Väittävät, että pelit ovat nykyään liian helppoja. Kannattaa kokeilla Mega Mania.

Mega Man Zero 2 tuntuu syntyneen tekijöiden ollessa mukavasti sekaisin. Pelissä kohtaavat hullu luovuus ja tyylilajin perinteiden kunnioittaminen.

Mega Man -maailmassa ihmiset loivat robottimaiset reploidit avukseen. Kun energiavarat alkoivat huveta, ihmiset päättivät tuhota reploidit, jolloin syttyi sota ihmisten ja koneiden välille. Taistelu jatkuu niin kauan kun Mega Man -sarja myy siedettävästi. Mega Man Zero 2:ssa sankari on Zero-reploid, joka yrittää estää ihmiskuntaa tuhoamasta koneita.

Mega Man Zero 2 on perinteinen sivusta kuvattu kaksiulotteinen peli, jossa ammutaan ja hypellään. Tehtäviä on vain 16, mutta kentät ovat harvinaisen laajoja. Viholliset ovat kohtalaisen tyhmiä, mutta niitä vilisee ruudulla valtavasti. Koska tasopomot ovat aiempaa kovempia, pelattava ei hetkessä lopu kesken, ellei anna periksi pelin vaikeuden vuoksi. Mega Man Zero 2:sta ei ole tarkoitettu aloittelijoille, vaan meno on aitoa hardcorea.

Kerää kaikki

Mega Man Zero 2 on oikea keräilijän unelma, sillä Zero oppii uusia temppuja eri asioita haalimalla. Kätketyt yhdeksän uutta asukertaa (power suit) muuttavat Zeron ominaisuuksia, esimerkiksi luodinkestävyyttä tai tulivoimaa. Pelaajalla on heti alussa käytössä neljä asetta, mukaan lukien tutut Mega Buster -pyssy ja Z-Saber-miekka. Aseisiin on saatavilla lukuisia lisävimpaimia ja -ominaisuuksia.

Varsinainen sekopäinen neronleimaus ovat 74 erilaista cyber-tonttua. Jokainen tonttu parantaa jotain tiettyä kykyä tai asetta tai täyttää energiamittarin. Parhaimmat tonttumaisuudet kestävät niin kauan kuin pelikin.

Mega Man Zero 2 pistää tekemään valintoja. Jos kerää matkan varrelta kaikki herkut, asut ja tontut, Zero voimistuu ja kehittyy. Toisaalta jo omistettujen aseiden tulivoima paranee huomattavasti, jos radan läpäisee alle aikarajan. Aikarajat ovat niin tiukkoja, ettei niiden alle kiriessä ehdi kerätä mukaan juuri mitään ylimääräistä.

Kokemukseni mukaan kannattaa keskittyä vauhtiin. Tasopomot ovat sen verran kovia kavereita, että aikabonuksesta saatava vanhanaikainen raaka tulivoima on tarpeen kentän lopussa. On suuri ero sillä, pitääkö vastustajaa ampua 50 vai 10 kertaa. Läpäistyille tasoille voi aina palata myöhemmin, jolloin nurkat voi koluta viimeisen päälle tarkkaan ja kerätä kentille jääneet herkut.

Äänet ovat sitä mitä pitääkin, mutta varsinkin grafiikka miellyttää silmää. Pieniä yksityiskohtia riittää ja jokaisessa tehtävässä on oma tyylinsä, josta ei lipsuta. Kaikesta näkee, että Gameboy Advance on Capcomin porukalle tuttu vempain.

Vaikeutensa takia Mega Man Zero 2:sta ei voi suositella ehdoitta, vaikka se hyvä peli onkin. Jos kaipaa klassista toimintatasoloikkaa eikä haasteen kovuus pelota...