Master Rallye (PS2) – Masterit areenalla

Master Rallyen off-road-kisoissa jyristetään nelivetomaastureilla mantereiden poikki ojista tai kukkapuskista välittämättä. Aihe sopii erinomaisesti PS2-ajopelin pohjaksi iänikuisen pikataivalrallin tai formulan sijaan.

Master Rallye on off-road-maailmanmestaruussarjan osakilpailu, jossa ajetaan tiellä ja tien sivussa epätasaisia, vapaavalintaisia reittejä pisteestä A pisteeseen B. Kisat rymistellään nelivetoisilla maastoautoilla tai ketterillä Buggy-kaaroilla, joten Master Rallyen ajokkivalikoima on miellyttävän laaja.

Maisemat näyttävät hulppeilta, liikkuvat jouhevasti, ja muutoinkin ruutunäkymät ovat miellyttävää katseltavaa. Ensimmäinen kisa menee vikuroivan auton ohjaimiin totutellessa ja sijoitus putoaa viimeiseksi. Kolme muuta kanssakisaajaa ajavat jossakin kaukana edessä, eikä niitä muutaman mokan jälkeen saa kiinni. Piristävästi vastustajat eivät jää odottamaan kehnompaa kuskia seuraavan mutkan taakse.

Muutaman kisan jälkeen kupletin juoni alkaa selvitä. Ensimmäistä T1-luokan sarjaa kisataan kolmen radan cupeissa ja kaikkien cupien voitto vie nopeampien T2-luokan autojen pariin. Samalla avautuu reitti Master Rallye -kisaan. Ahkera ajaja etenee vielä T3-luokan kahinoihin ja Master Rallye -veteraaneille on bonuksena tiukka Invitation-kutsukilpailu. Challenge-pelissä kilpaillaan ennakkoon määrätyllä autolla yhtä tietokonevastustajaa vastaan.

Imu puuttuu

Master Rallyen ongelmaksi koituu tylsä ja ponneton ajotuntuma. Uusinnoissa jouset rytkyvät oikeaoppisen näköisesti, mutta hyppysissä auto tuntuu samalta, piehtaroipa se keskellä tietä, pientareella tai nyppylän huipulla. Off-road-kisassa maaston möykkyjen ja kivikkojen tulisi välittyä ohjainta puristavaan kouraan, nyt keskellä kokkareista peltoa ajaminen on kuin huristaisi asfalttibaanaa. Ainoastaan kurveissa tien todellinen luonne paljastuu hetkeksi auton lähtiessä sivuluisuun.

Värinät ovat nekin ponnettomat, eivätkä kohota tasapaksua tunnelmaa. Rotkoon rysäyttäminen toki hyppyyttää ohjainta tuntuvasti, mutta rotkon pohjalle rysähtäessään auto jatkaa kulkuaan kolhuista isommin valittamatta. Takapuskuria pökkivä auto pyöräyttää kiusallisesti oman koslan liian herkästi piruettiin, kun vastustajia saa pökkiä pitkään ja tosissaan, jotta niiden kulkuun saisi edes pienen mutkan.

Vaikka pelivaihtoehtoja onkin lukuisia, ne muistuttavat liiaksi toisiaan. Esimerkiksi rallipelissä samat radat on yksinkertaisesti vain koottu peräkkäin pelin määräämään järjestykseen. Kolmisenkymmentä "virallista" pikakoetta kuulostaa riittävältä, mutta ratojen kierrätys alkaa silti cup-kisan ensimetreillä.

Master Rallyen tuoreen lisenssin takia olisin oikeasti halunnut pitää pelistä. Off-road-aihe herättää hetken kiinnostuksen, samoin sujuva kuvallinen toteutus. Voittoputki tuottaa sekin jonkinasteista tyydytystä ja mielihyvää, mutta kisa toisensa jälkeen ylhäisessä johtoasemassa ajaminen alkaa maistua nopeasti puulta.

Muutama tahaton tai tahallinen virhe tekee kisoista jännempiä, sillä karkuun päässeiden kilpailijoiden kiinniottamisessa on haastetta ja oma hauskuutensa: kannattaisikohan oikaista tuon kukkulan yli tai tuon pellon poikki? Uhkarohkea palkitaan huimilla ilmalennoilla ja sohjoksi menneillä jousituksilla, kunnes tylsä ajotuntuma lannistaa lopulta uskalikon.

70