Vanha anonyymi professori päätti juhlistaa uuden aivoskannerinsa syntyä pizzalla ja ottaa sen päälle nokoset. Seudun ykkösrikollinen, ilkeä Dark-One, käytti tilaisuutta hyväkseen ja varasti skannerista sen tärkeimmän osan: mikropiirin.
Rikollisen puuhastelun keskeytti kuitenkin ovelta kuulunut koputus. Hätääntynyt Dark-One zappasi ovea avaamaan mennyttä unista professoria aivoskannerin säteellä ja lähetti miehen rinnakkaisulottuvuuteen. Mutta koska laitteesta puuttui se tärkeä mikropiiri, se toimi varsin villisti ja lähetti Dark-Onen professorin perään.
Höyryävä Marvo-pizza kädessään ovella odotteleva Marvin avasi oven ja astui sisään. Kömpelys kuitenkin kompastui lattialla lojuviin kaapeleihin ja kaatui suoraan aivoskannerin poukkoilevaan säteeseen. Ei kahta ilman kolmatta.
Nyt Marvinin tehtävä on löytää aivoskannerista puuttuva mikropiiri, jota pääpaha pitää hallussaan. Piirin avulla Marvin ja professori voivat palata takaisin kotiinsa, ja jättää ilkeän, koko sotkun aiheuttaneen Dark-Onen ikiajoiksi rinnakkaisuniversumiin.
Marvin's Marvellous Adventure on mariomaista pomppimista läpi kuudenkymmenen piilobonuksia pullollaan olevan esteradan, liiskaten hirviöitä ja keräten roinaa. Ruutu rullaa vain sivusuunnissa, eli alueet eivät rönsyile joka suuntaan kuten useissa muissa lajityypin edustajissa. Kenttiin on piilotettu myös pääsyteitä salaisiin bonusruutuihin. Tuttua, totuttua, mutta ihmeen toimivaa.
Marvin osaa loikkimisen lisäksi potkia, ampua ja käyttää joistakin kentistä löytyviä tykkejä. Ahtaista paikoista mahtuu kulkemaan, kun hieman kyyristyy. Kävelytasoilta lipsahtaminen ei ole ongelma, koska Marvinin näpeissä on pitoa kuin hämähäkkimiehellä, ja reunalta putoava pikkumies jää koomisesti roikkumaan vaikka koko loppupäiväksi. Miellyttävä yksityiskohta, koska tästä asennosta on helppoa suorittaa oikea-aikainen pudotus alapuolella kulkevan pahaa-aavistamattoman niskaan.
Marvin on hauska kokemus. Pidän pikkuriikkisestä grafiikasta, koska tällöin ruudulle mahtuu suuri osa pelialueesta. Ei MMA toki pelkkää mikroskooppisten spritejen seikkailua ole, on pelissä muutamia valtavan kokoisia väli- ja loppuhirviöitä. Salasanasysteemi estää turhautumisen samoihin kenttiin.
Marvinissa on vain yksi iso vika: se on niin perin pohjin tavallinen. Yhtään kunnon uutuutta ei löydä suurennuslasillakaan. Mutta on kivaa huomata, että MMA kuuluu uuden aallon Amiga-toimintapeleihin _ se nimittäin installoituu kiintolevylle. Vuosi alkoi lupaavasti.
Kimmo Veijalainen
Tasohyppely
85
Beneath a Steel Sky
Revolution Software/Virgin
PC CD-ROM-versio
Minimi: 386, 2 Mt RAM, VGA, CD-ROM 150 kt/s, hiiri
Ääni: AdLib (Gold), Sound Blaster, Roland (LAPC-1, MT-32)
Kiintolevy: 35 kt
Testattu: 486DX2/66, Stealth 24 VLB, 8 Mt, SB, LAPC-1
(Pelit 4/94, 82 pistettä.) Aavikkoheimossa asustava Robert kaapataan kaupunkiin ja hänen heimonsa tuhotaan. Likaisessa tulevaisuuden kaupungissa sankari joutuu pakoilemaan turvamiehiä ja selvittämään tiensä maan alla odottavan supertietokoneen Lincin luo.
Romppuversiossa pelin kaikki keskustelut puhutaan ääneen. Yleensä jutustelu on tasapaksua taapertamista, ja vain muutamaan henkilöön on saatu puheella lisää elävyyttä. Tekstin saa halutessaan myös esille. Pienenä lisänä alkuun on scannailtu muuten pelin mukana paperimuodossa tuleva Dave Gibbons-sarjakuva.
