www.rockstargames.com/maxpayne3
Väkivallan vihollinen
Kipumax on lääke tilapäisten rikollisten oireiden hoitoon.
Oli aika ennen kuin kännykkäpeleistä tuli suurin suomalainen kulttuurivientituote ja vihaisesta linnusta kansalliseläimemme. Tuona aikana sitkeät suomalaiset pyrkivät pelialan parrasvaloihin tekemään AAA-pelejä, jotka menestyisivät myös rapakon takana. Siinä onnistui Remedy, ja syntyi Max Payne, tuo Harry Callahanin karskin asenteen, Philip Marlowen filosofian ja Tequila Yuenin tulitaistelutaitojen yhdistelmä.
Pellepainitähden nimeä kantava kovaksi keitetty kyttä kävi yhden miehen sotaansa New Yorkin saastaa vastaan kahden pelin verran, kunnes Remedy siirtyi Alan Waken pariin. Maxin nahkatakki jäi vuosiksi naulaan ja reikäraudat ehtivät jo jäähtyä, mutta eläkkeelle hahmoa ei päästetty.
Maxin kolmas tuleminen ei ole enää kotimaista kädenjälkeä, vaan asialla on Rockstarin Vancouverin-studio. Uuden pelin synnytys ei ollut kivuton, sillä julkaisu on jo kolmatta vuotta myöhässä. Myöskään PR-puoli ei ole mennyt ihan nappiin, sillä pelin vastaanotto oli julkistuksen aikaan erittäin viileä. Max oli vanhoilla päivillään muuttunut tunnistamattomaksi, sillä ekoissa mainoskuvissa tutun renttukytän tilalla oli kalju John McClone, joka talvisen New Yorkin sijasta seikkailee aurinkoisessa São Paulossa Brasiliassa.
Talikkoja ja soihtuja heiluttavalta fanijoukolta Rockstarin pelasti vain se, ettei firma sijaitse Suomessa. Ilmeisesti kehittäjät kuitenkin tajusivat, että hahmoa oltiin lähdetty uudistamaan vähän liian rankasti, sillä myöhemmässä mainosmatskussa Payne alkaa näyttää tunnistettavammalta. Max sai osaksi peliä hiuksensa takaisin, ja rooliin palasi kakkosesta tuttu näyttelijä James McCaffrey. Jopa talvisessa New Yorkissa piipahdetaan jossain välissä, ilmeisesti takaumissa.
Kylmästä lämpimään
Film noir on traagisten sankareiden lajityyppi. Ensimmäisen pelin alussa Max oli jo kaiken menettänyt mies, joka ampui tiensä läpi sydäntalvea potevan New Yorkin kostaakseen murhatun perheensä puolesta. Jatko-osassa katkeroitunut etsivä sai mahdollisuuden uuteen onneen kohtalokkaan naisen muodossa, mutta peruslopussa sekään tarina ei päättynyt hyvin.
Kahdeksan vuotta myöhemmin entinen kyttä löytyy Brasiliasta työskentelemässä yksityisen porhon henkivartijana. Yksitoikkoinen duuni on tylsistyttänyt ja alkoholisoinut vanhan kovanaaman, mutta kun pomon vaimo kidnapataan, on Maxin jälleen rasvattava reikärautansa. Kaappauksesta käynnistyy tapahtumasarja, joka vie Paynen taas yhdelle veriselle retkelle läpi alamaailman.
Tarinasta ei ole vuodettu julkisuuteen muuta kuin tämä yleisluontoinen alkuasetelma, joka ei vielä tätä kirjoittajaa ole vakuuttanut. Pohatan pokaalivaimon perässä juokseminen ei tunnu yhtä mielenkiintoiselta kuin vanhojen Maxien yksinkertaisuudessaan puhtaat kosto- ja rakkaustarinat.
Tekijätiimin meriitit tosin lupaavat sitä, että odotettavissa on mielenkiintoisia käänteitä. Tarina on kenties pelialan kokeneimman rikossaagojen kertojan vastuulla, sillä pääkirjoittaja Dan Houser on kynäillyt lähes kaikki Grand Theft Autot ja villin lännen bandiittisaagallaan vakuuttaneen Red Dead Redemptionin. Remedyn jälkeen Rockstar on varmaankin paras mahdollinen koti Max Paynelle.
Vaikka aurinkoinen Brasilia on synkälle Maxille erikoinen valinta uudeksi kotimaaksi, on São Paulo mainio sijainti rikossaagalle. Eteläisen pallonpuoliskon suurin kaupunki on vanhastaan kärsinyt kovista rikosluvuista, ja suuri osa sen metropolialueen lähes 20 miljoonasta asukkaasta elää hallitsemattomasti kasvaneissa faveloissa. Pyhän Paavalin kaupungin rikostilastot ja murhat on tosin viime vuosina saatu huomattavaan laskuun, joten kaupungin asukkaat tuskin tulevat arvostamaan Max Payne 3:n vanhanaikaisen amerikkalaista näkemystä rikollisuuden riivaamasta Etelä-Amerikasta.
