Viime vuonna ilmestynyt Eat Lead: The Return of Matt Hazard saattaa olla tuleva kulttipeli. Toimintarällästyksen pelattavuus lytättiin köykäiseksi, mutta pelimaailman kliseille naureskeleva käsikirjoitus oli harvinainen näky. Nyt kaikkien toimintasankareiden prototyyppi Matt Hazard tekee paluun latauspelissä, todennäköisesti siksi, että hyllypeli Eat Leadin menekki oli kovin kehnoa.
Blood Bath & Beyond on puhdasta Contraa aina asepäivityksiä myöten. Eteneminen on suoraviivaista ja toiminta tauotonta, kun Hazard raivaa tiensä läpi puolentuhannen vihollisen kohti kentän lopussa odottavaa loppuvastusta. Perinteitä kunnioitetaan, sillä pomotaistelut ovat järkyttävän pitkiä. Haastetta piisaa, normaalilla vaikeustasolla jouduin yrittämään tosissani. Kaksinpeli on mukana, mutta vain samalla koneella pelattuna.
Massasta Blood Bathin & Beyondin erottaa kenttäsuunnittelu ja huumori. Jokainen kahdeksasta kentästä on paitsi pitkä, hauska ja yllätyksellinen, myös parodia jostain pelimiljööstä. Esimerkiksi aloitustaso sijoittuu kovin tutun näköiseen vedenalaiseen kaupunkiutopiaan, putkesta pääsee Super Mario -hengessä salaiseen huoneeseen ja kesken kaiken saattaa jäädä keskelle Team Fortress -ottelua.
Vitsejä ja viittauksia on paljon, ja niiden hoksaaminen on iso osa viehätystä. Please to be letting me explain! Itseäni nauratti erityisesti Neutronov-pääpahiksen huono englanti, joka imitoi vanhojen japsipelien huonoja käännöksiä. Hazardkaan ei pysy tuppisuuna, vaan laukoo odotetun korneja one-linereita vähän väliä.
Joku voisi narista 15 euron hinnasta, minä en. Vaikka pituutta olisi saanut olla lisää, Matt Hazardin uusi seikkailu on riittävän hillitön kestääkseen useamman läpipeluun. Samalla voi kerätä kaikki piilotetut pelikasetit, joilla saa lisätietoa macho-Mattin edellisistä (fiktiivisistä) peleistä hupaisan tekstiruudun ja kansikuvan verran. Blood Bath & Beyond ei toivon mukaan jää viimeiseksi Hazardiksi.
”Goodbye, Matt Hazard, for NEVER!”
84
