PlayStation ei ole vain sattumalta ykköskonsoli, sillä Sony tekee monia pikkuasioita kilpailijoita paremmin. Sony nousee Microsoftin ja Nintendon edelle myös uutisvirrassa. Jos pelimaailmaa seuraisi toimittajan eikä pelaajan silmin, touhu näyttäisi pirun tylsältä. Uutistoimistojen uutisvirrassa pelimaailman uutiset harvoin erottuvat, sillä tiedotteet ovat pörssiä varten tehtyjä ja kaava on aina sama. Reutersin teknologiauutisista napattu Eidoksen Lego Star Wars -juttu on loistoesimerkki: "Eidos ilmoittaa hankkineensa julkaisuoikeudet Giant Interactiven kanssa LEGO Star Warsiin. Peli julkaistaan huhtikuussa 2005. LEGO Star Wars on kekseliäs ja jännittävä toimintaseikkailu lapsille. Peli pohjautuu Phantom Menaceen, Attack of the Cloneen ja innokkaasti odotettuun Star Wars: Episode III Revenge of the Sith -elokuvaan. LucasArtsin ja Giant Interactiven sopimuksen myötä LEGO Star Warsin kehittää Traveller's Tales. Mike McGarvey, Eidoksen hallituksen puheenjohtaja ilmoittikin, että näin suurelle yleisölle suunnatun pelin saaminen on suuri saavutus Eidokselle. Odotamme innoissamme yhteistyötä Giantin kanssa hyödyntääksemme täyden potentiaalimme." Kaava on aina sama, oli kyseessä LEGO tai seuraava Halo. Toimittaja, joka ei pelaa, ei voi mitenkään tietää, mikä jutuista on yleisön kannalta kiinnostava. Pörssitiedotekaavasta puuttuu sisältö, joten uutiset harvoin näkyvät Helsingin Sanomien sivuilla.
Kuolinkellot kolahtaa
Nintendoa en sanomalehdissä muista nähneeni ja Microsoftinkin vain silloin, kun firma saa uhkasakkoja jostakin Windowsin ominaisuudesta. Pelialan firmoista vain Sony osaa räväyttää ja saa siksi eniten näkyvyyttä. Sonyn viimeisin onnistunut propagandaisku oli Ken Kutaragin julistus siitä, että vastavalmistunut Cell-prosessori tappaa nykyisen PC-teknologian. Juttu sai aikaa radiossa ja tilaa lehtien sivuilla. Toimittajat vieläpä toistivat ihailtavan kuuliaisesti Sonyn sanomaa. Suora lainaus, jonka mukaan Cell on 10 kertaa tehokkaampi kuin olemassa olevat prosessorit kelpasi sellaisenaan useimpiin juttuihin. Voi olla tottakin, sillä olemassa oleva prosessori on varsin laaja käsite. Iltapäivälehtien jutussa Cell-verkko kykenee 16 triljoonaan laskutoimitukseen sekunnissa. Ei hullumpi tulos, sillä suorituksella irtoaa 6. sija maailman supertietokoneiden TOP-10-listalla, vaikka käytössä on halpa pelikonsolitekniikkaa. Moisilla tehoilla PS3-pelin optimointi todennäköisesti onnistuisi minultakin. Tosin fakta lukee myös Reutersin alkuperäisessä uutisessa, joten toimittajan virhe oli aivan ymmärrettävä. Amerikkalaisilta puuttuu suurista luvuista miljardi, ja jenkkitriljoona on meikäläisille vain biljardi. Cellin maksimitehot ovat silti melkoiset. Hauskaksi jutun tekee se, että Sonyn uutista ei voi osoittaa vääräksi. Se, että Ken Kutaragi visioi, kuinka PS3:t muodostavat verkon, jonka superlaskutehoa käytetään peleissä, on täysin mahdollista, mutta epätodennäköistä. Konsolipelien ohjelmoinnista tulisi helvettiä, jos optimoidessa pitäisi arvioida, että PS3:lla on käytössään keskimäärin kolmen konsolin tehot. Sony ei ole vielä edes kertonut, kuinka Cell-verkko käytännössä toimisi. Mitä tapahtuu ruudunpäivitykselle jos Simo-Petteri päättää jatkaa Prince of Persian pelaamista samalla, kun naapuri käyttää Simon PS3:sta Gran Turismon heijastusten laskemiseen? Nikon ennustamaan konsolimaailman kaatumiseen en usko. Toshiban, Sonyn ja IBM:n laitteissa käytetyt Cell-prosessorit muodostavat vuoteen 2008 mennessä superälyn, joka aikansa kuluksi ohjelmoi konsolipelejä. Tosin hommassa on haittapuolensa, sillä äly ei ideoi uutta, vaan kierrättää vanhoja hittejä uusilla nimillä.
