Kirjoittamaton sääntö määrää, että tasohyppelyssä pitää olla symppis sankari. Maximo: Ghosts to Gloryn alushoususillaan kohkaava pieni mies täyttää tuon ehdon komeasti.
Maximo: Ghosts to Glory palauttaa tasoloikkagenren juurilleen. Vaikkei kyse ole jatko-osasta, henkinen sukulaisuus Capcomin muinaiseen Ghost'n Goblinsiin on selvä. Maximo on periaatteessa uusversio vanhasta klassikosta, vaikka vaakasuoraan vierivät kentät ovat vaihtuneet tosiaikaisiksi kolmiulotteisiksi maailmoiksi.
Pelin tehneen Capcom Digital Studiosin taustalla ovat vanhat ketut: David Stiller (Crash Bandicoot), Mark Rogers (Mission: Impossible) ja William Anderson (Abe's Odyssee). Herrojen kokemus näkyy, sillä Ghosts to Glory tuntuu alusta lähtien erittäin sujuvalta.
Oppimiskynnys on lähes olematon. Perusliikkeitä ovat kyykky, hyppy, tuplahyppy, miekan sivallus ja isku sekä suojaus. Liikevalikoima karttuu uusia kykyjä oppimalla ja vanhoja yhdistelemällä. Eri vastustajat vaativat hieman erilaisen hyökkäystyylin.
Luuranko rämisee
Juoni noudattaa genren perinteitä. Sankarimme entinen neuvonantaja on tehnyt isännälle oharit vangitsemalla neljä linnanneitoa ja vielä naimalla Maximon morsiamen. Onneksi pikkumies saa apua viikatemieheltä, joka on vetänyt herneen nenäänsä pahiksen herättämästä zombilaumasta.
Keräämällä maastossa lilluvia rahakkeita ja liiskaamalla vastaan käveleviä epäkuolleita aseitaan voi päivittää tehokkaammiksi. Rahanpoiminnan ja varusteiden parantamisen lomassa kerätään avaimia, jotka avaavat pääsyn uusille alueille. Alun leppoisa meininki vaihtuu vaivihkaa raivokkaaksi örkkien teurastukseksi. Lisäpiinaa aiheuttaa tallennuspaikkojen vähyys.
Muistikortille tulee käyttöä vasta, kun riittävä määrä tasoja on nuohottu, inhottava pomopahis kukistettu ja yksi linnanneidoista pelastettu. Pelaajan tuskaa äkkikuoleman koittaessa lievittävät sinne tänne ripotellut tarkistuspisteet.
Tasopomppuperinteitä kunnioitetaan hyvässä ja varsinkin pahassa, sillä joissakin kentissä vaaditaan lähes pikselintarkkoja hyppyjä liikkuville ja uppoaville alustoille. Pienikin virhe, ja homma pitää aloittaa alusta. Pidemmän päälle homma alkaa hatuttaa tosi rankasti.
Viu-hah-hah-dus
Haarniska suojaa Maximoa vihollisen iskuilta, mutta jokainen perille mennyt isku heikentää varustusta. Mikäli täydennystä ei onnistu saamaan ajoissa, sankarimme tepsuttaa jalassaan pelkät sydänkuvioidut boxerit.
Pelin hahmot on suunnitellut Susumu Matsushita, joka on yksi Japanin tunnetuimmista lastenkirjojen kuvittajista sekä Famitsu-lehden kansikuvataiteilja. Hänen sarjakuvamainen tyylinsä sopii hyvin pelin synkkiin maisemiin. Ghosts to Glory suorastaan pursuaa pieniä yksityiskohtia, esimerkiksi Maximon löytämät avaimet killuvat sankarin vyöllä.
Tommy Tallaricon säveltämät kappaleet ovat ylituotettuja ja särmättömiä. Taustalla kilkuttava melodia ei jää mitenkään erityisesti mieleen, mutta onnistuneet ääniefektit lisäävät mukavasti aavemaista tunnelmaa.
Näennäisen karmivasta aiheesta huolimatta Maximo: Ghosts to Glory on suoraviivainen koko perheen tasopomppu. Plussaa tulee viimeistellystä toteutuksesta ja pelattavuudesta, mutta verenpainetta nostaa loppua kohden nouseva vaikeustaso ja tallennuspaikkojen vähyys. Klassikoksi peli ei yllä, mutta on muuten mainio kunnianosoitus vanhalle klassikolle.
* * * * *
Aito ja alkuperäinen: Ghosts'n Goblins
Capcomin Ghosts'n Goblins kolikkopeli ilmestyi vuonna 1985. Suoraviivainen tasohyppely oli maustettu omintakeisella huumorilla ja kalmistoista nousevilla kummajaisilla.
Pelin sankari ritari Arthur loikki ja huitoi örkkejä miekallaan keräten power-uppeja. Osuman saatuaan haarniska hajosi ja Arthurin piti selvitä pelkät kalsarit jalassaan loppukentästä. Toinen osuma oli tappava ja uuden harniskan sai vasta tasopomon kukistettuaan.
Helpoksi peliä ei voinut haukkua, sillä varsinkin nykymittapuun mukaan Ghosts 'n Goblins on hankala kuin mikä. Pelaajia kuitenkin riitti, sillä jatko-osa julkaistiin vuonna 1988 nimellä Ghouls 'n Ghosts. Alkuperäinen Ghost'n Goblins käännettiin lähes kaikille kotikoneille Segan Genesiksestä Nintendoon, mutta kolikkoversion magiikkaa käännökset eivät tavoittaneet.
79
