On hienoa olla sankari. Vielä hienompaa on olla supersankari. Kaikkein hienointa on olla useita supersankareita vuorotellen.
Juoni on omalla tavallaan nerokas: otetaan jotakuinkin kaikki Marvel-supersankarit ja pannaan heidät vastakkain jotakuinkin jokaisen Marvel-superroiston kanssa. Roistot ovat antaneet liittoutumalleen hienon nimen Masters of Evil. Nimi on luultavasti syntynyt superkriminaalien saunaillan jälkeisenä aamuna kamalassa kanuunassa tai sitten se on perintöä lukioaikojen deathmetal-bändiltä. Tarkoituksena on superroiston ammatin velvoittamana valloittaa koko maailma. Sankarit ovat toista mieltä.
Juoni on aitoa Marvelia, mutta sitä ei voi laskea ongelmaksi. Sankarit etenevät paikasta toiseen käyttämään konetta, tapaamaan jotakuta tai ottamaan matsia pahiksia vastaan. Matkan varrella olevat vastustajat pannaan siististi halki, poikki ja pinoon. Kahden napin perustaistelusysteemi on helppo, hauska ja viihdyttävä. Jokainen hahmo taistelee käyttäen hyväksi omia erikoiskykyjään.
Pelaaminen muistuttaa kovasti X-Men Legends II:sta (Pelit 11/05, 90 pistettä), koska mukana on myös roolipelielementtejä. Hahmojen kykyjä pystyy kehittämään ja asuja vaihtamaan. Matkan varrelta hihaan tarttuu kaikenlaista vipstaakia, jotka hyödyttävät joko puolustusta tai hyökkäystä. En silti kutsuisi Ultimate Alliancea roolipeliksi, vaikka jotkut kollegani sitäkin harrastavat. Kyseessä on toimintaseikkailu, johon on lisätty hieman roolipelimäisyyttä makua antamaan. Vihjeeksi Activisionille: kunnollinen Marvel-roolipeli kelpaisi myös.
Mukana on Marvel-sankareiden a-lista: Captain America, The Fantastic Four, Spider-Man, Wolverine, Storm, Elektra, Mr. Marvel, Iron Man... Tuttuja nimiä kaikki ja kuuluvat yleissivistykseen. Pienemmätkin Marvel-ihmeet saavat oman varttinsa kuuluisuutta esimerkkinä sellaiset kuten Deadpool, Arcade ja Fin Fang Foom. Ai, ketkä? Aivan. Mukana ei kuitenkaan ole vihreä hermoheikko Hulk, ilmeisesti siksi, että Hulk kuuluu pelihahmona Vivendin talliin.
Sankariporukka etenee neljän ihmehemmon ryhmissä, joista pelaaja ohjaa yhtä hahmoa kerrallaan. Uuteen tyyppiin voi vaihtaa lennosta ristiohjaimella. Tekoälykumppanit antavat oman panoksensa taisteluihin, mutta menestys on kiinni pelaajasta itsestään. Tallennuspaikoissa voi vaihtaa nelikön sankareita toisiin. Tietyistä tyypeistä tulee omia suosikkeja ja toiset joutuvat vilttiketjuun. Koska epäilen The Thingin olevan kadonnut kaksoisveljeni, suosin häntä. Vanha kunnon Spider-Man viehätti, koska hän on vanha kunnon Spider-Man.
Peliin on kätketty kaikenlaista kivaa pikkuhauskaa faneille, esimerkiksi sankareiden asut ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Vaikka uusi vaatekerta on vain pintaa, sellaisen saavuttaminen lämmittää kummasti vanhan sarjakuvaystävän sydäntä. Matkan varrelta löytyy myös virtuaalitehtäviä, joissa hahmo seikkailee soolona. Lyhyehköt virtuaalitehtävät liittyvät hahmon menneisyyteen, hänen mytologiansa alkulähteille.
Teknisesti peli on vaikuttava. Varsinkin grafiikka on komeaa. Tosin uuden sukupolven pelikonsolilla se ei saa mitään muuta ollakaan. Komeaksi ei sen sijaan voida sanoa ääninäyttelyä. Supersankarin puheen ei tarvitsisi olla superomituista sänkötystä, vaikka äijillä onkin maski päässä. Dubbauksen kutsuminen hieman heikoksi on sama kuin sanoisi, että Matti Nykänen ei ole hirvittävän hyvä laulaja.
Pelin neljän sankarin perusrakenne on kuin tehty moninpeliä varten. Moinen onnistuukin yhteistyössä niin netissä kuin myös saman konsolin äärellä. Pitkän päälle Marvel: Ultimate Alliance saattaa käydä hieman tylsäksi. Viimeistään tuhannes joukkotappelu toistaa jo itseään. Kyseessä on silti häpeämättömän viihdyttävä paketti, joka on kunniaksi Marvel-universumille ja sen asukkaille.
81
