McDonaldland – Maailma paremmaksi hampurilaisilla

Ovet kolisevat, kun perhe ryntää paikalliseen McDonald's-pikaruokalaan, jossa lapsia odottaa aikuisille näkymätön Ronald McDonald -klovni, niin kuin hampurilaisketjun ällömainokset väittävät. Odottaakohan Ronald pelikaupassakin, kun lapset repivät vanhempansa ostamaan Virginin lisenssipeliä?

Lasten apua tarvitaan, sillä paha Hamburglar on varastanut Ronaldin taikalaukun, joten klovniparka ei voi tehdä taikatemppuja pilttien iloksi. Kaksi pojannaskalia saavat tehtäväkseen pelastaa pikaruoan kuluttajien idolin. Heidän on kerättävä Ronaldin kadonneet McDonald-kortit, jotta tämä kertoisi tien seuraavalle etapille. Siellä taas odottaa seuraava otus, kuten pöljä linnuntapainen (se on varmaan McChickenin raaka-ainetta _toim.huom), jonka kortit ovat kadonneet. Ja lopulta viimeinen otus neuvoo muksuille tien Hamburglarin piilopaikkaan.

Onpas ilkeitä setiä, kun noin käyttävät lapsia hyväkseen. Eivätkös he suoraan voi kertoa minne mennä, ilman että kortteja tarvitsee kerätä pikkupoikien henki panoksena? Ehkä tämä kuuluu kasvatusohjelmaan, jolla lapset opetetaan kunnioittamaan auktoriteetteja ja kantamaan vastuuta yhteiskunnasta.

Jotta menestys olisi taattu, peliformaatti on yllätyksellisesti tasohyppelyä. Peli koostuu pienistä kentistä, joista kortteja poimitaan. Pahviläpysköjen määrä sekä kenttien koko ja vaikeus kasvavat taso tasolta. Kaksinpelissä musta ja valkoinen poika vuorottelevat kenttien välillä, yksinpeliin voi valita kumman tahansa.

McDonaldlandin juuret ovat Nintendon Gameboy-versiossa, mikä selittääkin hitaan tempon ja konseptin yksinkertaisuuden. Peli ei ole toimintahyppely, jossa poitsut kylvävät tuhoa laserpyssyillä, vaan perustuu tutkimiseen ja etsimiseen. Pieniä ongelmiakin on ja harvoin vastaan sattuvat mönkiäiset voi taltuttaa heittämällä niiden päälle siellä täällä lojuvia palikoita. Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että peli on suunnattu pikkuväelle. Ei sikäli, että muut tasohyppelyt vaatisivat aikuisen aivoja.

Spritet ovat värikkäitä ja hyvin animoituja, mutta taustagrafiikka on sen sijaan melko yksinkertaista. Ääniefektit ovat tavallisia ja taustalla jumputtava musiikki mitäänsanomatonta. Sankareita ei vaivaa Nintendo-oireyhtymä, paremmin tunnettu nimellä liukuvuus, mutta hypyn aikana hahmojen ohjaaminen on raskasta ja jähmeätä.

McDonaldlandin kohderyhmä on alle 10-vuotiaat, joille peli saattaakin olla nautittava ja jännittävä. Varttuneemmille pelureille Hamburglarin jäljittäminen on auttamattoman tylsää, pitkäveteistä ja helppoa. Olipa ikä mikä tahansa, läpipeluun jälkeen pelin pariin tuskin palaa.

70