolestaan avaa lisää lajeja tai uusia 3—4 ottelun ryppäitä pelattavaksi. Tämän lisäksi Galleriassa voi pelata minipelejä ja sivistää itseään faktoilla olympialaisista.
Mitä sitä kiertelemään. Mario & Sonic at the Olympic Games on urheilulliseen kaapuun verhottu bilepeli, joka on parhaimmillaan kavereiden kanssa pienissä erissä. Konetta vastaan kilpailu ei jaksa innostaa paria iltaa kauempaa, minkä vuoksi nettipelin puuttuminen on iso miinus. Laihana lohtuna omat tulokset voi päivittää verkkoon muiden kummasteltaviksi.
Vaikka säätimen heiluttelu on ihan kivaa, ohjaimella ei ole uskallettu revitellä tarpeeksi. Neljä mielikuvituskisaa sotkee mukaan erikoisvoimia ja mariokartmaista roinan keräämistä, mutta halvat kikat eivät pelasta ontuvaa pelisuunnittelua. Peli ei ole kokonaan rikki, sillä noin puolet lajeista toimii ihan hyvin ja bonuksena tulee mukavasti ruista ranteeseen.
* * * * * *
Mukana olevat lajit:
100 metrin juoksu
* 400 metrin juoksu
* 4 x 100 metrin viesti
110 metrin aitajuoksu
* 400 metrin aitajuoksu
pituushyppy
kolmiloikka
moukarinheitto
keihäänheitto
* korkeushyppy
* seiväshyppy
100 metrin vapaauinti
4 x 100 metrin vapaauinti
trampoliini
* hyppy
skeet-ammunta
* yksikkösoutu
* jousiammunta
* miekkailu
pöytätennis
Mielikuvituslajit:
* fantasiajuoksu
* fantasiavoimistelu
* fantasiamiekkailu
* fantasiapöytätennis
Tähdellä * merkityt lajit pitää avata erikseen mitaleja keräämällä.
* * * * * *
Pelin hahmot:
Mario
Luigi
Yoshi
Peach
Bowser
Wario
Waluigi
Daisy
Sonic
Tails
Knuckles
Amy
Tri Eggman
Shadow
Blaze
Vector
75