Superase emotion engine
Sony pyöritti lehdistöä myös PlayStation 2:n aikaan. Päivälehtien perusteella PS2 oli jo ilmestyessään ensimmäinen nettikonsoli, vaikka koneella ei päässyt vielä vuosiin nettiin ja jo vuotta ennen PS2:n ilmestymistä Sega Dreamcastilla pelattiin moninpelejä verkossa. PlayStation 2:n kohdalla kikat olivat ajankohtaisia jo vuonna 2000, sillä Sony osasi jo ennen WTC-iskua pelotella ihmisiä terrorismilla. BBC:n kautta maailmalle levisi uutinen, jonka mukaan sotilaslähteet pelkäävät PlayStation 2:n huipputehojen valjastamista sotilaskäyttöön. PlayStation 2 ja sen massiivinen 8 megatavun muistikortti asetettiin Japanissa tullin tarkkailulistalle. Listalla seurataan yleiskäyttöön tarkoitettuja tavaroita, jotka on nopeasti muunnettavissa aseiksi. BBC:n jutussa huipputehokkaiden kuvankäsittelyominaisuuksiensa ansiosta PlayStation 2 olisi muunneltavissa ohjusohjausjärjestelmäksi. Emotion Enginellä terästetty irakilainen SCUD todennäköisesti ohjautuisi risteilyohjuksen tarkkuudella haluttuun kadun kulmaan Jerusalemissa. Tosin jutussa ei mainittu, pitääkö japanilainen PS2 modata PAL-alueen SCUD:iin. Faktaksi mainittiin siviilikäyttöön tehdyt japanilaiset radio- ja tutkalaitteet, joita löytyi vuonna 1998 uponneesta Pohjois-Korean sukellusveneestä sekä PST-ohjuksen laukaisuputket, joita kaksi yritteliästä japanilaisliikemiestä myi Irakiin viemäriputkina. Sega Dreamcastin vaatimattomat tehot eivät hälyttäneet japanilaisviranomaisia. Sony ei erotu pelkästään juttujensa vauhdikkuuden ansiosta. Walkmanin, VHS:n ja PlayStationin kehittänyt Sony on viihde-elektroniikan suurnimi, jonka pomojen visioilla on oikeasti merkitystä siihen, kuinka asiat kehittyvät. Mainettaan Sony käytti myös PSP:n nostamiseen lehtien palstoille, sillä käsikonsoli nimettiin menevästi 2000-luvun Walkmaniksi. Iskevä mainoslause ja idea, mutta nyt, kun PSP on jo Japanissa myynnissä, koneen musiikki- ja leffaominaisuuksista ei juuri puhuta. Suuryhtiön maine antaa Sonylle etumatkaa myös seuraavan konsolisukupolven propagandasotaan. PS3:n informaatiorynnäkkö alkaa vuoden alussa, kun IBM, Toshiba ja Sony esittelevät Cell-prosessorin julkisuudessa. Voin lyödä tammi-huhtikuun palkkani vetoa, että sanomalehdissä näkyy enemmän juttuja PS3:sta kuin Xbox 2:sta tai GameCube Revolutionista.
