Mass Effect on huikean laaja ja mukaansatempaava roolipeli. Se on ennen kaikkea seikkailijan ja keskustelijan roolipeli, sillä numeroihin ja ominaisuuksiin pohjautuvaa hahmonkehitystä kohdellaan pelissä tarpeettoman virtaviivaisena prosessina. Hahmot kehittyvät liian helposti oman alansa mestareiksi, joten kompromisseja eri ominaisuuksien välillä joutuu tekemään lähinnä alussa.
Neljään asetyyppiin (pistoolit, rynkyt, kiikarikiväärit ja haulikot) pelkistettyä varustesysteemiä ei voi myöskään pitää kovin monipuolisena, mutta se puolustaa paikkaansa sikäli, että Mass Effectin taistelut muistuttavat räiskintäpeliä. Vaikka taistelun aikana murskataan numeroita jossain taustalla, kyse on silti siitä, kuka on nopeampi siirtämään tähtäimen vihollisen päälle. Taktista syvyyttä taisteluun saadaan erikoiskyvyistä, joita ilman ei selviä vähänkään kiperämmistä taisteluista. Suojakenttien huvettua on aika sipaista parannusgeeliä.
Räiskintään perustuvat taistelut ovat mahtava innovaatio, sillä niiden avulla Mass Effect välttää roolipelien perisynnin: jatkuviin taisteluihin jumiutumisen. Tapahtumat soljuvat vauhdilla eteenpäin, kun voitto on yksinkertaisimmillaan vain tiukan sarjatulen päässä. Harvassa roolipelissä on yhtä yksinkertaisia taisteluita kuin Mass Effectissä, mutta niin se vain on, että joskus yksinkertaisuus on valttia.
Vakuuttavinta kaikessa on tunne siitä, että pelaajan teoilla ja valinnoilla on merkitystä. Mass Effect potkii persettä niin moneen suuntaan, etten voi olla julistamatta sitä vuoden peliksi. Mass Effect -trilogian jälkimmäiset osat, tulisitte jo!
95