Asennusohjelmaa on viilailtu saamalla Roland-musakin toimimaan ilman Windowsin avustusta. Peli ei kuitenkaan tue kahta äänikorttia, joten Rolandin kanssa pelistä katoavat puheet ja se vähäinenkin rompun viehätys. Kiintolevytilaa BASS ei niele käytännössä ollenkaan ja peli pyöriikin hopeakiekolta ilman ongelmia tai hidastuksia.
Beneath a Steel Sky on pelattava seikkailu, mutta romppu ei tarjoa siihen mitään parannuksia. Korppuversion omistajien ei kannata tähän rahojaan tuhlata, uusille ostajille CD-versio sopii mainiosti.
Tapio Salminen
Seikkailu
82
Alien Breed: Tower Assault
Team 17
Amiga
Muuta: 2 levykettä, installoitavissa AGA-Amigoiden kiintolevylle. CD32-versiossa mukana Alien Breed 2 sekä 3D-välianimaatioita.
Testattu: A500
(Pelit 8/93, 88 pistettä.) Täydellinen tuho ja vimmattu hävitys on kohdannut avaruustutkimuskeskusta planeetta Azarin 2E:llä. Eloonjääneet saivat lähetettyä hätäviestin avaruusasema Heronalle, joka taivalsi läpi synkän avaruuden kohti pahuutta henkivää Azarin-planeettaa. Tapahtunutta tutkimaan lähetetyt alukset saivat tuta omien tykkien tulen. Kymmenestä aluksesta yhdeksän tuhoutui ja yhden onnistui tehdä pakkolasku tutkimuskeskuksen liepeille.
Sinä olet tietenkin tuon haaksirikkoutuneen aluksen pilotti ja tehtävänäsi on käydä tutustumassa tornien muukalaiselämään, paikallistaa alien-kuningatar ja tuhota hänet. Lopulta itsetuhoviettisestä tornikolossista on kömmittävä ulos ennen kuin sen luhistuvat rakennelmat peittävät sankarin ikuisiksi ajoiksi avaruusasemaromun peittoon.
Tower Assault on perinteinen sokkeloräiskintä, jossa samanaikainen kaksinpeli on mahdollista. Grafiikka on tuttua Alien Breed -grafiikkaa, tummanpuhuvaa, metallista ja silmiähivelevää.
Entisestä poiketen eteneminen ei ole suoraviivaista kerros kerrokselta koluamista. Kaikkiaan yli viisikymmentä aluetta, kerrosta ja käytävänpätkää on nivottu yhteen niin, että pelin voi kahlata läpi ainakin 250 eri tavalla. Tämä tuo mukavan vapaudentunteen, vaikkakaan täysin vapaavalintaisesti alueiden välillä ei voi retkeillä. Eri reitinvalinta vie usein lopulta samaan kohteeseen.
Tarina etenee näppärästi tietokonepäätteiden tekstitiedostoja selaamalla, lisäksi joidenkin kuolleiden kolonistien vieressä lojuvista älykorteista voi lukea henkilökohtaisia viestejä. Tietokoneet toimivat aina yhtä mystiseen tapaansa myös ostoskeskuksina. Kerätyllä käteisellä onnistuu niin avainnipun, parempien aseiden kuin muunkin varustuksen hankinta.
Pelattavuus tuntuu aluksi hyvältä. Alienit pysyvät kuolleina, vaikeustaso vaikuttaa sopivalta, eri etenemisreitit piristävät kokonaisuutta. Erinomainen retreat-moodi suo mahdollisuuden yhtäaikaa ampua ja kävellä taaksepäin. Pelin vaikeutuessa perinteinen alienbreedpelidesign paljastaa jälleen kerran nurjat puolensa: loputon alien-vyörytys alkaa nakertaa nautintoa. Ammukset loppuvat ennen kuin ikisikiävät muukalaismömmöt.
Tower Assault jakaa salasanoja, mutta sattumanvaraisesti ja erittäin harvoin. Niinpä samoja käytäviä joutuu hinkkaamaan turhan paljon uudelleen ja uudelleen.
Alien Breedin lumovoimaa ei voi kiistää, mutta ilman uusia todellisia oivalluksia ja uudistuksia siitä ei enää jaksa innostua.
80
