Wii-videossa nörttieinarit esittävät Marvel-sankareita komeasti poseeramalla, ja mallitytöt huokailevat ihastuksesta vieressä. Totuus on valitettavasti toinen.
Marvelin supersankareilla on pitkä ja värikäs historia, jonka pohjalta pelin juoni kirjoittaa melkein itse itsensä. Marvel Ultimate Alliancessa sankarit kurmottavat Tohtori Doomin johtaman pahisryhmän superroistoja. Tarina on tosin sivuseikka, sillä Marvelin tunnetuimmat sankarit ja armoton mättäminen ovat koko homman kantavia voimia.
Toiminta apinoi roolipelimaustettuja X-Men Legends -toimintaseikkailuja. Tukikohdassa valitaan neljän sankarin tiimi, joka painuu sokkeloiseen maastoon murjomaan pahiksia. Superroiston rökittämisen jälkeen poppoo palaa takaisin. Kuukahtaneista kätyreistä irtoaa energiaa ja kokemuspisteitä, joilla parannetaan sankarin kykyjä ja avataan uusia voimia. Viholliset jakautuvat sankarien tapaan kahteen päätyyppiin: hakkaa päälle -lähitaistelijoihin ja ammutaan kaukaa -sievistelijöihin. Yksinäisen ratsastajan valinta on mättäjä, sillä tekoälykamut eivät osaa suojata takarivissä supervoimilla ammuskelevaa sankaria.
Alkutaipaleella kiikkerät kamerakontrollit sekoittivat suuntavaistoa. Meni toinenkin tovi, ennen kuin tajusin, että holtittomasti pyörivä kuvakulma johtui nunchukan käsittelystäni. Kun nuntsa jöpöttää pystyssä, kamera pysyy aisoissa, sillä kapulan liikkeet ohjaavat kameraa. Muuten ohjaus toimii ilman isompia narinoita, vaikka camp-henkisen mainosvideon mahtipontiset elkeet unohtuvat noin 3,67 sekunnissa. Säästeliäät liikkeet sopivat nopeatempoiseen nujakointiin laajoja asennonvaihtoja paremmin. Pienet sankarihahmot tekevät harvemmin mitään niin mykistävää, että teatraalinen eläytyminen tuntuisi tarpeelliselta. Kontrollit eivät ole parempia tai huonompia kuin padiohjauksella, ne ovat vain erilaiset.
Marvel Ultimate Alliance puhkeaa kukkaan 2–4 hengen kimppapelinä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä tyydyttävämmäksi ja loogisemmaksi tiimin yhteistyö muuttuu. Yksinään suoraviivainen putkessa mättäminen on lähinnä tylsää.
82