Ryömi ja räiski
Vanhojen Maxien räiskintä perustui Matrixin muodikkaaksi tekemään Bullet Time -hidastukseen, jonka avulla Max pystyi tyhjentämään huoneellisen gangstereita teatraalisen honkkarileffan malliin. Uusi Max Payne ei pressipuheiden mukaan ole muuttamassa tätä perusideaa, vaikka nykyräiskintöjen pakollinen suojautumismekaniikka onkin mukana. Myyntivaltteja uudessa Maxissa ovat ympäristöä hajottava fysiikkamoottori, yksityiskohtainen hahmoanimaatio ja elokuvamaisen kerronnan sulauttaminen pelaamiseen.
Luotiaikaa on kehittäjien mukaan käytetty multiplattari-Maxissa helpottamaan tähtäämistä nopeissa tilanteissa, ja videoiden perusteella Payne pystyy hidastuksen aikana zoomaamaan sulavasti kohteeseen tarkkoja laukauksia varten. Nähtäväksi jää, onko pc-Maxissa vielä tallella tähtäilyn taitoelementti, vai tarvitseeko ikääntynyt toimintasankari autoaimia sun muita helpotuksia myös tietokoneella.
Klassiseen tapaan Max voi syöksyloikkia maan tasalle yllättääkseen kulmien takana kykkivät vihut. Tällä kertaa hän ei nouse itsestään maasta luisun lopuksi, vaan voi jäädä makaamaan tuleen ja kierähtää ympäri ammuskellakseen joka suuntaan. John Woon leffoista tuttu kaksikätinen ammuskelu on tietenkin tallella. Max on oppinut käyttämään kahta eri asetta samaan aikaan, kuten revolveria vasemmalla ja katkaistua haulikkoa oikealla kouralla.
Suojamekaniikka Max Paynessa on etukäteen huolestuttava ominaisuus, sillä Remedyn peleissä räiskintä oli nopeaa ja aggressiivista lähitaistelua, jossa kuoltiin nopeasti. Gears of War -tyylinen suojassa kykkiminen ja kulman takaa kurkkailevien gangstojen paukuttelu ei sovi Maxin luonteelle laisinkaan. Kehittäjien haastattelussa antama peruste suojien lisäämiselle oli lähinnä ”koska kaikilla muillakin on”.
Rockstar vakuuttaa, että suojautuminen on vain mauste, ei itse pihvi. Viholliset kuulemma suosivat liikkumista ja selustaan koukkaamista, joten suojassa viihtyminen ei kannata. Lisäksi ympäristöstä suurin osa näyttää hajoavan tulituksessa, joten suoja ei kestä ikuisesti.
Filmaattinen Noir
Max Payne oli film noirin ja honkkariräiskintöjen perinteistä tarantinomaisesti kasattu pastissi, ja kolmonen näyttää olevan myös tässä suhteessa uskollinen edeltäjilleen. Elokuvamainen tarinankerronta on liitetty saumattomasti pelaamiseen siten, että animoidut tapahtumat sulautuvat yhteen pelitapahtumien kanssa ilman lataustaukoja. Maxin sisäisiä aatoksia selostavat sarjakuvat toteutetaan nyt varsinaisella peligrafiikalla jakamalla näkymä ruutuihin hieman 24:n tyyliin.
Myös Bullet Timea käytetään osana käsikirjoitettuja kohtauksia, joissa aika hidastuu automaattisesti pyssybalettia varten. Ajanhidastelusta on tehty osa myös moninpeliä, mikä ei varmaan ollut ihan helppo pähkinä purtavaksi rockstarlaisten palavereissa. Temppu toimii sillä tavalla, että pelaajan ottaessa toisen tähtäimeensä luotiajassa myös tämän toisen pelaajan aika hidastuu, joten uhrilla on periaatteessa mahdollisuus pysäyttää hyökkääjä.
Moninpelissä toinen tärkeä ominaisuus on liikkuvuus. Kevyemmin varustettu hahmo liikkuu nopeammin. Ampumasyöksyt ovat hyödyllisiä, mutta riskialttiita temppuja. Hahmon nouseminen maasta kestää sekunnin pari, mikä nopeassa nettiräiskeessä on pitkä aika olla puolustuskyvytön.
Moninpeliin on saatu myös oma tarinaelementtinsä jengisodaksi kutsuttuun pelimuotoon, jossa joukkueiden tavoitteet muuttuvat joka kierroksella sodan kulun mukaan. Tämän lisäksi moninpelissä on tarjolla perinteistä deathmatchia ja Payne Killer -tila, jossa kuusi tavallista gangsteria yrittää kaataa luotiajalla ja lääkityksellä varustettua Maxia ja tämän kaveria. Jos kaataa sankarin, pääsee tämän saappaisiin.
On mielenkiintoista nähdä, miltä Maxin uusi tuleminen lopulta näyttää. Vanhojen fanien mielipiteet tulevat taatusti jakautumaan ympäristövaihdoksen takia, mutta muuten Rockstarin näkemys vaikuttaa varsin uskolliselta alkuperäisille. Sitä mieltä on ainakin Remedyn toimitusjohtaja Matias Myllyrinne, joka hiljattain kuvaili uutta Maxia sanoilla ”fucking brilliant”. Kunhan vaan Rockstar onnistuisi ensimmäistä kertaa pc-käännöksen tekemisessä.
Lassi Lapintie
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy toukokuussa (PS3, Xbox 360) ja kesäkuussa (PC)
